Sekaisin Madridissa..

Taalla siis ollaan, ja voi hurja miten elama voi tuntua vaikealta. Matka meni kaikinpuolin leppoisasti vaihtoineen paivineen, nukuin oikeastaan autuaasti koko matkan, heratys kun oli 4.15 ja viikonlopun unisaldo jai muutenkin melko minimaaliseksi. Ei ollut rinkka kuin 17,5 kiloa vaikka saumat suorastaan natisivat. No, perille paasin ja rupesinpa siina matkatavaroitani odotellessani juttelemaan jonkun tyypin kanssa, joka oli sattumalta seka Suomesta, menossa samaan yliopistoon kun ma, samaan tiedekuntaan kun ma, etta viela kaiken kukkuraksi samaan hostelliinkin kun ma. Siina sitten lyotiin sekaiset paamme yhteen ja tavattiin viela pari muuta tyttoa, jotka oli kylla suoraan sanottuna viela enemman pihalla kun me, mut ne oli menos eri hostelliin ja eri yliopistoon. No tuon Jaakon kanssa sitten hengailtiin loppupaiva, hostellikin oli ihan viihtyisa. Ihan kiva kylla etta tormas siihen, vaikka alunperin lahdinkin periaatteella, etta jotenkin haluan tehda kaiken itse ja itsenaisesti, mutta taytyy sanoa etta kun on ite vasynyt ja sekaisin, niin helpottaa huomattavasti, kun huomaa, ettei olekaan ainut :) ja ongelmien lisaksi voi tietty jakaa myos neuvot.

Kaytiin myos ilmoittautumassa yliopistoon, ja saatiin jotain asuntoilmoituksia sielta mukaan. Taytyy sanoa, etta kauniimmalta tuo kampusalue naytti kuvissa kuin livena - betonirakennuksia vain ympariinsa. Mutta tosi tyhjaa siella tahan aikaan viela muutenkin on.. valilla kylla arsyttaa, kun tuntuu ettei meille oo taalla minkaanlaisia oljenkorsia tarjottu etukateen ja kaiken tyon saa tehda ite. Kun ihmeen kaupalla oli eilen kuitenkin kaikki tarvittavat dokumentit mukana niin sai sentaan opiskelijakorttihakemuksen menemaan.

Tanaan alkoi sitten kampparumba, ja voi Luoja sentaan, ma oon niin POIKKI ettei jaksais yhtaan. En edes muista, moneenko kamppaan oon soittanu mut varmaan pariinkymmeneen tai jotain. Kolmea oon kayny jo katsomassa eika ne ollu mitaan pohjanoteerauksia kuitenkaan, mista oon kuullut, tosin tosi erilaisia kaikki eika ihan kuitenkaan napannut.. ensimmainen olisi ollut tavallaan kaksio jonkun viisikymppisen miehen kanssa, oma huone tietty mutta silti.. no toka oli tosi huvittava, kun saavun paikalle niin vuokraisanta tulee jo kadulla vastaan ja kiirehtii, koska han oli parkkeerannu autonsa vaarin viereiselle tielle (nakojaan jollekin pelkalle pysaytyskaistalle tai jotain).. sitten kaytannossa juostaan sinne asuntoon, onneksi sentaan toka kerros. Muuten ihan ok, kaksi saksalaista tyttoa asuu kuulemma siella myos mutta se "mun" huone oli ihan minimaalisen pieni ja aika tunkkaisen tuntuinen, ja kalterit ikkunoissa, vaikka ikkuna antoi sisapihalle, ministi ahdistavaa. Asken katsomani kamppa puolestaan oli siistein kaikista, siella olis ollu 2 huonetta vapaana aitin ja 13-vuotiaan tyttaren jo asuttamassa asunnossa. Ihan ok sinallaan, koska asunto kylla oli viihtyisa, mutta mielummin kylla asuis kuitenkin opiskelijoiden, tai ainakin nuorten kanssa. Tanaan katsomaan viela paria ja huomenna myos, nyt istahdin vahaksi aikaa tahan nettikahvilaan, soin itselleni pienen hengahdystauon :)
Mutta on taa kylla tosi stressaavaa kun ei oo viela missaan kiinni, eika oikein vielakaan tieda mistaan mitaan, kielikin takkuaa mutta onpahan ainakin harjoiteltu. Puhelinliittymankin sain avattua, tosin en nyt muista numeroa mutta kerron myohemmin. Huh-huh, toivottavasti nyt jostain tarppaa.. tai ylipaansa kun aluksi on vaikeaa arvioida, mimmosia kampat taalla yleensa on, kuinka joustava tai joustamaton taytyis olla ite tms. Just Jaakon kanssa tanaan aamulla mietittiin vahan noloina, etta jos rehellisia ollaan niin nyt just on pieni koti-ikava, koska kaikki on vaan nyt niin kamalan hankalaa. Mutta ei auta kun ponnistella vaan ja edes YRITTAA olla stressaamatta liikaa. No niin taytyy lopettaa ja anteeksipyynto lyhyen tekstin ystaville - en osaa kirjoittaa lyhyesti jos on paljon asiaa. No siksi tama blogi etta ei oo pakko lukea, eika tayty kenenkaan postit. hasta luego..