Espanjassa...

Kuihtuva kukka

2007-07-19T02:31:00.000-07:00

Suomessa ollaan, jälleen kerran. Käytännön asioiden kannalta lähtö sujui tällä kertaa oikein mallikkaasti. Kun tulin leiriltä, sain kuulla, että remontti kämpässämme alkaakin vasta myöhemmin, joten ei tarvinnut muuttaa enää loppuvaiheessa. Remppaan varautuneena kuitenkin olin järjestänyt jo kamani, joten loppupäivät lähinnä vaan hengailin kavereiden kanssa – eikä heitäkään enää paljon Madridissa ollut! – ja sulloin rinkkani täppösentäyteen. Tasan 20 kiloa mukaan lähti, ja loput saivatkin jäädä sinne. Lähtöä helpotti myös paljon, kun Martin jäi vielä kämppään, niin hän huolehtii sitten ”loppusilauksesta”.

Lastenleiri meni kaikin puolin hyvin, todella opettava mutta myös rankka kokemus. Taas huomasi oman kielitaitonsa ontuvat kohdat – ei olekaan aina niin helppo ymmärtää lapsia ja nuoria ja heidän sanastoaan. Ei myöskään ole helppo puuttua asioihin, jos ei ole varma, mitä on tapahtunut, puhumattakaan yleisistä haasteista sosiaalisessa kanssakäymisessä. Suurin osa leiriläisistä (6-14-vuotiaita) oli maahanmuuttajia Latinalaisesta Amerikasta, ja aluksi tuntui, että kaikki suklaasilmät näyttävät ihan samoilta, mutta kyllä pian oppi muistamaan kasvot ja nimet.
Leirikeskus oli vuoristossa keskellä ei mitään, kuumuus oli jotain aivan uskomatonta. Onneksi lapset löysivät vasta toiseksi viimeisenä päivänä alueelta käärmeitä ja skorpioneja (en edes tiennyt jälkimmäisiä esiintyvän Espanjassa)! Samalla sai aitiopaikan espanjalaiseen ruokakulttuuriin, yhden saksalaisen tytön kanssa olimme kauhuissamme lasten ruokavaliosta. Välipalaksi sipsejä, iltaruoaksi lähes aina ranskanperunoita, ja aamupalaksi muffinseja – huh, tässä olin koetuksella, nyt nautin antaumuksella taas suolakurkkuvoileivistä ja marjoista!

Paluun henkinen puoli onkin aina vähän kinkkisempi juttu. Sanotaan, että sielu tulee kaksi viikkoa myöhässä. Entistä paluista oppineena osasin jo uumoilla paluukaavan. Ensin tulee masennuskuilu, jonne oikein pukkimalla pukin itseni. Jo lentokentällä laitan varmasti soimaan kaikista eniten Madridista muistuttavan biisin ja vaivun suruun ja haikeuteen, sekä rakennan ympärilleni kapinamuurin: En halua tutustua Suomeen taas, ei täällä ole mitään, koneestakin näkyy vain pelkkiä kuusia. En edes jaksanut stressata, vaikka Kööpenhaminassa myöhästyksen takia ehdin portille vain viisi minuuttia ennen koneen lähtöä. Itse asiassa tilanne oli loppuviimeksi aika miellyttävä – kaikki muut odottivat jo koneessa, ja vältin mukavasti ärsyttävät alkutungokset. Tosin matkatavarat eivät vartissa selvinneet.

Sitten seuraa ihmettelyä ja törmäyksiä. Mitä onkaan ehtinyt jo unohtaa, tai mihin ei ole kiinnittänyt ennen huomiota? Miten tyhjältä Helsinki tuntuukaan. Missä ovat ihmiset kaduilta, värikkyys ja äänekkyys? Ihmiset eivät pysähtele tai hengaile kaduilla, vaan kulkevat eteenpäin. Helsinki tuntuu kuin suurelta kylältä. Tajusin keskustassa ollessani, että nyt ei autakaan lähimmän metropysäkin etsiminen, vaan täytyy ottaa bussi. Hinnat huikaisevat – taksin aloitusmaksu tuntuu huonolta vitsiltä, kun Madridissa se oli yleensä noin 1,60 euroa. Ja valo! Ekoina öinä oli todella vaikea tottua siihen, että jo puoli viiden maissa on täysin valoisaa. Madridin raskaat, täydellisen pimeyden aiheuttavat puuverhoni takasivat unen ihan mihin aikaan vaan.
Hellan ääressä toinen käsi hapuilee sytkäriä ja toinen kaasunappulaa, mutta ei, sähköhelloihin ollaan taas palattu. Harmi, kaasuhella on älyttömän nopea. Aloitan tiskauksen tiskisienellä, kunnes huomaan ja muistan, että tiskiharjakin löytyy. Ai niin, kauppoihin voi tosiaan mennä myös iltapäivällä. Tosin kipaisuetäisyydeltä ei iltaisin löydykään ”kiinalaista kauppaa”, josta sai melkein mitä vain melkein koska vain.
Voin soittaa kännykällä ihan koska vaan, huolehtimatta siitä, että saldo loppuu kesken! Ja ihan mihin aikaan vaan! Espanjassa mulla oli liittymä, jossa soitot 04-16 maksoivat 66 senttiä minuutti (kyllä!), muulloin ja viikonloppuisin 12 senttiä. Vaikka kännykkää ei käyttänyt ainakaan soitteluun yhtä paljon kuin Suomessa, kevyesti hupeni 50-60 euroa kuukaudessa prepaid-latauksiin.

Vähitellen alan kiivetä ikävä-kapina-kuilustani ylös ja nautin Suomen hyvistä puolista. Täällä on perhe, ystäviä, puhtautta ja kauneutta, eikä missään lepää sielu niin kuin Pohjanmaan lakeuksilla. Suomalaiset ovat ihanan rehtejä, ja jäykkyyskin on tavallaan hellyyttävän aitoa. On kivaa, että kommunikointi on niin helppoa, sekä kielen että mentaliteetin puolesta. Lääkitsen myös ikävääni katsomalla aamuisin madridilaista televisiosarjaa nimeltään Serranon perhe – herään kaaoksen ja kälytyksen sävyttämään elämäniloon.
Aina paluu ottaa koville, eikä vain uuden kulttuurishokin takia. Taas on aloitettava tavallaan alusta ja luotava rutiinit tänne. Kestää vähän aikaa ymmärtää, että tänne sopeutuminen ei tarkoita luovuttamista ja Espanjan unohtamista. Eihän tässä ole vielä mitään ovia elämässään sulkenut, ja joskus on kiva miettiä, että maailmassa on neljä paikkaa, jotka ovat tuttuja ja jotka merkitsevät minulle enemmän. Kyllä sen viimeisinä päivinä huomasi, että oleskeluni Madridissa alkoi olla jo kuihtuva kukka. Aikansa kaikkea. Mutta, paluutodellisuuden ja -pelon iskiessä säälimättömästi kasvoille kuihtuvatkin kukat alkavat tuntua hehkeämmiltä kuin koskaan.

Puolan matkan (8-31.8) suunnittelu saa onneksi mielen kohti uusia tuulia. Pian vaihtuvat perdonit przepraszameiksi, ja buenos diasit dzien dobryiksi. Espanja-blogin kirjoittelu loppuu nyt tähän, kiitos lukijoille! Tulevaisuudessa varmaan seuraa ”jotain joskus jostain”, nähtäväksi jää :)

Loppusuoralla

2007-06-30T11:11:00.000-07:00

Erasmus-aika alkaa olla lopullisesti ohi. Varmasti en käy enää yliopistolla, ja suurin osa kavereistakin on lähtenyt jo pois. On käyty viimeisillä illallisilla ja juhlimassa, ei silti oikein meinaa tajuta, että tässä se nyt sitten oikeastaan oli. Tavallaan jopa suututtaa, että kaikki aina vaan loppuu – vaikka niinhän asiat menevät.

Muuten viime päivät on olleet aika kiireisiä. Sekä ajallisesti että henkisesti, paljon asioita hoidettavana sekä tunnettavana.
Käytiin vuoristossa Madridin ulkopuolella, oikein kaunista, tosin reittejä ei ollut merkitty juuri ollenkaan! Niinpä päädyttiin seikkailemaan tunnin verran pikku polulla, joka ei välttämättä olisi johtanut minnekään, joten lopuksi palattiin varmuuden vuoksi pienen junaradan lähistölle tallustelemaan :) Salamancaan tehtiin myös päiväreissu, noin kahden tunnin päässä Madridista. Siellä on Espanjan vanhin yliopisto.

Huomenna lähden viikoksi Ciudad Realiin, jonnekin luonnonpuistoon lastenleirille ohjaajaksi. Celina kertoi, että heidän organisaationsa järjestämälle lastenleirille tarvitaan vielä ohjaajia, joten niinpä tungin itseni mukaan. Varmasti kiva ja opettava kokemus, mutta vähän jo jännittää, koska en tunne lapsia, ja muutenkin varmaan suhteellisen rankka keikka edessä. Leiri pidetään Pikku Prinssi-kirjan tiimoilta, ja ollaan jo mietitty ja suunniteltu erilaisia aktiviteetteja.

Aika sopivasti menee kämppäkin alta, koska tänne on tulossa remontti viikon päästä. Niinpä en joudu enää maksamaan vuokraa heinäkuulta, ja leirin jälkeen asun muutaman päivän Terhin luona ennen kotiintuloa. Saa nähdä, miten tavaroiden kanssa käy. Kauhukseni huomasin tällä viikolla, että pyykkinarulla olevista vaatteista vain yksi paita oli sellainen, jonka olin tuonut mukanani Suomesta…

Kotona aion tasan tarkkaan vain lomailla ja nauttia Suomen kesästä. Elokuussa kutsuvatkin taas uudet haasteet – suuntaan Puolaan pariksi viikoksi työleirille. Kyseessä on myöskin lastenleiri, jossa olisi tarkoitus opettaa englantia ja järjestää aktiviteetteja. Mmm, tuntuu kyllä tosi kaukaiselta vielä.

Noniin, nyt lähden keskustaan päin, mennään intialaiseen parin kaverin kanssa syömään. Pakko kyllä palata ajoissa kotiin, kun huomenna herätys ennen seitsemää..

Madridin kuumuus...

2007-06-10T15:36:00.000-07:00

ei enää esiinny vain paikallisten huokailuissa: ”Siis Madridissa ei voi olla kesällä, mitään ei voi tehdä ennen iltayhdeksää…” Tänään oli vähän vilpoisampi, mutta muuten on aika hiostavaa ollut päivittäin. Öisin (ainakin toistaiseksi) on kuitenkin todella miellyttävää ulkona, ja just sopivan vilpoisanlämmin, että t-paidalla on hyvä olla. Muutama päivä sitten kävelin taas pitkästä aikaa yöllä kotiin keskustasta (noin reilut puoli tuntia, riippuen missä päin on), ja huomasin, että kadulla vilahteli paljon suuria, noin kolmen sentin pituisia mustia koppakuoriaisen näköisiä ötököitä. Uh! Joitain yöeläjiä lienevät, mutta niitä väistellessä mietin lämmöllä Suomen paukkupakkasten eliminoivia vaikutuksia.

Henkisesti alan siis jo valmistautua paluuseen antamalla ärsyttävien asioiden ärsyttää ja miettimällä, että eipä tarvi tuotakaan enää hetken päästä kestää. Ihmisten huudot kaduilla. Jatkuva autojen tööttäys (uskomattomia kymmensointuja), tietynlainen kaaos päällä. Ja kävelytahti. Täällä ihmiset suorastaan löntystelevät kaduilla, ja itse kun yleensä kävelen ripeästi, niin jatkuva luoviminen ja hidastelu turhauttaa paljon. Kadulla oleminen on täällä jo itseisarvo sinällään, eikä välineellisesti väylä päästä paikasta A paikkaan B, kuten Suomessa yleensä.

Hyvästi ulkomaalaisuus! Välillä niin kyllästyttää olla se ulkomaalainen ja kertoa itsestään ja Suomesta juuri ne samat jutut. Joskus houkuttelen ajatuksella keksiä itselleni ihan toisenlainen historia ja kotimaa! Se mikä on rasittavaa siinä, että asuu kolmen samanmaalaisen kanssa, on se, että tulee tuplasti ulkkaristatus: sekä kämpässä, että kämpän ulkopuolella.
En myöskään kestä Erasmus-sanan yltiöpäistä viljelyä, ja sen liittämistä jatkuvaan pintaliitoisuuteen: ”Hei ei sun tarvi tosta tentistä huolia, sä oot Eramus! Ai etkö ollut viikonloppuna bileissä? Mutta sähän oot Erasmus!” Eramus sitä ja Erasmus tätä, on totta, että jotkut ovat saaneet suuria myönnytyksiä kursseista vaihtaristatuksellaan, mutta kyllä suurin osa porukasta hikoilee kursseilla ihan yhtä paljon kuin espanjalaisetkin. Ja yleensä vielä enemmän, kun ottaa huomioon, että kielen takia kaikki vie enemmän aikaa.
Viime maanantaina oli kielikurssien loppupiknik, ja voi Luoja, kuinka niin teennäinen ulkkarimeininki taas. Ja kaikki yhteiskuvaan! Ei muuta kuin hymyä päälle ja kättä vieressä seisovien olkapäille – niin, ketähän he nyt sitten olivatkaan?

Kavereiden, siis muiden vaihtarien kanssa on hirveän hauska jutella espanjalaisista. Ihmetellä, nauraa ja valittaa. Stereotypiat kovaäänisyydestä ja jatkuvasta elehtimisestä pitävät paikkansa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikuttaa siltä, että aina olisi tapahtumassa jotain dramaattista. Ihmiset myös liikkuvat enemmän ryhmissä. Päällepuhuminen on normaalia, ei paheksuttavaa. Yhden tyypin kanssa mun luennoilta on hirveän vaikea jutella, koska hän kysyy seuraavan kysymyksen jo siinä vaiheessa, kun olen juuri alkanut vastata edelliseen!

Tässä nyt tavallaan semilomailen ja semiopiskelen. Enää yksi tentti (psykolingvistiikka) ja muutamia töiden palautuksia, mutta eipä niiden kanssa pitäisi yltiöpäistä stressiä ja kiirettä olla. Hetken jo pohdin äkkilähtöä jonnekin rannalle (Cadiz, Málaga…), mutta majoituksen kanssa oli vähän nihkeämpää. Niinpä luultavasti hengailen tässä lähiseudulla, Salamancassa voisi käydä, noin parin tunnin päässä Madridista. Rannan voin aina korvata yliopiston ulkouima-altaalla ja loikoilemalla ruohikolla :)

Luulen, että tentit on menneet hyvin, jopa torstainen rekonstruointitentti. Kävi just niin kuin viimeksikin: kurssin aikana olin ihan pihalla, mutta lopuksi hermostuin ja panikoiduin niin paljon, että päätin ottaa asioista selvää, ja opin kuin opinkin monia asioita. Kävin jopa henkilökohtaisessa tutoriassa opettajan luona tarkastuttamassa tehtäviä ja kysymässä epäselviä asioita! Vähän outo tilanne kun en ole sellaiseen tottunut, mutta jos on mahdollisuus, niin ei muuta kuin kaikki kortit pöytään. Tuollaiset selvennystunnit ovat kuulemma täällä suhtistyypillisiä (riippuu tietysti myös aineesta), mutta enpä oo koskaan Suomessa mennyt kenenkään proffan luo kysymään epäselviä juttuja. Ehkä niitä ei oo toisaalta ollutkaan niin paljon. Humanistisen alan tenteissä kun monesti enemmän kyse tietämisestä kuin osaamisesta. Tietoa tai sen puutetta on helpompi korvata ja soveltaa (varsinkin suomeksi) kuin osaamista, jota yleensä joko on tai ei.

No niin. Rytmi on uhkaavasti jo kääntymässä, varsinkin kun viime yöt käytiin ulkona. On se joskus kauheaa, kun harvoin tulee edes mieleen mennä kotiin ennen kolmea, neljää. Jos haluaa kaikenlisäksi nukkua univelkojaan pois, niin helposti kello on kaksi tai kolme ennen kuin havahtuu taas seuraavaan päivään. Juonikkaasti vaihdon Pilates-ryhmäni ”jo” kello kaksi alkavaan (aina tiistaisin ja torstaisin), joten viimeistään puolenpäivän maissa on noustava ylös ainakin noina päivinä :D

Todellisuudenpakoa

2007-05-30T15:09:00.000-07:00

En halua uskoa, myöntää, enkä tietää, että pian viedään viimeistä kokonaista kuukautta täällä Espanjan kamaralla. Karu todellisuus iski vastaan, kun tällä viikolla hyvästelin jo pari kaveria jenkeistä, ja lähes kaikki tietävät jo kotiinlähtöpäivänsä. Todellisuutta on kuitenkin myös, että opiskelijan kukkaro ei ole ehtymätön, ja että lippujen hinnat nousevat ja nousevat, joten niinpä pakotin itseni varamaan tänään paluulipun Suomeen. Tulen 12.heinäkuuta.
Nyt voin siis haudata teeman taas vähäksi aikaa – koko paluun käsittely aiheuttaa pieniä ärsytystunteita, suurta ennakkoikävää ja hieman ahdistusta. Vaikka tietää, että tulee viihtymään Suomessa taas, mutta ei millään raaskisi jättää Madridia. Täällä on elämä nyt!

Siirrytäänpä siis teemoihin, joiden suhteen pysyn vielä enemmän tai vähemmän huolettomana! Huomenna on viimeinen päivä luentoja, ja sitten alkaa virallisesti tentit, mutta tällä viikolla oli jo kaksi tenttiä – yksi antropologian tentti ja espanjankoe. Viime aikoina ollaan espanjantunneilla käsitelty paljon erilaisia sanontoja, ja ne on tosi hauskoja. Yksi suosikeistani on ”olet nolla vasemmalla puolella”, mikä tarkoittaa sitä, että toinen on täysin hyödytön (mitä hyödyttävät nollat vasemmalla puolella numeroa? niinpä!). Tai että ”paita ja peppu” ilmaistaan espanjaksi ”kynsi ja liha” :)

Ensi viikolla tentti indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruoinnista, apua, olen aika pihalla, vaikka luulin kielioppia käsittelevän kurssin olevan helpompi kuin fonologia, mutta vielä mitä. Fonologia sentään kytkeytyy läheisesti fonetiikkaan ja pysyttelee äänenkäytön rakenteellisissa rajoissa, ja taipumuksissa helpottaa tai selkeyttää ääntämystä. Mutta kielioppi.. siihen liittyy koko maailmankatsomus, miten koodataan eri sijamuodot ja mitä ne kuvaavat, mikä on subjuntiivin ja imperatiivin ero, miten kuvataan mediopassiivi (mikä tämä edes on suomeksi?) ja miksi… uh. Osaisi nyt edes latinaa tai kreikkaa tai sanskriittiä, mutta kun ei, niin täytyy yrittää vaan hioa ja pärjätä.

Kirjastoissa on tosi paljon porukkaa lukemassa näinä päivinä ja aukioloajatkin ovat pidentyneet, esim. humanistisen kirjasto on auki yhteentoista saakka illalla. Julkiset kirjastot Madridissa ovat tenttikausien aikana 24 tuntia vuorokaudessa, aikamoista! Ehkä ihan kokemuksen vuoksi täytyisi mennä joskus yöllä käväisemään. Ja muutenkin saada jotain rytmiä elämään tenttikauden aikana, tammikuussa huomasin olevani ihan liikaa kotona ja en tarvitse kuin muutaman päivän ilman aikatauluja, niin huomaankin jo valvovani yöt ja nukkuvani päivät, mikä on joskus hieman epäkäytännöllistä – jopa Espanjassa.

Nytkin tuli fiksusti otettua kolmen tunnin päikkärit, niin ei varmaan heti uni tule silmään. No, hyvä muutenkin olla kotona nyt illalla, kun flunssan takia ääneni on vieläkin kuin korpilla ja täytyy yrittää säästellä. Tämä viikko on ollut aika rankka, koska oli tosiaan noi kaksi koetta ja lisäksi yhden ryhmätyön esittely, yhden elokuva-analyysin palautus ja vielä jää pari deadlinea tiivistelmistä tälle viikolle. Täällä todella on tullut kyllä pidettyä paljon esitelmiä, tuntuu että vähintään joka toinen viikko jotain. Helsingissä.. olisinkohan kolme kertaa jotain pitänyt? Eivätkä nekään omaan aineen tiimoilta! No, kaikesta on selvitty tähän saakka ja sanonta ”raskas työ vaatii raskaat huvit” toimii myös toisinpäin. Hanna oli nimittäin täällä käymässä, ja Madridin yöt eivät osaltamme ainakaan lyhyiksi jääneet, joten työtulva suorastaan vyörähti päälle viikon alussa.
Yölliset kaupunkikiertelyt voi tulkita tietysti myös sään optimaaliseksi hyödyntämiseksi – yöt olivat lähes ainoita hetkiä noiden viiden päivän aikana, jolloin ei satanut, paitsi tietysti viimeisenä aamuna aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. On uskomatonta, että täällä todellakin voi sataa monta päivää melkein putkeen, kyllähän Suomessakin sataa, mutta jotain rajaa sentään! Monella teillä oli pahoja tulvia, ja kaupungilla ei voi olla huomaamatta, että espanjalaiset eivät todellakaan ole viemäröinnin kunkkuja. Ainoat sateenpitävät kenkäni lähetin jo kotiin edellisten vieraiden mukana, joten käytin legendaarista festarikikkaa: ei muuta kuin muovipussit jalkaan ja kengät päälle, niin ei kastu ja estetiikkakin säilyy.. mukavuus on sitten asia erikseen. Tai nolous, kun ei kehtaa ottaa kenkäkaupassa kenkiään pois (tai ottaa, ja tilanteesta tulee todella nolo). Aloin miettiä, että miksi kukaan ei ole keksinyt vedenpitäviä sukkia (kumisukat?)? On sadetakkia, -lakkia, kumisaappaat, kurahanskat.. kumisukissa olisi sitä paitsi vielä älytön kehityspotentiaalikin: Nyt entistä hengittävämmät ja istuvammat! :)

Vaalit ovat ohitse, onneksi, koska poliisi todellakin partioi öisin joka paikassa ja vaalimainokset ”sinun äänesi voi”, ”haluan Madridin sinua varten”, ”puolusta oikeuksiasi” alkoivat tulla jo korvista ulos. PP (oikeistopuolue) jatkaa siis Madridin ja provinssin johdossa. Jotkut baarit sulkivat melkein tuntia aikaisemmin, jotta kaduilla ei olisi ollut niin paljon häiriöitä. Saa nähdä, miten Suomessa tulen reagoimaan, kun baari sulkeekin ”jo” varttia vaille neljä :D Hassua, että välillä alkaa samoissa mestoissa törmätä tyyppeihin, jotka on joskus ennenkin tavannut tai nähnyt niissä. Joo, kyllä voi sanoa, että on eräänlainen kanta-alue!

Hellettä ja hälinöitä

2007-05-11T09:38:00.000-07:00

Koittihan se kesä vihdoin tännekin! Lähemmäksi kolmeakymmentä on mittari kohonnut jo parina viime päivänä, eipä kyllä haittaa että tänään on vaihteeksi vähän vilpoisempi. Aika rennosti on mennyt viime päivät ja viikot ylimääräisten lomapäivien ansioista, ensi tiistaikin on kaiken lisäksi vapaapäivä (pyhä San Isidro – yksi Madridin suojeluspyhimyksistä). Eipä tosiaan ihme, että espanjalaiset rakastavat pyhimyksiään!

Stella muutti pois pari viikkoa sitten, ja huoneeseen muutti yksi Lydian kaveri Itävallasta, Julia. Jotenkin hassua, että taas syntyi 3:1-tilanne: minä ja hollantilaiset/itävaltalaiset :) Mutta ei siinä mitään, hyvin menee. Olen oppinut (tai palannut?) huolettomaan suhtautumiseen kämpän suhteen, ja Julialta ei ainakaan järjestyksentajua puutu. Tykkään tosi paljon tästä asunnosta ja sen mallista – käytännössä L-kirjaimen muotoinen, ja välissä sisäpiha (tyypillistä Espanjassa), joten voin esimerkiksi huutaa keittiöön suoraan ikkunastani :) Tosin pitää vähän vahtia äänenkäyttöään, sisäpihalle kun kuuluu melkein kaikki.. niin naapurin astioiden kilinä kuin verhojenkin nosto. Varmaan meidätkin tunnetaan jo täällä. Kerran yksi kaverini oli tulossa bileisiin mutta ei muistanut mikä asunto, ja joku oli kommentoitunut hänelle porraskäytävässä: ”Ai ne ulkomaalaiset? 2d!”

En oo varmaan koskaan viettänyt niin ”laiskaa” vappua kuin mitä täällä. Munkkeja kyllä tehtiin, ja simaa, mutta muuten nuo ylimääräiset lomapäivät kuluivat aivan johonkin ihmeelliseen oleiluun vaan. Oli masentavan kylmä ja vappuaattopäiväkin kului Mediamarktissa susirajan takana, koska piti viedä kamera korjaukseen, MPkolmosen sain onneksi vihdoin ostettua.

Jännitystä ei kyllä jäänyt puuttumaan: en usko, että Suomen lehdissä oli mitään juttua, mutta Madridissa oli aikamoiset kahinat 1. ja 2. toukokuun öinä nuorten ja poliisien välillä. Kuten taisin joskus kertoakin, niin keskustan kadut eivät todellakaan jää tyhjiksi öisin, ja erityisesti eräs Malasaña-alue (jossa itsekin käyn useimmiten ulkona, sieltä löytyy kaikille jotain) on tiettyjen katujen ja aukioiden osalta hyödynnetty kyllä joka kuutiometriltä. Poliisi aina välillä puuttuu asiaan, mutta noina öinä tilanne repesi täysin käsistä.
Yhtäkkiä alkoi kuulua huutoja, särkyvien pullojen kilinää ja porukka alkoi juosta kadulla. Enpä olisi koskaan uskonut, että päätyisi juoksemaan Madridin kadulla poliisit perässä, mutta juoksevan massan vetovoimaa ei voi vastustaa. Ainahan sitä olisi voinut paikalleen jäädä (varsinkin, kun ei ole ”syytä” paeta), mutta siinäkin on omat riskinsä: saada vaikka tiiliskivi päähänsä tai iskuja poliisin pampuista – pampuilla kun huidottiin niitä ketkä tielle sattuivat.
Kahden yön mellakoissa loukkaantui monia kymmeniä nuoria ja useita poliiseja, ja tilanne on herättänyt paljon julkista keskustelua. ”Botellonit” (kadulla juomiset & hengailut) eivät ole laillisia, joten tavallaan poliisin on pakko puuttua asiaan, mutta tällä kertaa poliisi käytti liikaa väkivaltaa. Kaikkea sitä nuoretkin keksivät, kaataa muun muassa roskiksia ja työmaa-aitoja kadulle, jotta poliisi ei pääsisi tulemaan autolla.

Aluksi luulin, että kyse on (taas) anarkistimeiningistä, mutta Espanjassa on tulossa kunnallis- ja maakuntavaalit parin viikon päästä, ja monet sanovat, että ilman vaaleja tuonsuuruisia mellakoita ei olisi edes syntynyt. En kovinkaan seuraa Espanjan politiikkaa, mutta pääasiallisesti vastakkain ovat oikeistolainen PP (Partido Popular), ja vasemmistopuolue PSOE (Partido Socialista Obrero Español). Kuulemma vanhat ihmiset, joita asuu paljon Malasañan kaduilla, äänestävät mielummin PP:tä kuin liberaalimpaa PSOE:ta (jotka eivät vastusta, ainakaan niin paljon, nuorten järjestäytymistä), ja jos poliisi ei olisi puuttunut nuorten juhlimiseen, olisivat monet saattaneet jättää äänestämättä. Jonkinlaista oikeiston ja poliisin yhteistyötä? Mutta, toisaalta poliisi käytti liikaa voimakeinoja mitä sallittua, joten kyseenalaista on, hyödyttikö mikään loppujen lopuksi mitään.

Näin minulle kertoi eräs Jesús yhtä ryhmätyötä tehdessämme – siinä muita odotellessamme kysäisin jotain vaaleista ja niinpä seuraavat puoli tuntia hän selosti intohimoisesti Espanjan historiaa eri kuninkaiden ja provinssien osalta :) Oikein opettavaista, mutta on se ihmeellistä, että jotkut heittävät puhuessaan heti vitosvaihteen päälle. Täällä ryhmätyöt ovat todella suosittuja, onneksi tällä hetkellä kuitenkin vain kahdella kurssilla. Ei siinä mitään, että oppii toimimaan ryhmässä ja jakamaan tietoa muiden kanssa sekä oppii itse muilta, mutta se ikuinen järjestäytyminen! Eikä aina ole helppoa saada omaa sanaansa natiivin puhetulvan väliin – onneksi en kuitenkaan ole ainut vaihtari ryhmissä.

Opiskelu täällä on siis aika erilaista kuin Suomessa. Joskus ärsyttää sellainen koulumaisuus, mutta monella kurssilla oon kyllä tykännyt, että on pienempiä ryhmiä ja oikeasti pääsee keskustelemaan asioista. Satojen ihmisten massaluennoilla en koskaan ole uskaltanut avata suutani. Oppimistekniikat vaihtelevat myös enemmän, on tosiaan näitä rakkauden ja ärsytyksenvälisiä ryhmätöitä, tekstikommentteja, pieniä harjoitustöitä, tiivistelmiä ja henkilökohtaisia esityksiä. Tietysti riippuu paljon opiskeltavasta alasta ja kurssista, mutta Helsingissä lähes poikkeuksetta joko vain kävi kurssilla ja teki tentin/esseen, tai sitten luki kirjoja ja kävi tenttimässä ne.

Hassua, mutta joskus tuntuu, etten ehkä koskaan ole opiskellut niin säännöllisesti kuin täällä, vaikka opintoviikkoja ei sen enempää tule kuin muulloinkaan, varmasti vähemmän. Kai tuo kampusalue sen tekee – kerran kun lähtee yliopistolle, niin siellä sitten on, ja jos jää vapaata aikaa niin helposti jää sitten vaikka kirjastoon. Helsingissä taas yleensä lähti keskustaan, eikä niinkään yliopistolle, ja kirjatenttejä oli niin paljon että tuli opiskeltua aivan koska itselle sattui sopimaan. Molemmissa puolensa, mutta kyllä mä oon aika ihastunut tuohon kampusalueeseen. On niin mukava aina törmätä johonkin tuttuun tai kaveriin, loikoilla nurmikolla ja nauttia auringosta.. no, onhan meilläkin ne tuomiokirkon portaat!

Huomenna Euroviisujen finaali, totta kai pitää katsoa :) Kuinkahan muuten välissä näytettävät ”suominäkymät” on valittu? Tulipa kotoinen olo eilen niitä katsellessa. Vaikka eipä sinällään, että täältä pois haluaisin… hmph, kaikki loppuu aikanaan mutta aina liian aikaisin. Kai.

Se tekee seitsemän euroa, kulta!

2007-04-27T10:30:00.000-07:00

Se on jo oppinut, että esimerkiksi englanniksi voi kirjoittaa ”dear” ja saksaksi ”liebe grüsse” ilman, että kyse olisi hellyyden tai rakkaudenosoituksesta. Luulin suurin piirtein saman pätevän espanjaankin, mutta sain huomata, että hellittelysanoille on paljon enemmän neutraaleja käyttökonteksteja. Sen sentään tiesin, että monesti tervehditään ”hola guapo/a” eli ”hei komea/kaunis” eikä sillä viitata tervehdittävän ulkonäköön. Mutta tuskin uskoin korviani, kun kampaajalla kuulin: ”Istu tuonne, cariño!” Kaupassa kommentoitiin: ”Se tekee seitsemän euroa, cielo!” (molemmat tarkoittavat kultaa, murua tms. ). Celina (Meksikosta) kertoi, että hän töissään lasten kanssa käyttää myös paljon hellittelynimiä. Suomessa käyttö rajoittuu todellakin vain läheisiin ihmissuhteisiin. Aloin miettiä, että onko tyypillistä kutsua edes vierasta lasta kullaksi?

Luin vähän aikaa sitten todella hauskan kirjan Espanjasta (Markku Saksa: Don Quijoten maassa – suosittelen!). Kirja on kirjoitettu 15 vuotta sitten, mutta valisti minua silti niin sisällissodasta, Francon aikakaudesta, ETA:sta kuin härkätaisteluistakin. Parasta oli kuitenkin ehkä nauraa ja nyökytellä kohdille, joissa oli mustaa valkoisella niistä havainnoista, joita itsekin on tehnyt.

”Ujo kuiskaus on asia, jota kukaan espanjalainen ei ymmärrä.” ”Tiukka EI on neuvottelujen alku eikä loppu.” ”Espanjalainen tottelee lakia silloin kun se on järkevää ja kohtuullista. Olisi lähes lakien halventamista noudattaa niitä silloin, kun ei ole tarpeen.” ”Espanjalaiset eivät jaa laskua, vaan jokainen maksaa vuorollaan.” ”Hyvän kahvilan tunnistaa lattialla olevista roskista, koska se merkitsee, että siellä käy paljon ihmisiä (monesti saattaa puuttua roskikset ja tuhkakupit).”
Ehkä hauskin kohta oli kuitenkin, kun kerrottiin, että espanjalaiset senaattorit äänestivät vuosikausia toistensa puolesta: ”He asettuivat kädet ja jalat levälleen siten, että ylettivät painaa jopa neljää äänestysnappia yhtä aikaa…he suuttuivat kun jäivät kiinni, koska joutuivat luopumaan tästä kätevästä ja käytännöllisestä tavasta” :D

”Tuskin missään on virallisia vapaapäiviä niin paljon kuin Espanjassa. Espanjalaiset rakastavat pyhimyksiään myös siksi, että näiden kunniaksi on vapaata töistä ja koulusta.” Aina kun vapaapäivä sattuu lähelle viikonloppua (torstai, tiistai), on tyypillistä, että pidennetään koko viikonloppu vapaata. Espanjalaiset kutsuvat tätä puenteksi, eli sillaksi, ja joskus vitsaillen jopa acueductoksi (suuri sillan näköinen rakennelma, jota pitkin vesi kulkee). Sellaista kävimme katsomassa viikonloppuna Segoviassa, todella vaikuttava.

Tällainen superpuente, acueducto osuu mukavasti ensi viikolle, kun tiistai ja keskiviikko ovat vapaat, ja samalla myös maanantai. Ei tarvitse varmaan mainita, mikä on taas small talkien kulmakivenä! Tiistai on vappu ja keskiviikkona ”Dos de Mayo”, jolloin kansa nousi Napoleonin joukkoja vastaan.

En ole tehnyt mitään erityisiä suunnitelmia, ehkä jonkun pienen päiväreissun voisi tehdä jonnekin. On ihan hauska olla täälläkin, nähdä kavereita ja yrittää vaikka saada vähän opiskeluhommia tehdyksi. Ajattelin myös leipoa munkkeja ja järjestää pienet munkkikestit, sima valmistuu varmaan vähän myöhässä. Herään sen valmistukseen aina liian myöhään, ja nyt ongelmaksi muodostui hiivan hankkiminen – sitä ei saanut enää tänään leipomosta. Täytyy käydä sitten huomenna ostamassa kunnon puolen kilon pala, pienempiä ei nimittäin myydä!

Vähän haikea olo, että kunnon suomalainen vappu menee ohitse – pitäisi varmaan erota listoilta vapun ajaksi, kun koko ajan jotain ohjelmaa tiedossa! Onneksi Euroviisut sentään näkyvät tv:stä ;)

Semana Santa

2007-04-12T14:41:00.000-07:00

”Kyllä, semana santa (pääsiäisviikko) meni oikein mukavasti. Vanhempani ja pikkuveljeni tulivat täällä käymään, olimme keskiviikosta lauantaihin rannikolla Almeriassa, pienessä San José-kylässä. Ei, sää ei ollut paras mahdollinen, mutta nautimme silti rannoista ja rauhasta. Joo, Madridissa ehdimme kiertää päivän verran ja kävimme myös jalkapallo-ottelussa. Niin, luulen kyllä että he tykkäsivät Espanjasta…”

Sama nauhuri on taas pyörinyt keskusteluissa viime päivät, kun pääsiäisloma loppui ja luennot alkoivat. Lähes kaikki lähtivät lomalla jonnekin, täällä pääsiäinen on paljon näkyvämpi tapahtuma kuin Suomessa, ainakin uskonnollisesta näkökulmasta.
Joka kaupungissa ja monissa kylissä järjestettiin useita pääsiäiskulkueita (procesiónes), joihin osallistui yleensä satoja henkilöitä. Kulkueiden tyyli vaihtelee päivän teeman ja kaupungin mukaan, mutta kaikissa kannetaan Neitsyt Marian ja/tai Jeesuksen patsashahmoja (eikä mitään pieniä! Yhtä saattaa kantaa jopa 50 henkilöä), ja yleensä kulkueeseen kuuluu myös muutama soittokunta ja muita saattajia erilaisissa asusteissa. Näimme Almeríassa yhden kulkueen, todella vaikuttava. Tosin mietin myös, miten rankkaa ”työtä” kulkueessaolon täytyy olla, koska helposti tapahtuma venähtää monen tunnin mittaiseksi. Pelkästään siihen, että koko kokoonpano saatiin ulos kirkosta, meni kokonainen tunti.

Onneksi ei nähnyt livenä kuitenkaan mitään extreme-tapauksia: joissain kulkueissa miehet eläytyvät kärsimykseen niin paljon, että hakkaavat ruoskalla paljaan selkänsä verille. Vielä äärimmäisempi tapaus on konkreettinen ristiinnaulitseminen, jota harrastetaan Filippiineillä. Siellä oikeasti ristiinnaulitaan joka pääsiäinen yksi mies, ja onnettomasti se on ollut saman miehen kohtalona jo 14 vuotta! Kuulemma kukaan muu ei ole suostunut vapaaehtoiseksi! Eipä ihme, mutta en käsitä, miten tuohon voi jatkuvasti pystyä, saati että selvitä siitä.

On ihanaa joskus huomata, että vaikka espanjassa on vielä paljon petrattavaa, niin monesti pystyy selostamaan asioita sen enempää ajattelematta, ja huomaamattaan voi jopa kielioppikin mennä suurin piirtein kohdalleen. Käytännössä joka ulkomaalaisen pahin painajainen espanjassa on ehkä subjunktiivi (tavallaan epävarmuutta sekä lukemattomia muita asioita ilmaiseva verbimuoto…), mitä käydään läpi joka kurssilla. Huvittavaa on, että kun joku joskus osaa ujuttaa puheeseensa oikean muodon, niin etenkin vaihtariporukassa monia alkaa aina naurattaa, kun puhutaankin yhtäkkiä niin ”oikein”. Että kylläpäs sitä nyt ollaan, kun subjunktiiviakin käytetään! :D
Martinin (kämppis, kaiken lisäksi ollaan vielä samalla kielikurssilla) kanssa joskus puheen sisältö saattaa tippua toiselle sijalle, kun huomio kiinnittyy heti siihen, jos toinen käyttää kielikurssilla opittuja asioita kotona ja sitten molempia alkaa huvittaa. Mutta hyvää harjoitusta on puhuminen tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka aina parhainta tietysti natiivien seurassa. Chi Mein (ex-kämppis) kanssa istuttiin alkuaikoina keittiössä sanakirjan kanssa, sillä molempia alkoi heti vaivata, jos ei tiennyt jotain sanaa.

Madrid on kyllä espanjanopetteluun todella hyvä paikka, koska täällä puhutaan castellanoa (perusespanjaa), eikä murrekaan ole niin vahva kuin esimerkiksi Etelä-Espanjassa. On mukava tunne kuunnella ihmisten välistä puhetta ja tajuta ymmärtävänsä. Itävallassa aina ei lopuksikaan tajunnut, jos tai kun murre on niin voimakas, en myöskään aina ymmärrä jos Lydia ja Martin puhuvat keskenään, koska he puhuvat taas eri murretta.
Eräänä päivänä laitoin ruokaa Lydian kanssa, kun Martin tupsahti keittiöön ja totesi: ”Tytöt, tästä päivästä lähtien sitten sanotaan että MOHO (ääntyy espanjaksi moo)!” Oltiin Lydian kanssa aivan, että täh, puhutko lehmistä vai mistä. Mutta kyse olikin espanjan vastineesta sanalle ”home”, jota kukaan ei koskaan tiennyt, ja niinpä käytettiin aina saksankielistä sanaa. :)

Oikein hauskaa meillä on yleensä, mutta toisaalta hauskuuden ja tiiviimmän yhteiselämän vastapainoksi välillä ehtii myös hermot mennä. Ehkä kärkikategoriaan kämppä-ärsytyksissä kuuluvat muun muassa seuraavat ihmettelyt ja tuskailut: Onko pakko jättää tavaroita levälleen ja astioita pesemättä, jos lähtee moneksi päiväksi pois? Onko pakko nostaa koivet ruokapöydälle, jaloissa kengät, joilla on kävellyt pitkin Madridia? Miksi tv on päällä, jos kukaan ei sitä katso? Taittelisitko kartonkipakkaukset, kun heität ne roskiin, kiitos!

Loppuviimeksi siis kuitenkin enemmän tai vähemmän harmittomia juttuja (muistaako kukaan parin vuoden takaista NYT:in juttua todellisista hirmukämppiksistä?), mutta jotka joskus vaan ottavat tajuttomasti päähän. Oon tosin opetellut sanomaan, jos jokin asia oikeasti harmittaa, koska en halua, että viime syksyn ”suuttunut kämppis”-episodi toistuu, jos asioista ei pystytä keskustelemaan. Jos en voisi puhua, niin sitten vaan keittelisin kaiken sisälläni, kasvattelisin kärpäsistä härkäsiä ja jossain vaiheessa räjähtäisin…

No niin, nyt voisi painua pehkuihin. En muista, koska olisin viimeksi ollut torstai-iltana kotona, torstai kun on yleinen ulosmenopäivä. Tänään ei vaan jaksanut, mutta viikonloppuna sitten! Ulkona alkoi juuri sataa, ei vieläkään ole sää oikein suosinut. Ihanaa, että täällä on kuitenkin lämpimämpi, mutta välillä on tosi ikävä Suomen kevättä ja lumen sulamista. Sitä tunnetta, kun oikeasti kävelee ensi kertaa pitkin kuivia katuja! Sitä se on se oikea kevät, eikä tällaista hidasta petkutusta, kun jo uutena vuotena saattoi hetken käyttää kevättakkia.

Las Fallas

2007-03-23T13:58:00.000-07:00

Viime viikonloppuna käytiin Valenciassa, koska siellä oli paikallinen kevätjuhla Las Fallas. Lähdin sinne Lydian ja Martinin (kämppikset), Jan-Willemin (Hollannista) sekä muutaman niiden kaverin kanssa, ja oltiin yötä yhden itävaltalaisen kämpässä, jota kyllä kutsuimme palatsiksi. Hän asui 140:n neliön kämpässä yksin ja maksoi naurettavan pientä vuokraa.. oijoi, joskus suhteilla saavuttaa vaikka mitä.

Kaupungissa oli juhlat päällä yötäpäivää, kulkueita ja musiikkia joka puolella. Tuntui, että joka ikinen kaupunkilainen oli pukeutunut paikalliseen perinneasuun, jopa ihan pienet sylivauvat! Tunnelma oli aika paljon karnevaalimainen. Itse Fallat ovat paperimassasta tehtyä rakennelmia, todella hienoja ja eri teemoista. Suurimmat Fallat olivat noin 15 metrin korkuisia, ja viimeisenä yönä poltettiin kaikki (lukuun ottamatta kuulemma yhtä pientä Fallaa, joka viedään jonnekin museoon). Kalleimmat saattoivat maksaa jopa 120 000 euroa (johon Lonely Planet totesti huvittavasti: ”oh yes, we´ve got theses eurozeros right!” :D).
Keräännyttin eräälle aukiolle katsomaan yhden Fallan polttoa enkä ole koskaan varmaan koskaan eläissäni nähnyt niin suurta tulta, aivan kasvoja kuumotti vaikka suhtis kaukana oltiinkin. Välillä meinasi menna järki, hermot ja etenkin kuulo jatkuviin paukkupommeihin, mitä porukka heitteli pitkin katuja. Etenkin ”hauskoja” olivat sähäkät, pyörivät paukut, joita aina välillä singahteli keskelle ihmisjoukkoja ja joita sitten joutui pakenemaan.
Käytiin myös rannalla, mutta käytännössä puhalsi niin kylmä tuuli, että sai olla villapaita päällä :( Että se siitä auringonotosta..

Reissun kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti se, kun kävellessämme bussiasemalle vipana aamuna törmäsin täysin sattumalta liettualaiseen kaveriini Giedreen (tuttu Itävallasta), koska hän on nyt myös Espanjassa vaihdossa. Jos joskus tulee hetkiä, että voi vain nauraa ja olla sanaton, niin tämä oli yksi sellainen – ihmeellistä, miten joskus vain törmääkin tuttuihin mitä uskomattomimmissa paikoissa!

Pari viikkoa sitten pääsin muuten Jürgenin (Saksasta) kyydissä moottoripyörällä yliopistolle, ja se oli todella mahtavaa. 40 min. sijaan matkaan meni vain 20 min., ja onhan se erilaista kiittää pitkin moottoriteitä kuin paahtua täpötäydessä junassa :)

Kämpässä kaikki hyvin. Stella (brasilialainen kämppis) on saanut töitä eräästä ravintolasta, ja tekee ihan hulluja työpäiviä. Kuusi päivää viikossa, ja aina 11-23, tai pitempäänkin, muutaman tunnin lounastauko välissä. Työpaikalla on paljon laittomia työntekijöitä, joita riistetään jopa pahemmin. Stellalla on onneksi itävallan kansalaisuus (isä sieltä), mutta vielä ei ole saanut virallista paperidokumenttia työluvasta, joten ei voi paljon vielä muuta vaatia.

Juuri tässä istuskelen koneella, parin tunnin päästä lähdetään vähän ulos. Aika rauhallinen päivä ollut: nukuin univelkojani pois kahteen saakka, katsoin Frendit, tein yhden tekstikommentin, kävin lenkillä, ja nyt kello onkin jo melkein kymmenen. Mutta nimenomaan tätä kaipaankin: olla vain rauhassa. Välillä on piristävää käydä muualla, mutta ei mikään voita omaa pikku kotia, omia kuvioita ja omaa rauhaa!

Eikä Madrid vieläkään jätä yllättämättä. Ainakaan sään suhteen – tämä on niin HUIJAUSTA! Pari viikkoa sitten saattoi nauttia jo piknikistä nurmikolla, tällä viikolla taas satoi jopa vähän lunta. Grr. Ihmisiä alkaa näkyä kyllä enemmän ja enemmän puistoissa ja kaduilla. Etenkin katukulttuuri on jotain, mitä Suomessa ei oikeastaan ole – paitsi alaikäisillä, jotka eivät välttämättä muuta paikkaa löydä. Täällä ovat aika suosittuja niin sanotut ”botellonit”, eli keräännytään kadulle hengaamaan ja juomaan. Käytännössä botellonit ovat laittomia, mutta vain harvoin olen kuullut jonkun saavan sakkoja siitä. Pari viikkoa sitten satuin törmäämään kyllä aika rajuun kohtaukseen: poliisi oli ilmeisesti hajottanut kadulle kerääntyneitä ihmisiä, ja niinpä porukka pakeni juosten pitkin katuja. Uskomattominta oli, että monet heittelivät pulloja ja muuta tavaraa poliiseja päin. Ihme anarkistimeininki!

Uudenlaista arkea

2007-03-03T17:00:00.000-08:00

Terveiset jo keväisestä Madridista – tänään oli 18 astetta! Tuntuu, että tämä lukukausi on kaikin puolin erilaisempi kuin ensimmäinen. Monella kurssilla joutuu lukemaan paljon jo kurssin aikana, minkä takia oon löytänyt itseni jo muutaman kerran kirjastosta, mutta tykkään silti enemmän tällaisesta suoritustavasta. Yhdeksän aamut ja perjantai-luento (!!) ottavat kyllä koville. Espanjankurssi alkoi myös, ja vaikuttaa paljon paremmalta kuin edellinen. Kampuksella on tullut vietettyä siis suhtpaljon aikaa, tuskin maltan odottaa vielä hieman lämpimämpiä ilmoja niin voi mennä nurmikolle loikoilemaan ja viettämään piknikkiä luentojen välissä! Tai houkuttelevasti niiden sijaan..

Aloitin myös pilateksen yliopiston kuntokeskuksessa ja se on hirmu rentouttavaa, vaikkakin rankkaa. Opettaja on myös omantyylisensä, sellainen inkkarihenkinen – aluksi luulin, että hänellä olisi jonkinlaiset sotamaalaukset poskilla, mutta ei, hän olikin ajanut partansa viiruiksi :)

Alle vitosen menevät arvosanat ovat muuten sitä varten, että tietäisi, kuinka pahasti on reputtanut :D Meillähän saman asian saa tietää sitten pisteiden kautta. Tuntuu, että täällä on suhteessa paljon enemmän reputuksia kuin mihin on tottunut Suomessa, enkä todellakaan tiedä mistä se johtuu. Heikommat esseevastaukset vaiko tiukemmat opettajat? Vaikeammat tentit? Yhteensopimattomuus kurssin ja kokeen vaatimusten kanssa? Läpipääsykiintiöt? Mikä on mielestäni todella syvältä, on se, että seuraava uusintamahdollisuus on vasta syyskuussa!

Parin viikon ajan meitä on ollut taas neljä kämpässä: uusi kämppis on Stella, brasilialainen tyttö, joka on tullut tänne vuodeksi töihin (etsii vielä). Hyvin tullaan kaikki toimeen keskenämme ja vähitellen on itsekin tottunut uusiin tapoihin. Nyt meillä on paljon enemmän yhteisömeininki kuin ennen, monesti joku kokkaa kaikille ja muutenkin vietetään enemmän aikaa yhdessä.
Kotikatumme esiintyy muuten Almódovarin elokuvassa Volver!! Penelope Cruz kävelee sitä pitkin ehkä viiden sekunnin ajan :)

Karnevaaleja juhlittiin pari viikkoa sitten, Madridissa oli kuulemma muutamia karnevaalikulkueita, mutta missasin ne. Muuten Madridissa ei karnevaalia kovin vahvasti juhlita, toisin kuin esimerkiksi Kanariansaarilla. Sieltä kotoisin oleva ystäväni kertoi, että viikon ajan joka ilta he juhlivat karnevaalia eri asuissa! Huh, siinä tarvitaan jo kekseliäisyyttä.

Nyt toisena lukukautena on tullut myös jonkin verran uusia vaihtareita. Mutta täytyy myöntää, että ei oikein enää jaksa tutustua aktiivisesti uusiin ihmisiin, mikä osaltaan on myös sääli. Nytkin on jo ihan tarpeeksi puolituttuja ja mieluummin viettää vapaa-aikansa ihmisten kanssa, jotka tuntee ja joiden kanssa tietää viihtyvänsä. Alussakin jo vähän tympi sellainen yli-innostunut vaihtarimeininki (on niin tottunut jo olemaan erimaalaisten ihmisten kanssa, ettei sitä tule erityisesti hehkutettua), ja nyt sitä on jo kurkkuaan myöten täynnä. Aina tavatessaan uuden vaihtarin tulee sellainen olo, että nyt pitäisi keskustella ja tutustua, kun kerran ollaan molemmat vaihtareita. Mutta aina ei vaan jaksaisi.

Just tuossa Lydian (kämppis) kanssa juttelin, että niin monet luulee, että vaihtarielämä on vain yhtä lomailua, juhlaa ja hauskuutta. Ok, pitää paikkansa, että löytyy vaihtareita, jotka eivät opiskele yhtään, mutta myös vaihtareita, jotka opiskelevat älyttömästi. Eikä juhlameininkiä jaksaisi koko ajan, kyllä sitä tarvitsee jonkinlaisia rutiineja ja pintaa syvempiä ihmissuhteita. Uusia asioita tietysti löytyy ihmeteltäväksi ja etenkin esim. italialaiset, jotka monesti asuvat vielä kotona kotimaassaan, ovat innoissaan omasta asunnosta. Mutta ei elämä täällä todellakaan aina kivaa ole, joskus ottaa ihan älyttömästi päähän, jos jokin asia ei vaan toimi, jos itseä ei ymmärretä tai kaipaa omia ”vanhoja” kavereitaan. On se arki täälläkin, mikä loppujen lopuksi onkin kaikkein parasta.

Hyvästi tentit ja öljykattila

2007-02-13T09:41:00.000-08:00

Eilen alkoi uusi lukukausi, ja oikein lupaavilta ovat vaikuttaneet kurssit tähän asti. Selkeät ja kiinnostavat ohjelmat, ja hyvät opettajat. Oon valinnut kaksi kurssia kielitiedettä ja kolme antropologiaa, toivottavasti ei kuitenkaan liikaa hommaa tule, kun ei mitään raaskisi jättää pois :) Onneksi nyt osaa espanjaa sen verran paremmin, että pystyy kuvittelemaan osallistuvansa keskusteluihin luokassa, monella luennolla vaikuttaa olevan osallistuva suoritustapa.

Ehdin myös tuntea taas alkuepäselvyyden ärsytyksen luentojen alkaessa – missäköhän luokassa tunti olisi? Yhtä luokkaa etsin puoli tuntia, koska netissä oli sanottu yksi luokka (jossa ei ollut ketään), informaatiopisteessä toinen luokka (tyhjä sekin), ja lopuksi onneksi törmäsin muutamiin kurssityyppeihin ja opettajaan jonkun kolmannen luokan ulkopuolella, joka oli varattu toiselle ryhmälle. Lopuksi tilanne meni siihen, että opettaja kysyi minulta, missä tuntien pitäisi olla..

Ilouutisia! Kaikki tentit menivät läpi, eivätkä edes rimaa hipoen (yhtä lukuun ottamatta). Täällä on arvosteluasteikko 1-10, josta 10 on paras, ja 5:lla pääsee läpi.

Käytiin viime viikolla Barcelonassa, tosi kaunis kaupunki. Oli ihanaa nähdä meri, ja Barcelona on muutenkin puhtaampi ja kävelykatujen ansiosta tilavamman oloisempi kaupunki kuin Madrid. Lähdin sinne suomalaisen Matin kanssa, ja oltiin kaverini Angelin luona yötä. Bussi ei todellakaan paljon täällä kustanna: kahdeksan tunnin matka edestakaisin noin 45 euroa.
Turistinähtävyydet olivat suurimmaksi osin Gaudín suunnittelemia rakennuksia, joista kuuluisimpiin lukeutuu Sagrada Familia, kirkko, jota on rakennettu jo ainakin 100 vuotta. Valmistuu ehkä parinkymmenen vuoden sisällä, ellei sitten sitä ennen hajoa maan vajotessa, mitä pelätään, jos AVE:n (suurnopeusjuna) tunneli sallitaan rakentaa suoraan kirkon alle.

Chi Mei lähti kotiin sunnuntaina. Hän jätti tänne ihan älyttömästi tavaraa: kolme jätesäkillistä (!!) vaatteita, kenkiä ja laukkuja.. ehkä ihan hyvä mun vaatepolitiikan säätelyn kannalta, että kokoerojen takia en voinut juurikaan niitä hyödyntää. Uskomaton tavaramäärä silti, ja mieletön luopumiskyky. Itse en niin kamalasti ostele tavaroita, mutta oon erittäin huono luopumaan mistään.

Mun ex-huoneeseen Charo (vuokraemäntä) ei ole vielä etsinyt ketään, mutta luultavasti pian siihen tulee joku. Muuten täällä asuu nyt siis minä, sekä Lydia ja Martin Itävallasta. Molemmat on tosi mukavia ja samassa yliopistossa kuin mä. Silti on ollut vähän totuttelemista, koska meillä oli täällä hollantilaisten kanssa kuitenkin omat tapamme ja ”sääntömme”, joita tietenkään ei voi olettaa enää olevan, mutta olin tosi tottunut niihin. Välillä on tullut sellainen olo, että mun täytyy uudestaan sopeutua omaan kotiini, mikä ei olekaan niin helppoa.

Olen ihan säikähtänyt, miten ehdinkin jo tottua siisteyteen ja siivousvuoroihin, joita aluksi pidin vähän liioiteltuina. Martin jo eilen totesikin, että ”taidat olla aika tarkka siivouksen suhteen”, mikä taitaa pitää paikkansa. Ärsyttää, jos likaisia astioita lojuu pitkin keittiötä. Ikinä en ole pitänyt itseäni siivousfriikkinä eikä muiden tavat ole mua häirinneet – johtunee tosin ehkä siitä, että aikaisemmat kämppikseni ovat olleet joko samanlaisia tai hivenen siistimpiä kuin mä. Olenkin pähkäillyt, onko nykyinen järjestyksenkaipuuni tottumiskysymys vai olenko kenties löytänyt sisäisen siivojani :D

Mutta kaikki kuitenkin hyvin. Hollantilaisten lähdössä parasta oli ehdottomasti öljykattilan poistaminen keittiöstä. He kun uppopaistoivat paljon, ja niinpä käytetyn öljyn kattila oli jatkuvasti ties missä päin keittiötä – ja tietysti myös öljy. Huhhuh ja hyvästi!

Tosiaan pidettiin suuret kemut täällä, kun Lydia muutti. Tehtiin hillittömät keot pizzaa ja pullaa. Viimeinen vieras…

oli kuin olikin sitten poliisi kello puoli kolme yöllä. En yhtään kyllä ihmettele, koska meitä oli jossain vaiheessa iltaa noin 40 ja myöhemminkin vielä paljon, ja sisäpihalle kuului varmasti paljon melua. Ei siinä mitään, lopetettiin bileet ja lähdettiin ulos. Huonompi homma olikin, että Charo (vuokraemäntä) soitti seuraavana iltapäivänä todella kiukkuisena, koska sekä poliisi että jokin talonmies oli soittanut hänelle.
Illalla hän tuli puhumaan kanssamme ”vakavasti” ja läksytti hetken, mutta nyt hän on taas yhtä sympaattinen kuin ennenkin, onneksi. Häädön välttämiseksi on kuitenkin suurbileiden loputtava tähän, mikä on sääli, koska oli todella hauskaa :( Onneksi Charo on kuitenkin todella mukava, kuulin taas pari päivää sitten rahannälkäisestä vuokraemännästä, joka vaatii, että vierailijoista maksetaan 10 euroa/päivä! Vaikka hän ei itse asu ko. asunnossa, niin naapurit kuulemma vakoilevat kuitenkin kämpän toimintaa.. kääk.

Uloskäynti tosiaan on täällä ihan toista maata kuin Suomessa. Paikat voisi jakaa karkeasti kolmeen aikaryhmään: 1) kahvilat/pienet baarit, jotka menee kiinni jo kahden, kolmen maissa. 2) suuremmat baarit/discot, jotka sulkee viiden, kuuden maissa. 3) After-paikat, jotka menevät kiinni joskus aamupäivällä tai vasta myöhemmin iltapäivällä. Pippaloiden jälkeen oltiin tuollaisessa after-paikassa ”vain” yhdeksään saakka, mutta nousivatpa ex-kämppikseni kerran sunnuntai-aamuna aikaisin mennäkseen discoon klo 12 :D

Ai niin, kiitos kovasti kommenteista! Jatkan siis kirjoittelua, jota olisin kyllä varmaan joka tapauksessa jatkanut, koska tykkään kertoilla asioita – jos en muille, niin ainakin itselleni jälkeenpäin luettavaksi :) Kappas vaan, että TKK:lla on myös merkityt koepaperit! Suomensisäinen vaihtokin voisi avartaa.. niin, mitäpä humanistit ja teekkarit OIKEASTI tietävätkään toistensa maailmoista?

Yllätyksiä ja järkytyksiäkin

2007-01-25T05:49:00.000-08:00

Ensimmäinen tentti ohi, ja ihan hyvin meni! 15 min. tentin alkamisen jälkeen kaverini Mar (Espanjasta) kuiski takaa ja viittoi muistiinpanojaan, jotka olivat hänen vieressään pöydällä. Katsoin epäuskoisena koko luokkaa ja kyllä vaan, porukka piti muistiinpanojaan pöydällä! Kysymys oli toki niin soveltava, että ei muistiinpanoista voinut kaikkea katsoa, mutta silti… itse olin sopinut opettajan kanssa etukäteen, mistä kirjoitan, joten en vastannut kokeen kysymykseen. Siispä en tiennyt, koskeeko ”lunttausmyönnytys” myös minua, eikä antanut moraali periksi kaivaa a-nelostani repusta, koska se olisi ollut ihan suoraa kopioimista. Ihme systeemi kyllä. Ei kuulemma kuitenkaan ole tyypillistä, että tämä sallitaan :)

Lisäksi piti kirjoittaa mustekynällä (lyijykynät ovat kuulemma lapsia varten!) ja erityiselle Universidad Autónoma de Madrid-paperille.

Viime viikolla Madridissa oli Cine Solidario-viikko, eli näytettiin leffoja eri puolilta maailmaa solidaarisuus-teemaan liittyen, maksoi vain yhden euron. Käytiin katsomassa yksi indonesialainen polygamiasta kertova ja toinen espanjalainen, joka kertoi maahanmuuttajista ja nuorten ongelmista koulussa ja arkielämässä (Masala). Jälkimmäisestä järkytyin todella pahasti, koska teini-ikäinen poika, joka oli liittynyt erääseen latinojengiin, kuoli tappelussa toista jengiä vastaan. Tämän tappelun tarkoitus oli siis olla eräänlainen miehuuskoe, josta selviämisen jälkeen hänestä olisi tullut ”rey” eli kuningas ja päässyt jengiin.

Kyllä, tiedän että kyseessä on vain elokuva, mutta tuo voisi ihan hyvin tapahtua todellisuudessa. Madridissa (ja Barcelonassa joitain) on ainakin kaksi suurta jengiä: Latin Kings (tai Latinos de Fuego, kertoi kaverini Celina Meksikosta, hän on työssään tavannut jengiläisiä) ja Ñetas. Latin Kingeihin kuuluu pääasiallisesti ecuadorilaisia, myös kolumbialaisia ja perulaisia, Ñetas-jengissä puolestaan suurin osa on dominikaaneja. Espanjassa on paljon maahanmuuttajia Latinalaisesta Amerikasta, ja osa nuorista tuntee olonsa syrjäytyneeksi. Eipä ihme, että jengit tarjoavat tiiviin yhteisön, johon integroitua uuden kulttuurin keskellä ja murrosiän pyörteissä. Monille jengi on varmasti kuin toinen perhe. On myös naisjengejä, jotka loogisesti nimittävät itseään nimellä Latin Queens.

Jengeillä on omat tervehdyksensä, pukeutumistapansa, reviirinsä ja riittinsä, miten päästä jäseneksi. Celina kertoi, että ainakin yksi tapa on se, että jengiläiset tumppaavat tupakat uuden jäsenen käsivarteen ja tämän täytyy kestää se. Lyöminen ja ylipäänsä kivun kestäminen olivat myös leffassa keskeisiä teemoja.

Yleensä jengien aiheuttama levottomuus, ryöstöt ja tappelut tapahtuvat lähinnä eri jengien välillä, harvemmin ulkopuoliset joutuvat mukaan selkkauksiin. Joskus voi tulla tietysti tulla erheitä sen suhteen, kuka kuuluu jengiin ja kuka ei. Jengeistä on vaikea lähteä pois, koska järjestelmä ja jengissä tapahtuvat asiat ovat salaisia eikä tietenkään haluta, että niitä laverrellaan muille.

Tietenkään ei tule yleistää, että joka ikinen eteläamerikkalainen olisi jonkun jengin jäsen tai että rikoksia tekisivät ainoastaan jengiläiset. Näin ei suinkaan ole asian laita. Latin Kings tai Ñetas jakaantuvat useisiin pienempiin jengeihin, jotka ovat jengin sisällä myös jonkinlaisessa hierarkiassa. Jokainen jengi on erilainen, toiset rauhallisempia, toiset levottomampia.

Ei täällä silti tarvitse mitenkään pelätä. Heillä on omat reviirinsä (yleensä vähän kaupungin laitamilla) ja kuvionsa, ja missäpä suurkaupungissa ei olisi välillä rauhatonta, jengeistä riippumatta. Nämä asiat aina vaan laittavat miettimään, että kuinka paljon yksilö onkaan valmis tekemään hyväksynnän puolesta.

Viime viikolla täällä oli San Canuto-päivä, mikä käytännössä tarkoitti kannabis-juhlaa ja pilven polttelua. Suurin osa porukasta tuli nimenomaan meidän yliopistolle Autónomaan, varmaan laajan piha-alueen vuoksi. Yliopistolle ei päässyt sisään puolenpäivän jälkeen enää kuin opiskelijakorttia näyttämällä, ja ihmisiä oli aivan valtavasti nurmikolla. Googlasin vähän ja sain selville, että San Canuto oli itse asiassa kuningas Tanskassa keskiajalla, ja hyvin uskonnollinen mies, jonka paavi myöhemmin julisti pyhimykseksi. Hänet kuitenkin murhattiin.
Sitä en tiedä sitten, miksi marihuanan kannattajat ovat valinneet nimenomaan tämän päivän julistukseksi laillistamisen puolesta. Lieneekö tekemistä sanojen samankaltaisuudella: canuto-cannabis. Niin, marihuana on siis myös kielletty aine täällä, mutta poliisit katsovat monesti asiaa sormien läpi, aika tyypillistä Espanjassa. Pilven polttelu on huomattavasti yleisempää, tai ainakin näkyvämpää kuin Suomessa.

Tää mun uusi huone on tosi kiva, melko suuri ja ikkuna tietysti on tosi mukava. Muutenkin enemmän omaa rauhaa. Tosin joka asiassa ei voi voittaa: Kadulta ja sisäpihalta kuuluu huomattavasti enemmän melua. Naapurin kännykän soittoääni on myös tullut tutuksi ja valitettavasti myös kuorsaus! Yhtenä yönä valvoessani hiljaisessa kämpässä säikähdin kuollakseni, koska kuulosti siltä, että joku olisi puhunut suoraan takanani.
Lydia (itävaltalainen) muuttaa tänne huomenna, joten lauantaina pidetään bileet täällä kämpässä. Vuokraemäntä oli tänään täällä kuuraamassa paikat kuntoon uusia asukkeja varten, ja hän pesi jopa olohuoneen ikkunan :)

Ai niin, piti sanoa että jos joku on lukenut tänne saakka niin kommentoi kiitos, niin tiedän lukeeko näitä vielä joku vai kirjoitanko tyhjyydelle.. :)

Opiskeluja ja päätöksiä

2007-01-20T07:48:00.000-08:00

Tällä viikolla oli viimeiset luennot, ja seuraavat kaksi viikkoa ovatkin sitten ns. tenttiviikkoja. Aika onkin mennyt oikeastaan lähinnä opiskellessa, ja vaikka pieni stressi pukkaa päälle, niin itse asiassa välillä on jopa ollut tosi kiva opiskella. Kyllä se vaan niin on, että pieni stressi välillä pitää vireessä, ja lisäksi itselle tulee hyvä olo siitä, että on ”tehnyt jotain”.

Tällä hetkellä yritän lukea paria kirjaa uskonnon antropologiaa varten, ja musta tuntuu, että koko kurssi on kyllä lähinnä vitsi. Alkuluennot proffa vielä piti itse, sitten yhtäkkiä porukka alkoi pitää esityksiä ties mistä aiheista, enkä mä tai mun kaverit edes ehditty pitää mitään esitelmää (mikä ei kyllä ollenkaan haittaa:)). No, kurssin suorittamisesta proffa totesi, että kunhan tutkii jotain teemaa ja kirjoittaa siitä sitten kokeessa.
Hänellä ei koskaan ollut aikaa keskustella kanssani aiheesta ja loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että kiiruhdin hänen perässään käytävällä kolme kirjaa kädessäni kysyäkseni, mitä kappaleita esimerkiksi voisin jostain niistä lukea. Ei oikein päästy yhteisymmärrykseen eikä selvyyteen, tai päästiin, mutta en ollut oikein tyytyväinen jälkeenpäin. Niinpä päätin lukea vähän sitä mitä ehdin, ja jaksan, ja kirjoittaa sitten siitä mitä tiedän :)

Toinen tentti, mikä mulla on ens viikolla, on se indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, ja siitä oon oikeasti vähän paniikissa. Että mihinkäs suuntaan ne äänteet nyt kehittyivätkään, missä kielissä mitenkäkin…ja kun ei saada käyttää kokeessa mitään apupapereita, mistä tähän saakka on aina voinut luntata eri kielten äänteidenmuutoksia. Joskus mietin kyllä, että onkohan niin mielekästä rekonstruoida kieltä, jota puhuttiin noin 4500 eKr., mutta tärkeintä onkin oppia kielille tyypilliset kehitys- ja muutosvaiheet.

Tällä viikolla oli espanjankurssin koe. Vähän huvitti, kun tajusin, että vasta nyt kokeessa oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin pienen aineen espanjaksi. Koko kurssi on ollut huono ja jokseenkin hyödytön, eikä opettajan vaihtuminen (saatiin siis vihdoin sijainen noin viikkoa ennen joulua.. ja nyt jo loppuikin kurssi) auttanut yhtään. Välillä on ollut vaikea uskoa, miten joku voikaan opettaa niin huonosti, mutta kyllä vaan voi. Hyvin tehottomasti ja välillä myös epäpedagogisesti.

Viime tunti juteltiin esimerkiksi eri maiden koulutussysteemeistä, ja yksi ujompi tyttö ei puhunut koko tunnilla mitään. Niinpä opettaja totesi hänelle jossain vaiheessa, että ”Puhu! Sinä kun et ole sanonut vielä mitään..”. Olin kauhuissani, ja mietin että HALOO. Vaikka ei olisi lukenut kasvatustieteitä tai psykologiaa päivääkään, niin sen verran sosiaalista älykkyyttä odottaisi ainakin opettajalta löytyvän, että tajuaisi tuon olevan viimeinen taktiikka siihen, että joku sanoisi jotain ja vielä vieraalla kielellä. Apua!

Peggy (kämppis) lähti tänään, mikä tarkoittaa siis sitä, että valloitin hänen huoneensa! Yupi! Sarah (toinen kämppis) lähtee tiistaina, ja sitten siihen huoneeseen muuttaa itävaltalainen kaveri Lydia. Chi Mei lähtee helmikuun puolessa välissä, voi olla että siihen kämppään tulee tällä hetkellä vielä tuntematon kaverinkaveri, ja mun kämppään tulee joku, kuka sen nyt sitten huolii :)

Muuten täällä kämpässä olen vähän kuin kahden tulen välissä, koska edelleenkään tuo yksi suuttunut kämppis ei puhu kahden muun kanssa, eikä tule puhumaan. Onneksi kukaan ei vaadi multa, että pitäisi valita jompikumpi puoli. Kyllä tää tilanne silti pistää mutkin vähän koville, tai mun ymmärryksen lähinnä – kun mitään sen dramaattisempaa ei todellakaan ole tapahtunut, en voi ymmärtää, että joku voi olla niin ylpeä, että ei vaivaudu edes yrittämään ongelmanratkaisua. Kämppisten ei tarvi olla parhaita kavereita, mutta hyvänen aika, jos ei edes yritä tulla toimeen, niin kyllä siinä menee jo vähän vikaan. Ihan hyvä, että pian alkaa uudet tuulet puhaltaa -tiedä sitten häntä, millaiset :D

Se aika, mikä ei ole mennyt opiskeluun tai sen yrittämisen, oonkin sitten pohtinut elämääni ja päätöksiä. Joululoman jälkeen aloin miettiä tänne kevääksi jäämistä uudestaan ja ylipäänsä kaikkia elämäni prioriteetteja. Huh, millainen elämänahdistus siitä syntyikään. Pohdiskelujen ja eri vaihtoehtojen kelaamisen jälkeen tänne kuitenkin päätin jäädä, eli tervetuloa vielä keväälläkin visiiteille!

Madridissa taas

2007-01-08T13:23:00.000-08:00

No niin! Taas alkaa varmaan tasta arkielama rullailla. Juuri palasin pienelta Italian-reissulta: ensin kavin moikkaamassa opiskelukaveriani Vilmaa Parmassa, ja sitten suuntasin Torinoon italialaisten ystavieni Pablon ja Chiaran luo. Oikein kiva reissu oli, mutta oli kylla kiva palata takaisin Madridiinkin. Aivan sydanta lammitti, kun espanjankielisia kyltteja alkoi nakya. Yllattavan paljon italian kielesta kuitenkin ymmarsi ja pystyi hieman keskustelemaankin, tosin italian sanavarastoni on tosi minimaalinen.

Lopussa tuossa ennen lentoa vietin aikaa viela Milanossa, eipa ollut mikaan sydanta sykahdyttava paikka. Kaunis duomo oli kylla, eli tuomiokirkko, mutta jossain maarin joskus vastustaa niin sellainen turistimeininki. Tuntuu, etta olen nahnyt jo elamani aikana niin monia kauniita kirkkoja ja linnoituksia, etta yksi lisaa ei rehellisesti sanottuna enaa paljoa hetkauta.

Enemman jaa mieleen arkipaivaiset, pienet asiat, kuten luultavasti ikuisesti jaa arvoitukseksi, miksi ihmeessa Milanon jossain puistossa oli kymmenittain kiinalaisia haapareja kameroineen ja vieraineen. Parmassa oli taivaallista pyorailla pitkin kaupunkia auringon paistaessa, esittaa suomalaisia kansantansseja yolla kaupungin eraalla aukiolla ja kayda luistinradalla pyorahtelemassa, vaikka itaeurooppalaiset (joita on Italiassa melko paljon) olivat melko hasardeja jaan paalla.

Torinosta muistelen Pablon aitin uskomattoman herkullisia kokkauksia ja ikuisia parkkeerausongelmia auton kanssa, muutenkin tuli nahtya mita uskomattomampia taskuparkkeerauksia. Italialainen liikenne on aika villia, eika mielestani ollut yhtaan ihme, etta Pablon autosta leijui hieman outo haju kaasuttelun ja jarruttelun jalkeen, mista han itse oli hyvin kummissaan ja huolissaan. Kerran ei paasty tankkaamaan, kun joku oli parkkeerannut huoltoasemalle menevan tien eteen :D Varmasti muistan myos junasta konduktoorin nimelta Giuseppe, joka heratti mut kun nukuin, silla hanen mielestaan vaunussa olevat pari marokkolaista olisivat voineet ryostaa mut - no, enpa jaksanut vaittaa vastaan, etta aika epatodennakoista, koska reppu oli sylissani. Siina han istahti sitten juttelemaan kanssani toviksi ja ihan hyvin han ymmarsi mun espanja-italia-elekieli-sekoitustani ja mina hanen italiaansa.

Loppiaisena Italiassa elaa kristillisen tradition rinnalla myos pakanaperinne noidasta nimeltaan Befana, joka tuo karkkeja lasten sukkiin loppiaisena. Tai hiilia, jos on ollut tuhma. Legendan mukaan Befana suuttui syrjahyppyja tehneelle miehelleen, ja niinpa kostoksi noitui ja laittoi hanelle ruoaksi heidan omat lapsensa..
Espanjassa loppiaisena, eli kolmen kuninkaan paivana lapset saavat suurimman osan lahjoista (vaihtelee perheittain, joulupukki on myos tuttu taalla) ja kuulemma kaupungeilla on suuria kulkueita loppiaisena, joku puhui jopa elefanteista!!

Aloin taas miettia tata italialaisten ja espanjalaisten ryhmakulttuuria, kuulemma Italiassa myos espanjalaiset vaihtarit liikkuvat yhdessa, kuten taalla italialaiset. Mielestani se on kasittamatonta!! Kyllahan minakin hengaan valilla suomalaisten kanssa, lahinna Jaakon, Matin ja Terhin kanssa, ja toki on ihanaa joskus vaan tilittaa menemaan, mutta lahtokohtana ei ole se, etta se olisi jokin meidan 'ryhma'. Italialaisista on joskus vaikea puhua yksikossa, kun he liikkuvat aina porukassa. Olen tutustunut kylla muutamaan tosi mukavaan italialaiseen, etta ei siina mitaan. Tosin paluulennolla meinasin pimahtaa, kun takanani kolme italiaista kalattivat KOKO MATKAN, uskomatonta, etta heilla sita juttua vaan saattoikin riittaa. Ja se voluumi. !!

Uusi vuosi meni taalla juhlimisen merkeissa ja 12 rypaletta tuli syotya. Yritin kysella, mista tama traditio on saanut alkunsa, mutta ei kukaan oikein tieda. Tietty tuo onnea vuoden 12 kuukaudelle, ja luultavasti viinikulttuurilla on jotain tekemista sen kanssa, miksi popsitaan juuri rypaleita.

Huomenna taas luennoille. Pari viikkoa enaa luentoa ja sitten alkaa tentit, yksi essee pitaisi myos kirjoittaa. Kylla se loma on loppu nyt..

Pian kotona

2006-12-19T07:57:00.000-08:00

Jee, tosi kivaa tulla huomenna Suomeen! Tosin tuli yllattavan haiku olo jo taallakin sunnuntaina, kun "hyvasteli" muutaman kaverin lomien ajaksi - onneksi nyt ei kuitenkaan tarvi viela lopullisesti elamaansa ja kavereitansa taalla jattaa. Aika moni palaa myos uudeksi vuodeksi (mina myos). Vietettiin glogi-pipari-iltaa, tehtiin jopa piparitalo!! Heti kun saan aikaiseksi laittaa kuvia koneelle + viela etsia keinon, miten niita voi liittaa blogiin niin yritan laittaa. Oikein maukkaita tuli pipareista, tosin lasimukimuotteihin taytyi tyytya. Ja onneksi Teemu ja hanen tyttoystavansa Hanna tulivat just sopivasti viikonlopuksi kaymaan, niin saivat tuoda mukanaan lahestulkoon kaikki piparitaikinan jauhoja, munia tai sokeria eksoottisemmat ainekset :) On se kumma, kun ei edes siirappia meinannut loytya, kaupoissa eivat edes aina tajunneet, mista puhuin!

Kaytiin eilen syomassa tosi hyvia pihveja yhdessa ravintolassa. Erittain mielenkiintoista oli, etta meille tuotiin tosi kuumat lautaset (jotain kivea), joiden paalla lihanpalat vasta varsinaisesti paistuivat. Mjam!

Mulle sopii kerta kaikkisen hyvin nama espanjalaiset ruoka-ajat. Tyypillisesti syon aamupalan 9 maissa, lounaan 14-16 valilla, ja paivallisen 21-22 valilla, joskus jopa myohemmin. Varsinkin tuo myohainen paivallinen on ihan ehdoton ja mulle se sopii kuin nakutettu, yleensa kun meen nukkumaan vasta puolenyon jalkeen. Taalla jotkut ravintolat avaavat vasta yhdeksalta, hihii, Suomessa hyva etteivat sulje jo siihen aikaan.. on varmaan vahan totuttelemista joululomilla taas meidan ruoka-aikoihin. Ikina en oo kylla ymmartanyt, ja kavereiden kanssa jutellaan tasta kanssa usein, etta miten espanjalaiset ovat suhtkoht hoikkaa kansaa, vaikka rasvaa tirisee joka paikassa. Kinkku (jamón) on ehdoton perusruoka ja monet tapakset (pikkuruoat) ovat todella rasvaisia. Hetken aikaan tuumin, josko he noudattavat melko hiilihydraatitonta ruokavaliota ja siksi eivat ole lihavia, mutta tama on vaara luulo - valkoista leipaa, patonkeja yms. on myos joka nurkalla.

Taalla ei ikina oikein tieda, onko siestaa vai ei. Pienet kaupat on yleensa kiinni 14-17, ja esimerkiksi kamppiksellani, joka on harjoittelussa, on lounastauko aina 14-16. On kuitenkin monia liikkeita, jotka on auki koko paivan, varsinkin nyt joulun alla, niin ikina ei voi olla varma. Vahan tympeaa kylla, etta monien tyopaivat venyy lounastauon takia seitsemaan saakka. Lehdissa taisi juuri olla jokin juttu siita, etta Espanjan tyopaivamalli ei ole kaikkein tehokkain, ja olisi syyta siirtya enemman "eurooppalaiseen malliin". Muutenkin lehdissa on ollut lahiaikoina nyt huvittavia juttuja - mm. erilaisia varkaustyyleja esitteleva: legendaariset keinot (yksi juttelee ja toinen ryovaa yms.) olivat jo tuttuja, mutta enpa tiennyt, etta varkaat keksivat kayttaa myos valekatta!! Siis etta olis muka "kasi" kantositeessa, mutta todellisuudessa ihan normaalisti takinhiassa, jota ei osaa ennakoida..tarkkana saa kylla olla, muutamilta kavereiltani on jo ryostetty puhelin.

Lisaksi lehdissa on neuvottu, mita tehda juhlapyhina, jos on naimisissa ja pitaa paattaa, kumman vanhempien luokse mennaan. Juhlapaivia oli laskettu olevan nelja (tapaninpaiva ei ole taalla mikaan pyha), eli 24.,25., 31. ja 1.tammikuuta, ja jossain oli laskettu, etta vanhemmilla, joilla on onnekkaasti nelja lasta, on ainostaan 6,2 % todennakoisyys jaada yksin jonain naista pyhista. Huom! En viitsinyt vaivata paatani kertaamalla todennakoisyyslaskentaa, joten todetaan, etta en siis tarkistanut, onko kyseisessa laskutoimituksessa todellisuusperaa.. :D

Kampassa tilanne jo parempi, mun ei tarvi enaa karsia puhelakkoa mutta kahdella muulla hollantilaisella on kranaa taman kolmannen kanssa. Ihan ehka hyva, etta kaikki kamppikset vaihtuu tuossa tammi-, helmikuun vaihteessa..

Valilla huomaa, etta on alkanut kayttaytya joissain asioissa "espanjalaisittain". Esimerkiksi huomaan, etta kosken ihmisia enemman kuin Suomessa, ja poskipusut ovat jo arkipaivaa. Vaikka nyt kun niihin on tottunut, niin verrattuna esimerkiksi halaukseen, poskipusut tuntuvat persoonattomilta ja jopa hieman kylmilta. Halauksessa ei voi huijata mutta sivistyneen poskisuudelman voi antaa vaikka vihamiehelle. Joka tapauksessa poskipusut ovat mielestani kiva tapa tervehtia ystavaa tai puolituttua laheisemmin kuin sanomalla puolen metrin paasta "hei".

Mielenkiintoista on myos ihmisten kayttaytyminen julkisissa paikoissa. Minka erityisesti on huomannut, on se, etta julkisissa paikoissa, joissa on jonkinlainen jono, oli kyse sitten pankista, sairaalasta tai lipunmyynnista, niin uusin sisaantulija kysyy: "Quién es la ultima?", eli "Kuka on viimeinen?". Joku ilmoittautuu, ja sitten ei taydy kuin muistaa, kuka on itsea ennemmin ja odotella. Pitkalti tietty nain kayttaydytaan, jos ei ole jonotusnumeroita, mutta eihan Suomessakaan aina oo, mutta silti en ikina muista tormanneeni siihen, etta joku olisi kysynyt samaa Suomessa. Ei kukaan viitsi sanoa mitaan, ihmiset tekevat oman hiljaisen paatelman siita, missa on jonon paa ja jonottavat kiltisti.

No niin, taytyy lahtea viela kauppoihin ja pakkailemaan..

Elamaa..

2006-12-12T09:22:00.000-08:00

Ihmisista ei kylla koskaan arvaa. Ensimmainen kamppakriisi paalla, yksi ei suostu puhumaan talla hetkella mitaan. Ja miksiko? EN TIEDA! Mutta tosi inhottavaa kun taytyy olla varpaillaan koko ajan, jos on jotain ongelmaa niin haluaisin puhua asiat selviksi ja tarpeen tullen riidellakin, mutta en kesta tallaista olematonta mykkakoulua.
Kai taa kaikki sai jotenkin alkunsa siita, etta jaakaapin oveen ilmestyi yhtakkia roskienvientilista. En erityisemmin pida listoista, mutta jos ne auttavat yhteiselamaa niin voin sellaisia kylla noudattaa... joka tapauksessa en kesta, etta jokin lista ilmestyy ILMAN KESKUSTELUA, koska ei kukaan meista taalla mikaan kuningatar oo. No, sanoin siita, ja vissiin muutkin sanoivat, ja hetken paasta lista oli poissa, mutta seuraavana paivana tama suuttunut kamppis oli jattanyt hellan niin torkean oljyiseen kuntoon, etta siita oli ihan pakko sanoa.. koska ei se oo sen tyylista ja ihan selkea suuttumismerkki. Mutta ei suostunut puhumaan asiasta vaikka kysyin, eli en tieda, mutta toivottavasti asia tasta korjaantuu. Ikava ilmapiiri vain ja helposti tulee lahdettya pian itse samalle linjalle.

Onneksi on kylla sinallaan ollut tahan asti kaikki ok kamppisten kanssa ja muutenkin kampan suhteen. Ei ole esimerkiksi loytynyt ihottumaa aiheuttavia otokoita sangysta, tai etta kuumaa vetta ei tule ollenkaan koskaan. Tai etta kamppis olisi taysin skitsofreeninen ja vaittaisi omia tiskejaan muiden tiskeiksi. Tai etta vuokraisanta tekisi jatkuvasti yllarivisiitteja kamppaan. Kai sita joka kampassa on puolensa ja puolensa.. mutta vaikka kimppa-asuminen joskus ottaa paahan, niin mun mielesta se on ihan normaalia etta tulee vahan kranaa joskus.

No, se siita. Tanaan oli ensimmainen espanjankielinen esitelma antropologian kurssilla, ja ihan hyvin meni! JESS! sain niin paljon itseluottamusta, etta jopa seuraavalla luennolla uskalsin kysya ja kommentoida, tahan mennessa kun oon ollut vahan arka sen suhteen. Kylla taa tasta lahtee! Ja oli muuten mielenkiintoinen esitelman aihe, vastamainoksista (contrapublicidad - en oikein tieda kuinka kaantyy) ja liikkeesta nimeltaan "kuluta kunnes kuolet".. tama liike on tehnyt paljon naita mainosvastaisia julisteita, manipuloituja, tyyliin Lorealin mainos tekstilla: "Koska sina maksat" ("Koska olet sen arvoinen"-sijaan..). Eli siis tarkoitus miettia kulutusta ilmiona.. miksi kulutamme niin paljon?

Taas kylla ikavasti jouduin lainakieltoon, jopa kahdeksi viikoksi.. aika ovela kylla tama systeemi. Yllattavan toimiva, koska joskus ei vaan voi olla niin pitkaa aikaa lainaamatta kirjoja.. no nyt tulee onneksi hyvin joululoma valiin, niin ei hatia mitia. Ja tietty voi hatatapauksessa laittaa kaverit asialle.

Tosiaan viime viikolla tuli reissailtua, kaytiin Pamplonassa ja San Sebastianissa, kyllapa oli ihanan rauhoittavaa. Ei musta olis kylla asumaan suurkaupungissa koko elamaani. Muutenkin Espanjan eri osat on keskenaan tosi erilaisia ja baskin kielen suhteen on niin mielenkiintoista, kun ei kerta kaikkiaan ymmarra yhtaan mita kylteissa sanotaan, ellei olisi espanjankielista kaannosta. Taalla on muoti aika erilaista kuin Suomessa, tai ylipaansa ihmisten tyyli pukeutua tai laittaa hiuksensa. Tosi paljon on niinsanottuja "takatukkia" tai sitten hiustyyleja (lyhyita tai pitkia), joissa on jatetty yksi tai kaksi pitkaa rastaa.. kauan ihmettelin tata kunnes kuulin, etta se on tavallaan symboli Baskimaan puolesta.

Aina kun on vieraita, niin on hauska huomata, mihin he kiinnittavat huomiota. Itse en enaa niinkaan reagoi autojen jatkuvaan toottaykseen kaduilla, ja olen tottunut tupakanhajuisiin paikkoihin. Taalla tosiaan poltellaan vahan paikassa kuin paikassa, tupakointikiellosta huolimatta, huvittavaa on, etta joissain baareissa nakee kyltteja ovissa missa lukee, etta taalla saa polttaa :) ja monesti Espanjassa kiellotkin saatetaan tulkita vahan niin ja nain.. humanistinen tiedekunta on taynna tupakointikieltokyltteja, mutta aina siella kavelee pienen savun seassa.

Kavin myos Toledossa, tosi kaunis kaupunki. Toledo on keskiaikaisen Espanjan keskus ja sita kaavailtiinkin aluksi paakaupungiksi, mutta senhetkinen kuningas ei halunnut yhdistaa omaa valtaansa niin paljon kirkon valtaan, jonka keskus oli Toledossa, ja niinpa perustettiin Madrid (1500-luvulla muistaakseni).

Mutta tammoista taalla talla kertaa. Pipareita taytyisi talla viikolla leipoa, ja onneksi glogia tulikin jo Suomesta tuliaisina. Pian lahden kaupungille yhteen baariin, jossa on aina tiistaisin erasmus-opiskelijoille pieni elokuvailta, ilmainen, ja naytetaan espanjalaisia elokuvia. Joulunodotusta!

Jejejee!

2006-12-01T04:24:00.000-08:00

Valilla ihmettelin, miksi esimerkisi msn-keskustelussa tai sahkoposteissa monet espanjalaiset kirjoittavat "jeejee" vaikka asiassa ei olisi sinallaan mitaan erityista hurraamista. Kunnes eraana paivana katsoin Frendeja tekstitysten kanssa, ja naurun aikaan myos teksteihin ilmestyi "jejejee" ja LAMPPU SYTTYI PAASSANI. NIINPA TIETYSTI! koska espanjassa j aantyy h:na, niin kaikki yllamainitut ovat taysin loogisesti "hehehee". Etta nain nauravat siis espanjalaiset, jejee :D

Tanaan tulee Miina ja hanen poikakaverinsa Aleksi vierailulle! Tosi kivaa, oon myos toivonut vaikka mita tavaroita :) Pari paivaa ollaan Madridissa ja sitten mennaan Pamplonaan kaymaan, koska Aleksin sisko opiskelee siella.

Nyt on melkein varmaa, etta jaan tanne myos kevatlukukaudeksi. Jos jaan, niin aion myos vaihtaa huonetta kampassa - suurempaan :) Mietin kylla paatosta pitkaan, jaadako tanne vai ei - toisaalta opiskelujen kannalta 'valttamatonta' ei olis jaada ja mietin, etta joskus voisi olla ihan hyva oikeasti saada vihdoin jokin tutkinto. Toisaalta taas viihdyn taalla ja tuntuisi todella saalilta lahtea juuri, kun on asettunut aloilleen. Espanjassa riittaa myos viela petrattavaa ja jos lahtisin, niin tuntuisi, etta syon kakusta vain kuorrutteen - ja vain kokeilemalla voi tietaa, onko syvemmalla jotain mielenkiintoisempaa vaiko pettymyksia. Nahtavaksi jaa!

Nyt laittamaan ruokaa..

Havaintoja. Tai ainakin valitusta..

2006-11-21T13:39:00.000-08:00

Jee! Tasta illasta lahtien olen tosin koyhempi, mutta ylpea digikameran omistaja!Kaytiin Juergenin kanssa Mediamarktissa ja koko reissuun meni rapeat viisi tuntia, huhhuh. Paikka sijoittui kauas etela-Madridiin, eika ollutkaan niin lahella kuin nettikartta oli osoittanut (tai tulkitsin mittakaavat hieman vaarin:), ja kun vihdoin olin paattanyt valintani, niin kassalla eivat hyvaksyneet visan vingutuksen todisteeksi ajokorttia, enka ollut ottanut passia mukaan. Onneksi sentaan -tosin 10 min kavelymatkan paasta- loytyi automaatti. Koko etsimissaadon jalkeen paatin kylla, etta tyhjin kasin taalta ei lahdeta, tapahtui mita tapahtui.. kamerani on siis pikkuruinen casio joka mahtuu napparasti taskuun!

Viikonloppuna kerkesin tosin hermostua vahan tahan elamaan taalla, tietynlaiseen pintaliitoisuuteen. Tai etenkin siihen, etta niin monesti, kun lahdetaan ulos niin yhtakkia porukkaa onkin ihan liikaa. Tyypillinen tilanne: Lahden ulos illallisen jalkeen ehka parin, kolmen kaverin kanssa, yleensa myohemmin kuin ajateltua, tyypillista, etta moni on sopinu jonkun toisenkin kaverin kanssa etta nahdaan kaupungilla, joita sitten odotellaan, ja valilla yksi ilmestyy sielta ja toinen taalta.
Mita suuremmaksi ryhma kasvaa, sita vaikeampi sita on liikutella ja helposti kello saattaa kayda jo kolmea, ennen kuin edes ollaan paasty mihinkaan. Tahan aikaan pienet kahvilat ja baarit, joissa tykkaan enemman kayda, on monesti menny jo kiinni ja vain suuremmat paikat on auki. Tosin pieniin paikkoihin on turha edes yrittaa suurella porukalla. Puhumattakaan siita, etta mielipiteet jakautuu tasaisesti ja onpa kerran mennyt paikka kiinni suoraan nenan edesta hetken jonotuksen jalkeen. Lauantaina menetin kerta kaikkisesti hermoni ja lahdin suoraan yobussilla kotiin 45 min. ryhmaharhailun jalkeen - joskus kaipaan selkeaa paamaaraa ja ylipaansa suunnitelmaa, en kirjaimellisesti ULKONAkayntia.. :D

Oon myos kyllastynyt puhumaan aina samoista aiheista uusien tuttavuuksien kanssa. Perustietojen vaihtamiseen menee vajaat 5 min, ja sitten voi vaihtoehtoisesti kysya jotain vahan uudempaa, mutta silti niin tavallista: "Mita teet jouluna?", "Minkalainen espanjankurssisi on?". Joskus tekisi vain mieli olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Valilla taalla oon huomannut, etta oon joskus epasosiaalisempi ja joustamattomampi kuin oon luullut. Varsinkin jalkimmaista - ehka oon tottunut niin menemaan itsenaisesti ja oman paani mukaisesti.

Viime viikonloppuna mulla oli kylla tosi antoisa keskustelu eraan ibizalaisen (kylla! jotkut ovat myos sielta kotoisin) kanssa kielipolitiikasta, nationalismista yms.. Espanjassa on siis nelja vierallista kielta: espanja (castellano), baski, gallego ja katalaani. Ibiza kuuluu myos Katalunian maakuntaan ja tapaamani tyyppi kertoi, etta han tuntee olevansa Madridissa vahan kuin ulkomailla, eika myoskaan tunne oloaan espanjan kielella kotoisaksi.

Sunnuntaina kavin katsomassa flamencoa eraan jenkkilaisen kanssa, joka on tullut tanne opiskelemaan flamenco-kitaransoittoa. Tosi kaunista, ja tosi espanjalaista. Flamencoa katsellessani pohdin, etta tama ei ole kylla tanssi, jossa olisi tarkoitus miellyttaa yleisoa. Flamencossa tuntuu olevan puolet kuin nayttelemista ja enemman vuoropuhelua kitaristin ja laulajan kanssa, itse tanssi on kuin sekoitus ylpeytta, intohimoa ja epatoivoa. Ja vaikeita rytmeja ja koordinatiota - huh, muistan, kuinka tappelin askelten ja hienonhienojen ranneliikkeitten kanssa joskus lukiossa, kun harjoiteltiin flamencoa!

Oonko muuten kertonut, etta yliopistolla on mikrouuniluokka? Kylla vaan! Tosi tyypillista, etta on jonkinlaiset evaat mukana, kun ruokavaihtoehtoina on lahinna ianikuista patonkia, tai pizzaa, tai kallista, mutta kerran kokemuksen perusteella pahaa lamminta ruokaa. Muutaman kerran oon raahannut omaa kunnon ruokaa mukaan ja lammittanyt mikrossa. Katevaa, mutta itse huone ei voisi olla karumpi - kellarissa, kylma, hieman hamara paikka jossa haisee suurinpiirtein samalle kuin karjakeittiossa, ja kun sataa, niin lattialla vahan lainehtii. Hrr, ja hyvaa ruokahalua.
Tosin nain myos kirjastossa, muuten siisti paikka, etta muutaman paikkaan oli tyonnetty ampari vastaanottamaan tippuvia pisaroita. Ei kai se voi olla niin turhan tarkkaa? :D Kirjaston lainausperiaate on myos vahan erilainen: pitkia lainoja voi pitaa 4 viikkoa, mutta ne pitaa uusia kerran viikossa. Tietty unohdin, ja menin 4 paivaa myohassa palauttamaan kirjat. Kukkaro kadessani jo kysyin, "no, paljonko tulee maksaa", kunnes kuulin, etta taloudellista sanktiota ei ole ollenkaan. Rangaistus toteutuu kaytannossa lainakieltona tuplasti suhteutettuna myohastymispaivien maaraan, eli tapauksessani 8 paivan kielto. Tulipa mieleeni, etta jos ei tuntisi mitaan syyllisyytta tai velvollisuudentuntoa, niin mikas siina, jos pitaisin kirjoja kaikki nama 3 kuukautta - ei mua haittaa, jos sen jalkeen on puolen vuoden lainakielto :D no, tuskin tama nain napparasti onnistuisi ja selvittelen, josko voin jaada tanne myos kevaaksi, mutta mitaan varmaa ei viela ole tiedossa.

Espanjankurssi on talla hetkella loppu, koska opettaja, en tieda mista syysta, jaa sairaslomalle, eika uutta oo loydetty viela tilalle. Harmi, tuntuu, etten kylla oo oppinut siella juuri mitaan.

Yksi valitus viela: yliopistolla ei oo tulostimia! Eli kaytannossa jos haluaa tulostaa, niin taytyy menna joko nettikahvilaan jonnekin tai sitten vieda muistitikku tms. paikalliseen 'reprografiaan' (kopiopalvelu), jossa he tulostavat sen puolestasi pienta maksua vastaan. Voi hyvaa paivaa, ettei yhtaan vaikeammaksi voisi asiaa tehda.. eika muistitikkuni edes toiminut siella. Tai sitten tiedosto oli tuhoutunut, kuten iloisesti huomasin eilen. Sinne meni 2 sivua kommentteja nationalismi-aiheesta - sisalto tosin aika kokkoa, mutta olin erittain tyytyvainen aikaansaannokseeni kielellisesti, tai ainakin spatiaalisesti: 2 sivua espanjaa! En todellakaan aio kirjoittaa uudestaan, koska olin muutenkin jo miettinyt jattavani kurssin kesken, silla en ymmarra opettajan puheesta ja en jaksa istua kolmea tuntia viikossa tyhjan panttina. Kaunis ajatus olisi tietysti kayttaa tama aika johonkin muuhun hyodylliseen - kaytanto saattaa tietysti osoittaa jotain muuta :) Tosin juhlissa nationalistikeskustelun aikana opin enemman kuin koko kurssilla yhteensa tahan mennessa! Enemman juhliin siis? :)

Viimeinen vieras...

2006-11-13T10:53:00.000-08:00

ei onneksi ollut poliisi, kun jarjestin synttaribileet lauantaina. Taalla nimittain ei ole ollenkaan harvinaista, etta poliisi ilmestyy jossain vaiheessa paikalle. Muun muassa keskiviikkona ei ikina edes paasty kotibileisiin, jonne olin menossa yhden saksalaisen kaverin kanssa - poliisi kun oli paikalla ennen meita. Eipa toisaalta ihme, kun paikalla oli kuulemma ollut noin 250 henkiloa.. Toisaalta kun taalla en ainakaan ole koskaan kuullut isannoitsijista, niin poliisi on naapurivaroitusten jalkeen seuraava soiton kohde.

Mutta itse juhlat meni tosi kivasti, meita oli noin 25, sinallaan just sopivasti. Vahan pelkasin, etta tulee tilasta puutetta, kun tuli jotenkin kutsuttua huomaamatta paljon vakea ja kun monet ilmestyy jonkun kanssa, niin helposti kasvaa vakimaara. Italialaisten kutsujen kanssa olin jo etukateen hieman varovainen, he kun tunnetusti liikkuvat aina ryhmissa :) Ylakerran naapureita varoittelin etukateen, toisaalta heilla ei mielestani ole mitaan sanottavaa, vaikka yhden yon taalla melua olisikin. Siella nimittain asuu joku perhe, jonka lapset tuntuvat pelaavan sahlya tai mita lie ties mihinka kellonaikaan, ja aiti ei varmaan teravimpia korkkareita edes voisi kayttaa. kop-kop-kop.. juu, mutta leivoin piirakkaa ja pullaa juhliin ja pullista ihmiset olivat aika innoissaan. Taalla muuten ei hiivaa edes saa normaalista kaupasta, vaan piti ostaa leipomosta, onneksi sentaan loytyi. Viinipullo toimii muuten vallan mainiosti kaulimena! Joskus taytyy olla luova, kun keittiokamat rajoittuu lahinna perustarvikkeisiin. Yhdelta kaverilta sain bileisiin lainaksi kajarit, voi mika mahtava tunnelma kuunnella cd:ita! Tahan mennessa oon parjannyt pikkuisella kelloradiolla ja cd-walkmaneilla, mutta taytyy varmaan kylla ostaa omat kajarit, huomattava ero.

Nyt on pitkasta aikaa taas 4-paivainen kouluviikko, huh, varmaan raskasta :) Viime viikollakin kun torstai oli taas vapaa, paikallisen suojelupyhimyksen (Almudena) paiva. Suunnittelin tanaan yhta antropologian ryhmatyota parin kurssikaverin kanssa, ja kyllapa oli rankkaa seka ajatella etta puhua intensiivisesti espanjaksi, ja viela natiivien kanssa, joiden kanssa puhuminen on haastellisempaa. Tietysti myos paljon kehittavampaa, kuin ikuinen vaihtarikieli, mutta todella huomaa omat puutteensa ja valilla aivan raivostuttavaa, jos ei meinaa saada sanotuksi mita haluaa. Eivatka natiivit aina edes ymmarra mua :D
Eilen hengasin illan muutamien espanjalaisten seurassa (tunsin yhden heista, joka oli pari vuotta sitten vaihtarina Suomessa), ja oli tosi kivaa vaan nahda, miten paikalliset toimii. Paadyttiin jonnekin baariin katsomaan futismatsia, ja mina kun en kovin urheilua seuraa, niin oli vahan noloa kun multa kysyttiin, etta kummalla puolella oon.. no toisaalta en uskaltanut vastata muuta kuin etta Real Madridin :) enka edes muista, keta vastaan pelasivat. Voittivat kuitenkin.

Tajusin yhtakkia, etta en oo kertonut paljon mitaan uusista ystavistani. Tosiaan suurimmaksi osin hengataan vaihtariporukassa, kenen kanssa vietan suhtispaljon aikaa on mm. Emma Englannista, Juergen Saksasta, Agatha Ranskasta, Freya Belgiasta, Jaakko Suomesta, Krasi Bulgariasta.. alyttomasti on uusia tuttavuuksia ylipaansaan. Valilla kyllastyy siihen, etta aina "taytyy tutustua" uusiin ihmisiin, mutta aika nopeasti kylla yleensa loytaa ihmiset, joiden kanssa kemiat synkkaa yhteen paremmin kuin joidenkin toisten kanssa. Chi Mein (yksi kamppiksistani) vietan myos aika paljon aikaa ja tykkaan kylla tosi paljon asua taas solukampassa. On kivaa jakaa arki. Ja opin Chi Meilta, etta myos salaattia voi paistaa pannulla muiden vihannesten joukossa, eipa olisi ikina juolahtanut mieleeni. Krasi kokkasi viime viikolla bulgarialaista ruokaa (mjam) ja Juergen on tullut moottoripyoralla Saksasta saakka. Odotan, kunhan jostain loytyy toinen kypara, niin voin joskus sujauttaa hanen kyydissaan yliopistolle! Agatha on ehka pisin tapaamani nainen, sympaattinen pariisilainen. Freya, Emma ja Jaakko ovat tuttuja jo alun hostelliajoista saakka, ja siina mielessa he edustavat tavallaan "alkuperaisporukkaa" :)

Nyt kylla mietin, etta onneksi oli tuuria kamppisten kanssa, huoneeni kun tavallaan on osa olohuonetta, niin voisi olla tosi ikavaa, jos he pitaisivat bileita olkkarissa joka paiva. Ja muutenkin taa meidan asunto on todellakin enemman perheasunnon tyylinen kuin neljan ihmisen solukamppa, mika tekee tasta todella kotoisen, mutta jos ei kemiat synkkaa, niin voisi olla vahan inhottavaa.

Jees, tallaista taas tanne! Valilla on vaikea uskoa, etta on mennyt vasta kaks kuukautta, tuntuu, etta on tapahtunut niin paljon asioita.

Muerte!

2006-11-03T09:55:00.000-08:00

Taas on ollut tallainen tynkaviikko, koska 1.marraskuuta oli Dia de los Santos eli paikallinen pyhainpaiva. Kursseilta mulla on yksi meksikolainen kaveri, joka kertoi, etta Meksikossa kyseinen paiva on Dia de los Muertos eli Kuolleiden paiva. Tapahtumaa juhlitaan 1. ja 2. marraskuuta ja koteihin rakennetaan alttareita edesmenneiden ihmisten muistoille, ja alttareille kerataan vainajan lempiasioita, kuten ruokaa, kukkia, suklaata ja vaikkapa tequilaa.. Uskotaan, etta lasten sielut palaavat 1.paivana ja aikuisten 2.paivana, ja elavat ja kuolleet sielut loytavat yhteyden.
Joka tapauksessa sain lahjaksi hanelta bingon, jossa oli kuvia ja 100 erilaista nimea kuolemalle (tyyliin Viikatemies.. paitsi etta koska espanjan kielessa sana kuolema (la muerte) on feminiinisukuinen, niin naispuolisia edustajia, mielenkiintoinen ero muuten). Ennen Halloween-juhlia pelattiin tietysti kavereiden kanssa sita, ja huudettiin aina "muerte" kun rivi tuli tayteen :)

Sevillan reissu oli ja meni, kaytiin myos Cordobassa paluumatkalla. Kivaa ja kaunista oli, mutta tuli huomattua, etta en ole oikein ryhmamatkailun ystava. Valilla tietysti kivaa, etta asiat on organisoitu etukateen ja paasee esim. opastetulle kierrokselle, mutta se iankaikkinen odottelu ja ryhman yhdessapysyminen..meita oli kuitenkin noin 100.
Sevillassa vierailtiin kuuluisassa katedraalissa, joka muslimien aikaan palveli moskeijana, mutta joka sittemmin kristittyjen vallatessa kaupungin vuonna 1248 sai toimia kirkkona. Myohemmin suuri osa rakennuksesta tuhottiin ja rakennettiin mahtava katedraali, yksi maailman suurimpia. Toinen suuri nahtavyys oli Alcazar, kuninkaallisten palatsi, joka oli rakennettu sekoittaen arabilaisten ja kristittyjen taidetyyleja. Sevilla on myos flamencon syntykaupunki ja kuuluisa hyvista tapaksistaan. Olivat kylla hyvia - kolmen paivan aikana ei tullut edes syotya kunnon ateriaa, vain tapaksia. Rohkenin maistaa jotain mustekalahassakkaa (nam) ja yksi kaveri koitti haranhantaa (ei sekaan pahaa). Cordobassa oli myos entinen suuri moskeija, nykyinen kirkko, missa vierailtiin.

Luennoilla menee ihan ok, mulla on viisi kurssia, josta kaksi on tosi hyvaa, kaksi vaihtelevasti hyvia ja yksi todella sekava, mutta kylla se tasta. Harmi kuitenkin, etta kielitaito ei ole viela sita tasoa, etta pystyisi osallistumaan vaikkapa johonkin antropologiseen keskusteluun luokassa. Opetus taalla on tosiaan, kuten etukateen sainkin kuulla, paljon koulumaisempaa kuin Suomessa. Yhdella luennolla eraan oppilaan taytyi lukea aaneen monisteesta, ja kerran opettaja luki myos suoraan kirjasta tekstinpatkaa, joka oli pitanyt lukea jo kotona. Tuntuu, etta lukemiston kanssa ollaan orjallisempia kuin Suomessa, tai meilla ainakin kirjan opiskelu on pitkalti omalla vastuulla.
Espanjankurssi ei ole kovin tehokas, mutta ehka se viela parantuu. Opettaja on todella mukava, mutta kaytamme tuhottomasti aikaa aina yhteen tehtavaan.

Ja taas sataa. No, Sevillassa oli TOSI lammin vkonloppuna, melkein 30, etta aivan tuli henkinen ongelma myontaa se: marraskuu melkein ja tallaiset saat. Mutta kaipaan jo vilpoisuutta, kirpeaa syysilmaa ja LUNTA. No, jouluksi kotiin!

Sataa sataa ropisee

2006-10-24T02:32:00.000-07:00

Nyt blogia voi kommentoida myos muut kuin jasenet! Kiitos Vilma, ilman sua en olisi edes huomannut, etta tammoinenkin mahdollisuus on, kun vahan saataa.

Elama rullailee, mutta taalla sataa melkein koko ajan. Kumisaappaat olisivat kylla kova sana. Onneksi meidan asunnossa alkoi lammitys viikonloppuna (vaikka vuokraemanta sanoi, etta vasta marraskuun alusta), niin ei tarvitse enaa latoa kolmea paitaa paallekain, kun menee nukkumaan, mun peitto on aika ohut nimittain. Aivan taivaallinen tunne nauttia lammosta!

Yska vaivaa, mutta onneksi eilen laakari maarasi jotain laaketta, joka ainakin tuntuu tuhdilta, niin eikohan se tasta. Viikonloppuna lahdetaan vaihtarimatkalle Sevillaan, joten parempi olisi olla kunnossa.

Luennoilla mulla on jo muutamia ystavia! On ihanaa, etta voi jostain muustakin jo jutella kuin "mita kuuluu, vasyttaa" tai "voi harmi, etta taas sataa". Jutelkaa ulkkareille, koska he kaipaavat sita! Ei sita muuten oo paikallisiin tutustunut juuri yhtaan. Tosin joskus on arsyttavaa, kun aina eka kommentti, minka kuulee kun kertoo, etta on Suomesta, on: "Hace frío, no?" (kylmaa, eiko?). Niinkuin Suomessa todella olisi se ikuinen talvi, ja huono saa, porukka luulee, etta Suomessa sataa koko syksyn. Meinasin pimahtaa, kun yksi vaitti suomen olevan japanin sukukieli (ja tama tapahtui siis ennen kielitieteen luentoa..). Tai etta ei tiedeta, etta suomi on kieli ylipaansaan. Englantia luullaan joskus toiseksi viralliseksi kieleksi.

No, taytyy ajatella, etta olemme niin eksoottisia, etta meista ei paljonkaan tiedeta :) Ja toisaalta, mitapa mina tiedan esimerkiksi Bulgariasta?

Rennosti ja royhkeasti

2006-10-19T10:32:00.000-07:00

Yritan harjoitella paikallisia tapoja. Yksi tarkea harjoituksen kohde on muun muassa ravintolan, baarin tai jonkin katukojun aaressa tapahtuva asiointihetki. Muutaman pitkan odotuksen jalkeen huomaa, etta on turha odottaa kiltisti ja kohteliaasti, etta minulta kysytaan mita haluan - forget it. Kun myyja/baarimikko vain vilkaiseekin pain, niin taytyy heti napakasti huudahtaa mita haluaa. Muutaman kerran olen onnistunut tassa, aluksi hieman royhkealta tuntuvassa tavassa, ja olen suorastaan hehkunut ylpeytta saatuani patongin tai kahvin alle 2 minuutissa.

Asiakaspalvelua on mielenkiintoista tutkia muutenkin. Zaragozassa kavimme syomassa pienessa kahvilassa nimeltaan Broetchen (saksaa:tarkoittaa leipasta). No, leivat olivat yllatyksellisesti loppu (sama, kuin Picnicista loppuisi patongit..) eika kasvishampurilaisia ollut, joten pari joukostamme joutui valitsemaan toisen syomispaikan. Myyja oli todella kiukkuisella tuulella, kun oli kuulemma yksin toissa, ja silloin aloin miettia, kuinka usein taalla itse asiakkaana saa olla hieman tulisilla hiililla, mita tulee tapahtumaan ja taytyy myotailla myyjan tuulta. Mutta en usko, etta paikallisilla on ongelmia sen suhteen, silla eihan asiakkaan tarvi myotailla, jos hanta palvellaan - tassa on toinen harjoituksen kohteeni. Minun ei tarvitse olla asiakaspalvelijalle asiakaspalvelija, toki ei epakohteliaskaan.

Niin, ja eilinen kampaajakaynti, tai kaynnin yritys. Sihtasin meidan sisapihan kampaajalle ja yritin selittaa suurinpiirtein mita haluan. Ilmoitin, etta joka tapauksessa tarvitsen kaytannon hiukset, joiden laittamiseen ei vaadita paljon aikaa tai koneita. Han ehdotti, etta laittaisin rullia paahan. (siihen ei varmaan aikaa menekaan?!). No, lopuksi olin paattanyt suurinpiirtein mita haluaisin, mutta hanen mielestaan malli oli miehen malli (enka siis todella ajatellut mitaan kummempaa, kuin muutaman sentin lyhennysta.. ihan perusmalliin takaisin) eika halua leikata sita. No, totesin aika suoraan siina, etta meilla on kylla ongelma, jos han ei suostu leikkaamaan kuinka haluan.. ja lahdinpa sitten vain pois. Ties minkalaiset hiukseni nyt olisivat, jos olisin istunut tuoliin ja han olisi leikannut omien visioidensa mukaisesti.

Maanantaina missasin ensimmaisen luennon kokonaan, koska junaradalla oli jokin hairio ja saavuin yli tunnin myohassa yliopistolle. Meidan piti vaihtaa junaa, menna metroasemalle ja sielta bussilla. Onneksi sain itseni tungettua parin tyton vanaveteen, jotka olivat myos menossa kampukselle, muuten olisin ollut taysin hukassa. Heille ihmettelin, kuinka rentoja ihmiset ovat, miksi kukaan ei huuda kannykkaansa tai naputa kynaa tai ylipaansa levita kiukkuaan muihin ihmisiin. Ei mitaan. Tytot totesivat, etta taalla ihmiset ovat niin tottuneita, etta ei kukaan hermostu. Enka minakaan sitten hermostunut, kun ei kukaan muukaan. Mutta auta armias, kun Suomessa myohastyy bussi 10 minuuttia tai VR takkuaa (nyt tietysti olen jalkimmaista kohtaan hyvin suopea:), niin HKL:n linjat ja yleisonosastopalstat kayvat kuumina.
Yksi kaverini oli kysynyt kamppikseltaan, koska han oikein opiskelee, kun tuntuu olevan kaikki paivat juhlimassa tai nukkumassa tai missa lie. Han oli vastannut, etta ei ongelmaa, han opiskelee busseissa ja junissa..

Vasynyt, mutta onnellinen

2006-10-15T09:22:00.000-07:00

Terveisia Zaragozasta, Aragonin maakunnasta! Lahdettiin sinne juhlimaan Fiesta del Pilaria, sinne oli taalta noin 4 tunnin matka. Juhlan varsinainen paiva oli torstaina, joten taas opiskeluviikko jai hieman tyngaksi. Torstaina oli myos Espanjan kansallispaiva (Kolumbus loysi Amerikan). Fiesta del Pilar saa alkunsa siita, etta noin 40 jKr Zaragozassa laskeutui pilarin paalle Neitsyt Marian ilmentyma. Pilari on kuulemma vielakin basilikassa, missa kaytiin, tosin ei loydetty sita. Kylla, vahan niin kuin ei nakisi Pariisissa Eiffel-tornia.. Lonely Planet kylla sanoi, etta se on pieni ja jotenkin piilotettu, mutta eipa loytynyt.

Joka tapauksessa oli rankemmanpuoleinen reissu: bussi lahti klo 9 lauantaina taalta, ja takaisin klo 8 sunnuntaiaamuna, eli lapi paivan ja yon siella sitten oltiin. Paivalla kierreltiin kaupungissa ja tsekkailtiin erilaisia performansseja, yolla oltiin jossain vahan kauempana keskustasta juhlimassa tivoli/karnevaalityyppisella alueella. Alyttomasti ihmisia, mutta ihan hauskat menot. Nyt pienten paikkarien jalkeen alkaa maailmakin taas avautua, aika poikki oon kylla ollut.

Yliopistolla on melkein kaikki kurssit alkanu, pienen saatamisen jalkeen. Ei ole ollenkaan epatyypillista, etta vaihtunutta luokkaa ei ilmoiteta missaan - onneksi saatiin yhden luokan vaihtumispaikka tiedekunnan sihteeristosta selville. Toisen kurssin kanssa kavi vahan huonommmin: ensin selitettiin, etta kurssi alkaa vasta talla viikolla, no opettaja ei tullut kummallekaan luennolle, saatiin selville, etta siina(kin) on luokka vaihtunut ja kurssi oli, yllari, alkanut jo viime viikolla. Kun loydettiin uusi luokka, niin kavi ilmi, etta tanaan professorilla oli sitten vaan jotain muuta menoa, eli kurssia ei sittenkaan ollut. Harmittaa, etta olemattoman informaationkulun takia on missannut sinallaan hyodylliset alkuluennot.

Espanjankurssille kuitenkin paasin, varmaan tulee olemaan aivan ok. Taalla on kylla eniten porukkaa Ranskasta, Saksasta ja Italiasta, minimaalisen vahan oon tavannut Ita-Euroopasta vakea. Enka kylla myoskaan oo tavannu muita pohjoismaalaisia kuin suomalaisia.

Yhdella luennolla (indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, on muuten alyttoman mielenkiintoinen!) meilla on tosi kiva opettaja, mutta on ihan uskomatonta, kuinka usein se kysyy, etta ymmarrettiinko. Koko luokalta yleensa, mutta kuvittelen sen katseen viipyvan vahan kauemmin mussa ja Terhissa kuitenkin, kun ollaan vaihtareita. Yleensa on ymmartanyt, kun se puhuu niin selvasti, mutta valilla on rasittavaa, kun tuo sama toistuu valehtelematta kahden minsan valein. Harvoin mikaan asia minuutissa edes selva voi olla, vaan selviaa luennon edetessa. En muistaisi muuta kuin muutaman harjoituskurssin Helsingissa yliopistolla, joissa olisi kysytty, etta ymmarettiinko. Jos ei ymmartanyt, niin ainahan voi kysya tai selvittaa asian ominpain. Tuli vahan olo, etta tervetuloa takaisin peruskouluun.. - mutta ainakin asiat selviaa.

Parilla antropologian luennolla on puolestaan proffa, jonka luennoitsimistyyli kuuluu sellaisiin luentoihin, joiden jalkeen (kielesta riippumatta) voi vain pyoritella paataan ja miettia, mista han oikeastaan puhui. Tosi turhauttavaa, kun ymmartaa sanoja sielta taalta mutta ei vain sita punaista lankaa. Han tulee luokkaan, istuu takki paalla alas, puhuu, ja lahtee. Sovin tosin jo yhden meksikolaisen kanssa, jonka vieressa istun yleensa, etta on OK etta katson ja kopioin hanen muistiinpanonsa :) Uskomaton AHAA-elamys: jaha, tasta siis ollaan puhuttu!

Ei minihameita harkataisteluun

2006-10-08T14:33:00.000-07:00

Kun nyt Espanjassa ollaan, niin mentiin katsomaan harkataistelua. Tappelin hieman itseni kanssa asian suhteen - toisaalta kyse on kulttuuriperinnosta, mutta samalla myos epainhimillisesta harkien taposta, jota ei haluaisi kannattaa. No, eilen kuitenkin Ilkan kanssa (vieras Suomesta) ostimme liput hintaan 6,50 ja ihan hyvat paikat parvelta saimme.

Mita ajattelin ennen: En varmasti pida. Mita ajattelin jalkeen: Vahan havettaa jopa myontaa, mutta koko tapahtuma oli paljon kiintoisampi ja kiehtovampi kuin ajattelin. Ensimmaiset harantapot kirpaisivat, ja varsinkin jos harka sattui juoksemaan meidan puolelle areenaa loppuvaiheessa, kun verta valui suusta ja kehosta. Kokonaisuudessaan taistelun kuitenkin naki eraanlaisena taidelajina, johon vakivalta elainta kohtaan on piilotettu. Kahden tunnin kesto oli kylla liikaa, kuvio kun oli yksinkertaistettuna niin sama: harkaa harnataan ja tapetaan.

Areena oli todella suuri ja melkein taynna, luultavasti paikalla oli noin 20 000 ihmista. Istuimme siella kuin sillit suolassa, ja mietin, etta tuollainen ei ikina toimisi esimerkiksi Suomessa. Kaytannossa olisin pystynyt lepuuttamaan kasiani takana istuvan miehen polvilla, edessa oleva istui jalkojeni valissa. Eli mikali harkitset katsomoon menemista, ala laita minihametta paalle. :) Toinen mielenkiintoinen asia katsomassa oli jatteiden keruu. Takana oleva nainen (josta sittemmin tuli tarkea informantti taistelun edetessa, koska han kuulemma kay joka viikko katsomassa harkataisteluita ja tiesi paljon) neuvoi, etta ne voi vain tiputtaa katsomosta alas maahan, koska myohemmin sielta kerataan jatteet. Aika katevaa, ja varmasti toimivaa.

Harkataistelussa on aina 3 matadoria ja 6 harkaa, joten 2 per matadori. Aluksi harka paastetaan areenalle, ja matadorin apulaiset, en muista miksika heita kutsutaan, heiluttelevat pinkkia kangasta harkaa harnaten. Hetken kuluttua paikalle saapuu 2 ratsastajaa, joiden luo areenan reunalle taytyy harnata harka. Hevosilla on eraanlaiset haarniskat kupeillaan ja silmat on peitetty, koska muuten ne vauhkoontuisivat harista. Ratsastaja tokkii muutamia tikareita haran selkaan. Katsomossa istuu aina harkataistelun presidentti, joka maaraa tapahtuman kulusta eri varisia liinoja heiluttamalla - kun valkoinen heilahtaa, niin voidaan siirtya seuraavaan osioon.

Toisessa osiossa joko matadori yksin (jos han on todella hyva) tai erityiset banderillomiehet iskevat haran selkaan tikareita, joissa on varikas, noin puolen metrin mittainen varsi, joka jaa nakyviin. Naita keppeja pitaa iskea ainakin 4, yleensa nakojaan noin 6. Ja presidentti ilmoittaa, kun on aika siirtya finaaliin ja musiikki soi.

Finaalissa matadori on yksin haran kanssa. Nyt hanella on vasta kirkkaanpunainen kangas kadessaan, seka erityinen miekka. Han saa harnata harkaa kangasta heiluttemalla korkeintaan 10 minuuttia, presidentin luvalla enemman. Sitten miekka vaihdetaan erityismiekkaan, jolla matadorin on tarkoitus antaa kuolettava isku. Yleensa harka kuoli aika pian iskun jalkeen, joskus annettiin viela muutamia ekstraiskuja, ja harka vajosi maahan. Ja muulit kopsuttelevat kentalle, raahaavat haran pois, ja verijaljet harjataan pois areenalta. Tama oli aika brutaalin nakoista. Sitten uusi matadori ja uusi harka kentalle.

Viimeinen matadori oli yleison mielesta niin hyva, etta hanta varten haralta leikattiin korva pois ja han kulki sen kanssa ympari areenaa ja ihmiset hurrasivat. Jos matadori on todella todella mahtava, niin han voi saada haran molemmat korvat.

Julmaa, eiko? Mutta jokin tassa, once in a lifetime-kokemuksessa kuitenkin savaytti. Ehka uskomattominta oli se, kun kuuli 20 000:n ihmisen olevan HILJAA ja odottavan viimeista iskua. Matadorien asut olivat myos komeita.

Yleiso sai myos vaikuttaa: Pari kertaa katsomossa vilkkuivat vihreat liinat, milla yleiso vaati, etta harka vaihdetaan, koska se kaatuili jo alkuaikoina (mita kiinnostavaa on, jos harka ei ole tarpeeksi agressiivinen?) Toisella kerralla presidentti suostui tahan, ja areenalla saapui noin 10 koulutettua lehmaa, jotka ohjasivat haran pois areenalta. Informanttirouvan mukaan olimme hyvin onnekkaita, etta saimme nahda taman "erittain kauniin kohtauksen". Ne lehmat olivat kylla huvittavia.

Harkien liha menee kuulemma hyotykaytoon myohemmin. Olisi kiinnostavaa tietaa, mista tama kulttuuriperinne on saanut alkunsa. Espanjassa on kylla paljon ihmisia, jotka vaativat, etta harkataistelut pitaisi kieltaa kokonaan. Itse olen tuota epainhimillista kidutuskuolemaa vastaan, jota kokevat valitettavasti myos monet muut elaimet ilman kulttuurillista aspektia. Pakkosyotetyt hanhet, hakkikanat, haiparat, jotka kuolevat merenpohjaan kun eivat pysty liikkumaan kunnolla ilman selkaevaa. Varmaan allekirjoittaisin adressin, jos taytyisi vastustaa harkataisteluita, mutta muuten mielipiteeni on muuttunut avoimemmaksi ja myontavammaksi asian suhteen. Sitapaitsi, joskus tuntuu naurettavalta ajatella yksioikoisesti ulkomaalaisena, mita mina voisin asiasta sanoa, kun en ole Espanjan kulttuurin kasvatti? Tietysti aina voi myos spekuloida, kuinka monia asioita yleensa naamioidaan ja puolustellaan kultturin nimissa, mihin vetaa raja?

Luentojen yritysta

2006-10-04T04:30:00.000-07:00

Elama taalla on yllareita taynna. Tosin talla viikolla vahan tympeita sellaisia, kun ikina ei nyt voinut sitten olla varma, onko jotain luentoa vai ei. Eilen sain selville, etta vapaavalintaiset kurssit alkavatkin, yllariyllari, vasta ensi viikolla. Eli vasta muutama kurssi tsekattuna. Kaksi antropologian kurssia aion ottaa ainakin: sukulaissuhteita kasittelevatn ja poliittisen antropologian kurssin. Luennoilla on pysynyt karryilla vahan niin ja nain, turha kylla kuvitella osallistuvansa mihinkaan keskusteluihin.. mutta ainakin askeinen proffa, jonka kanssa juttelin, oli tosi sympaattinen. Kannattaa istuttaa itsensa aina jonkun tyypin viereen, etta saa edes otsikon vakoiltua oikein, jos ei muuta. :)

Maanantaina puolestaan tapasin vahan liiankin sympaattisen proffan.. kokeilin yhta maantiedon kurssia, jossa meita oli vain nelja. Erotuin joukosta heti kuin rikkaruoho kukkapenkista, ja opettaja puhutteli kaikkia nimella ja valilla kysyi multa, etta pysynko karryilla.. kaiken kukkuraksi ymmarsin hanen puheestaan oikeasti ehka 20% :/ "Lotta, tiedatko mika on.. " - ja koska kaikki muut olivat siihen mennessa vastanneet etta en, niin makin vastasin, etta en. Ei ollut edes aavistusta, mista teemasta han puhuu. Mietin, etta kumpi on nolompaa: pitaa kasvoillaan rehellisesti "en tajua"-ilmetta, vai teennaista neutraalia nyokyttelyilmetta, josta saattaa seurata riskikysymys - "niin oliko sinulla mielipidetta tahan asiaan?" (ai mihin asiaan siis..)

Onneksi useimmat luennot on taalla vain vajaan tunnin mittaisia, yhtaan enempaa ei jaksais keskittya!

Arkea ja arvoituksia

2006-09-30T12:59:00.000-07:00

Pitkasta aikaa illanvietto kotosalla - talla viikolla kun alkoivat yliopistotouhut, juhlat ja muut, niin ei oo menoista ollut pulaa. Eilen oli vaihtareiden vaahtobileet, aika hauskat, aivan kuin olisi kylpparissa bailannut :) Taalla baarit ja diskot menee myohemmin kiinni kun Suomessa, viela viidenkin maissa saattaa porukkaa virrata sisaan.
On tullu tutustuttua tosi paljon uusin ihmisiin joka puolelta Eurooppaa, valilla tosin on vasyttavaa se ikuinen small talk: nimi, mista tulee, mita opiskelee.. eika nimea todennakoisesti kuitenkaan muista enaa hetken paasta. On huvittavaa, kuinka jotkut muuntavat nimensa taalla, kiinalaisethan keksivat usein itselleen jonkun "helpon" nimen, mutta etta eurooppalaisetkin.. eras italialainen esitteli itsensa Alessandroksi, mutta kavi ilmi seuraavana paivana etta sen nimi onkin Manlio tai jotain. Han selitti, etta kuulemma Manliota ei ikina kukaan muista.. uskomatonta, eiko tuollainen aiheuta minkaanlaista identiteettikriisia. Onneksi itella on sen verran helppo nimi, etta ongelmia ei juurikaan tuu, paitsi etta ulkkarit eivat tuota kaksoiskonsonanttia oikein hahmota. Huvittavampaa on esimerkiksi Jaakolla, josta on tullut puhujan mukaan Jacob tai espanjalaisittain aannettyna Hako. :)

Ylipaansa ystavystyminen on tosi helppoa, koska kaikki on periaatteessa aluksi kuitenkin ilman ystavia. Suunniteltiin uusien kavereiden kanssa alkupaivina, etta pitaisi painaa paidat, jossa lukisi tyyliin: Oletko ystavani? samoin uutisoinnin arvoinen asia on aina se, jos joku on saanut uuden ystavan :)

Luennot alkoi torstaina, mutta koska perjantait on mulla aina vapaana, niin sai heti pitkan viikonlopun. Ihan hyva, koska vaikka toisaalta on kiva saada jotain aikatauluja paiviin niin on kerinnyt jo mukavasti paasta tahan rennon hengailun makuun. Tosin mulla oli vain yksi luento, joka sekin kesti vain 15 min.. ja luokkaa etsin 20 minuuttia, humanistisen tiedekunnan rakennus on jotenkin tosi monimutkainen. Sisallakin saa siis olla kartta kadessa. Yliopisto on kaupungin ulkopuolella, joten matkaan menee vakisinkin noin 35-45 minuuttia.

Kamppisten ollaan paasty jo sopimukseen siivousvuoroista ja yhteisista ruoista yms.. toisaalta tosi outoa tehda mitaan listoja, koska ikina en muiden kanssa asuessani oo sellaisia harrastanut. No, kai se on yleisen ilmapiirin kannalta ihan hyva, tosin siivousvuorot on mun mielesta aivan liian tiheat, 2x viikossa kylppari, keittio ja olkkari! Onneksi meita on nelja.

Vahan alkaa oppia tuntemaan jo kaupunkia. Tanaan onnistuin ensimmaisen kerran lenkkeilemaan eksymatta, jess! Paikasta A paikkaan B, ja jotenkin navigoida samaa reittia takaisin :) Churroja suklaan kanssa on myos maistettu, mjam, tosin tuhtia tavaraa.

Oon pahkaillyt paria arvoitusta. Ensimmaiseen lukeutuvat ihmiset, jotka seisovat kadulla hillittoman kyltit kiinni vartalossa, jossa lukee "compro oro", eli ostan kultaa. Heita on joka puolella ja seisoskelevat tietty aina jossain liikkeensa lahella. En tieda, lieneeko laitonta laittaa pelkkia kyltteja kadulle, mutta patkatyolaisen unelma ei taida tuo olla.
Toinen arvoitus on keltainen roskapontto meidan sisapihalla. Tosiaan kierratys ei oikein pelaa - samaan ponttoon menevat niin kartongit, sanomalehdet, tolkit kuin biojatekin, ja nyyyyyyh kuinka ottaa koville! Tanaan nain kauempana kadulla lasinkerayksen, jossain muualla oon myos tormannu kartonkiin tms., taytyy jatkaa etsimista viela muiden suhteen. Joka tapauksessa aina ennen kuin vie roskat, taytyy kurkistaa onko keltainen pontto ylipaansa siella vai ei. Kerran se oli monta paivaa putkeen poissa. Tanaan joku tyyppi tuli hakemaan sita pihalta, ja vaklasin sen verran, etta nain sen raahaavan sen kadunvarteen. Kai siella kiertaa sitten jokin oinen jateauto.

Toiden suhteen ei taalla kylla aikoja katsota. Tyomiehet kadulla saattavat olla hommissa keskiyolla, mika heille tietysti on katevaa, koska ei oo niin paljon liikennetta. Onnea vaan hanelle, joka asuu naapurissa.. Ai niin, tosiaan kannattaa lahettaa mulle osoite jos haluaa kortteja (ellei sitten oo kirjoittanut sita mun osoitekirjaan itse). Muuten sita ei mulla hyvinkaan todennakoisesti oo. tallaista talla kertaa!

Pablolle kamppaa?

2006-09-24T06:42:00.000-07:00

Unohdin viimeksi mainita, etta kun asioin rautatieaseman infopisteessa, niin siella tyoskenteli poika nimelta Pablo. Kun han sai selville, etta olen Helsingista, niin kertoi, etta on itse lahdossa vaihtoon sinne nyt lokakuussa ja voivotteli, kun HOAS laittaa aina samasta maasta olevat samaan kamppaan.. niinpa hanella oli uusi asuntohaku paalla, jotta voisi puhua enemman englantia. Lupasin kysya ystaviltani, mikali on mitaan tietoa vapaista huoneista solukampissa tai vastaavaa - elika, jos haluat Pablon kamppikseksi, niin tassa olisi nyt hyva chanssi! :)

Atlantin rannalla

2006-09-21T04:54:00.000-07:00

Terveisia Vigosta, Galiciasta! Matkustin tanne moikkaamaan Laraa, yhta espanjalaista kaveria Itavallan ajoilta. Tosi kaunis paikka ja ihanaa, kun taa on meren rannalla. Eilen kaytiin rannalla ja pulikoin jopa hieman Atlantin aalloissa - vesi oli melko kylmaa, mutta ihanan kirkasta ja MERI ON MERI.. maistoin myos nain rannikolla olon kunniaksi osteria, ja jai kylla ensimmaiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Hyh-hyh, kai se on enimmakseen tottumiskysymys mutta silti. Eilen syotiin ihan tosi hyvaa ruokaa jossain vegetaariravintolassa ja hinnat on kylla melko alhaiset, paaruoan sai noin kuudella eurolla. Ja kun kaytiin kahvilla/oluilla/kukin millakin sen jalkeen, niin kuuden ihmisen satsi maksoi 8 euroa.
Tanaan nukuin myohaan, yojunalla tulo kun ei kovin univelkoja poistanut. Myohemmin lahdetaan Pontevedraan kaymaan, kaupunki tassa melko lahella. Ehka kaydaan myos Santiago de Compostelassa.

Madridissa elama on alkanut rullailla paremmin, ihana tunne joskus, kun voi kulkea sen nakoisena kadulla, etta on jokin PAAMAARA. Yliopistolla kaytiin Terhin kanssa (toinen tytto meidan laitokselta, joka on vaihdossa taalla) ja aika tympeaa, kun ei kukaan auta missaan.. mentiin meidan tiedekunnan ORI:in (Oficina de los Relaciones Internacionales tai jotain) kysymaan kursseista, mutta siella ei aluksi suostuttu auttamaan meita, vaan neuvottiin joiden opettajakoordinaattoreiden luokse. Heita ei tietenkaan loytynyt, joten palattiin takaisin ja koko paivan tietosaldo oli oikeastaan se mita jo valmiiksi uumoiltiinkin: mennaan aluksi mille kursseille halutaan, ja 7.marraskuuta mennessa pitaa hyvaksyttaa opintosuunnitelma sitten vasta. Tosin oon kylla tehny jos kesalla alustavan opintosuunnitelman ja varmaan pitaydynkin siina sitten. Uskomattoman vaikeaksi on tehty kylla vaihto-opiskelijan elama, tosin nyt on tullut jo 3 kertaa SAMA sahkoposti jostain tervetulotilaisuudesta ensi viikolla, ehkapa yrittavat vahan kompensoida :D

Kampassa on viihtyny ihan hyvin ja kamppikset (Peggy, Sarah ja Chi Mei) on mukavia, ja kahdella on lappari joten kotonakin paasee sitten nettiin. Vahan hankalaa on kylla se, etta ne kaikki on asunu siella jo parisen viikkoa ja on samasta koulusta ja tuttuja keskenaan, joten ma olen se "uusi tytto", jonka taytyy tavallaan tehda eniten sopeutumistyota jo olemassa oleviin asunnon tapoihin. En kylla suoraan sanottuna ymmarra, miten he ikina luulevat paasevansa kiinni espanjalaiseen kulttuuriin tai ylipaansa henkilokohtaiseen itsenaistymiseen, kun hengaavat vain keskenaan kaiket paivat ja puhuvat hollantia. Ehkapa makin opin viela ymmartamaan sita, hihiii. :) Muuten kylla yritetaan vaantaa edes jonkinlaista espanjaa keskenamme, mika on hyva harjoituksen kannalta.

Madridin asiakaspalvelusta pitaa kommentoida, etta sita EI OLE. Ei ainakaan juna-ja metroasemilla. Edistysta on, jos heidan ilmeensa on edes neutraali (eika totaalisen tympaantynyt) tai kuuntelevat mita kysyttavaa on (ja sitahan tietenkin on, jos ei ekalla kerralla ole ymmartanyt, mita vastattiin). Jonotin yli tunnin Atochan asemalla (on muuten mielenkiintoinen juna-asema, koska sinne on rakennettu sademetsa keskelle asemahallia ja siella uiskenteli jopa kilpikonnia, kuvitelkaa) akaiselle virkailijalle, joka lopuksi lahetti kaksi muuta asiakasta peraani, kaksi kertaa, koska olin VAHINGOSSA ottanut hanen kynansa. Ok, tiedan itsekin asiakaspalvelusta ettei ole kivaa, etta paivan paatteeksi huomaa kyniensa kadonneen, mutta ei se nyt noin vakava juttu ole. Tai sitten on :)

Vihdoinkin kamppa

2006-09-14T09:09:00.000-07:00

No niin! Vihdoinkin sain siis kampan, lukemattomien puhelujen (+ kiitettavan korkean puhelinlaskun..)ja noin kahdeksan kayntikerran jalkeen. Oon tosi iloinen ja tyytyvainen. Cuatro Caminosilta (ei ihan ydinkeskustaa, mutta muutaman pysakin paassa pohjoisessa pain) pienen huoneen asunnosta, jossa on ennestaan kolme hollantilaista opiskelijatyttoa. Vuokra 285 eli hyvin inhimillinen ja sisaltaa lisaksi sahkon ja veden. Viihtyisa olohuone, keittio ja muutenkin siistinoloinen asunto, mutta myos rento - ei siis ole ongelma vaikka kavereita kutsuisi kylaan :) vuokraemannalle jatin 30 euroa takeeksi siita, etta muutan huomenna ja ylipaansakin taalla on tapana, etta vuokrat maksetaan kateisella. Han oli myos todella sympaattinen, kuitenkin myos tiukka ja reilu etta sinallaan jai luotettava kuva (ihan oikeesti:). Ainut miinuspuoli, mita pitkaan pahkailin, oli se, etta mun huoneessa ei oo suoraa ikkunaa ulos, vaan ovi ja ikkuna olkkariin (kuulostaa oudolta, mutta on se aivan jees), josta tietty voi sitten tuulettaa. Toisaalta se voi olla myos hyva, koska vieressa on tosi suuri katu (mika tekee paikasta myos turvallisen asua), niin ei kuulu halya. Oon tosi iloinen vaikka nyt jannittaa, miten tulee siina viihtymaan kuitenkin jne.

Mut on naa ihan uskomattoman stressaavia ollu kaikinpuolin naa ekat paivat, tuntuu etta on kayny niin varabensalla ettei koskaan. Paljon on kylla oppinut asuntohausta ja se on kehittavaa, tanaan jo ihan rutiinilla kavi ostamassa aamulehden ja katteli netista ilmoituksia ja ylipaansa tietaa vahan, milta alueelta kannattaa kattoa ja minkalaisia ilmoituksia..

Tanaan oli myos kielitasokoe yliopistolle, etta tietaa mihinka kielikurssiryhmaan paasee (toivottavasti, koska paikkoja on kuulemma rajoitettu maara). Yksi yo enaa hostellissa (onneksi), huomenna muutto ja uudet kuviot, mutta jippii, kyl taa varmaan tasta kuitenkin alkaa luistaa! Nyt varmaan uskaltaa jo illallakin heittaa hieman vapaalle. jess! :)

Sekaisin Madridissa..

2006-09-12T06:46:00.000-07:00

Taalla siis ollaan, ja voi hurja miten elama voi tuntua vaikealta. Matka meni kaikinpuolin leppoisasti vaihtoineen paivineen, nukuin oikeastaan autuaasti koko matkan, heratys kun oli 4.15 ja viikonlopun unisaldo jai muutenkin melko minimaaliseksi. Ei ollut rinkka kuin 17,5 kiloa vaikka saumat suorastaan natisivat. No, perille paasin ja rupesinpa siina matkatavaroitani odotellessani juttelemaan jonkun tyypin kanssa, joka oli sattumalta seka Suomesta, menossa samaan yliopistoon kun ma, samaan tiedekuntaan kun ma, etta viela kaiken kukkuraksi samaan hostelliinkin kun ma. Siina sitten lyotiin sekaiset paamme yhteen ja tavattiin viela pari muuta tyttoa, jotka oli kylla suoraan sanottuna viela enemman pihalla kun me, mut ne oli menos eri hostelliin ja eri yliopistoon. No tuon Jaakon kanssa sitten hengailtiin loppupaiva, hostellikin oli ihan viihtyisa. Ihan kiva kylla etta tormas siihen, vaikka alunperin lahdinkin periaatteella, etta jotenkin haluan tehda kaiken itse ja itsenaisesti, mutta taytyy sanoa etta kun on ite vasynyt ja sekaisin, niin helpottaa huomattavasti, kun huomaa, ettei olekaan ainut :) ja ongelmien lisaksi voi tietty jakaa myos neuvot.

Kaytiin myos ilmoittautumassa yliopistoon, ja saatiin jotain asuntoilmoituksia sielta mukaan. Taytyy sanoa, etta kauniimmalta tuo kampusalue naytti kuvissa kuin livena - betonirakennuksia vain ympariinsa. Mutta tosi tyhjaa siella tahan aikaan viela muutenkin on.. valilla kylla arsyttaa, kun tuntuu ettei meille oo taalla minkaanlaisia oljenkorsia tarjottu etukateen ja kaiken tyon saa tehda ite. Kun ihmeen kaupalla oli eilen kuitenkin kaikki tarvittavat dokumentit mukana niin sai sentaan opiskelijakorttihakemuksen menemaan.

Tanaan alkoi sitten kampparumba, ja voi Luoja sentaan, ma oon niin POIKKI ettei jaksais yhtaan. En edes muista, moneenko kamppaan oon soittanu mut varmaan pariinkymmeneen tai jotain. Kolmea oon kayny jo katsomassa eika ne ollu mitaan pohjanoteerauksia kuitenkaan, mista oon kuullut, tosin tosi erilaisia kaikki eika ihan kuitenkaan napannut.. ensimmainen olisi ollut tavallaan kaksio jonkun viisikymppisen miehen kanssa, oma huone tietty mutta silti.. no toka oli tosi huvittava, kun saavun paikalle niin vuokraisanta tulee jo kadulla vastaan ja kiirehtii, koska han oli parkkeerannu autonsa vaarin viereiselle tielle (nakojaan jollekin pelkalle pysaytyskaistalle tai jotain).. sitten kaytannossa juostaan sinne asuntoon, onneksi sentaan toka kerros. Muuten ihan ok, kaksi saksalaista tyttoa asuu kuulemma siella myos mutta se "mun" huone oli ihan minimaalisen pieni ja aika tunkkaisen tuntuinen, ja kalterit ikkunoissa, vaikka ikkuna antoi sisapihalle, ministi ahdistavaa. Asken katsomani kamppa puolestaan oli siistein kaikista, siella olis ollu 2 huonetta vapaana aitin ja 13-vuotiaan tyttaren jo asuttamassa asunnossa. Ihan ok sinallaan, koska asunto kylla oli viihtyisa, mutta mielummin kylla asuis kuitenkin opiskelijoiden, tai ainakin nuorten kanssa. Tanaan katsomaan viela paria ja huomenna myos, nyt istahdin vahaksi aikaa tahan nettikahvilaan, soin itselleni pienen hengahdystauon :)
Mutta on taa kylla tosi stressaavaa kun ei oo viela missaan kiinni, eika oikein vielakaan tieda mistaan mitaan, kielikin takkuaa mutta onpahan ainakin harjoiteltu. Puhelinliittymankin sain avattua, tosin en nyt muista numeroa mutta kerron myohemmin. Huh-huh, toivottavasti nyt jostain tarppaa.. tai ylipaansa kun aluksi on vaikeaa arvioida, mimmosia kampat taalla yleensa on, kuinka joustava tai joustamaton taytyis olla ite tms. Just Jaakon kanssa tanaan aamulla mietittiin vahan noloina, etta jos rehellisia ollaan niin nyt just on pieni koti-ikava, koska kaikki on vaan nyt niin kamalan hankalaa. Mutta ei auta kun ponnistella vaan ja edes YRITTAA olla stressaamatta liikaa. No niin taytyy lopettaa ja anteeksipyynto lyhyen tekstin ystaville - en osaa kirjoittaa lyhyesti jos on paljon asiaa. No siksi tama blogi etta ei oo pakko lukea, eika tayty kenenkaan postit. hasta luego..

Kuukausi enää (edelleen)

2006-08-11T03:36:00.000-07:00

Jippii! Sivuillahan se näkyi. Taistelen parhaillaan ongelman kanssa, jonka nimi on: Mikä blogin kieleksi? (for those who speak English: I´m just wondering, if I should write everything in English). Mutta toisaalta haluan kyllä kirjoittaa omalla äidinkielelläni, varsinkin ulkomailla kun on, niin ymmärtää miten käsittämättömän ihanaa se on. :) Lento on varattu Madridiin 11.9. (juu, huomasin kyllä MYÖHEMMIN mikä päivä..). Yhdensuuntainen. Ei kai sieltä heti takaisin tulla, kun paikan päälle pääsee.. eilen oli jo yksi lähtöorientaatio ja oon lähdöstä tosi innoissani. Oon päättänyt hommata uuden, hienon sirupassin. 21.8. heti poliisiasemalle. Vanha kun menee vanhaksi kesäkuussa 2007 ja jotkut paikat vaativat kuuden kuukauden voimassaoloajan ulkomaillaoleskelunkin jälkeen passiin. Luin huvikseni jopa tietoa passikuvien ottamisesta: Ei saa hymyillä! Ei silmiä sirrilleen!

Kuukausi enää

2006-08-11T03:08:00.000-07:00

Jos oon oppinut käyttämään tätä blogia vähän enemmän, niin tämä teksti ilmestyy näkyviin. Testaan!