Atlantin rannalla
Terveisia Vigosta, Galiciasta! Matkustin tanne moikkaamaan Laraa, yhta espanjalaista kaveria Itavallan ajoilta. Tosi kaunis paikka ja ihanaa, kun taa on meren rannalla. Eilen kaytiin rannalla ja pulikoin jopa hieman Atlantin aalloissa - vesi oli melko kylmaa, mutta ihanan kirkasta ja MERI ON MERI.. maistoin myos nain rannikolla olon kunniaksi osteria, ja jai kylla ensimmaiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Hyh-hyh, kai se on enimmakseen tottumiskysymys mutta silti. Eilen syotiin ihan tosi hyvaa ruokaa jossain vegetaariravintolassa ja hinnat on kylla melko alhaiset, paaruoan sai noin kuudella eurolla. Ja kun kaytiin kahvilla/oluilla/kukin millakin sen jalkeen, niin kuuden ihmisen satsi maksoi 8 euroa.
Tanaan nukuin myohaan, yojunalla tulo kun ei kovin univelkoja poistanut. Myohemmin lahdetaan Pontevedraan kaymaan, kaupunki tassa melko lahella. Ehka kaydaan myos Santiago de Compostelassa.
Madridissa elama on alkanut rullailla paremmin, ihana tunne joskus, kun voi kulkea sen nakoisena kadulla, etta on jokin PAAMAARA. Yliopistolla kaytiin Terhin kanssa (toinen tytto meidan laitokselta, joka on vaihdossa taalla) ja aika tympeaa, kun ei kukaan auta missaan.. mentiin meidan tiedekunnan ORI:in (Oficina de los Relaciones Internacionales tai jotain) kysymaan kursseista, mutta siella ei aluksi suostuttu auttamaan meita, vaan neuvottiin joiden opettajakoordinaattoreiden luokse. Heita ei tietenkaan loytynyt, joten palattiin takaisin ja koko paivan tietosaldo oli oikeastaan se mita jo valmiiksi uumoiltiinkin: mennaan aluksi mille kursseille halutaan, ja 7.marraskuuta mennessa pitaa hyvaksyttaa opintosuunnitelma sitten vasta. Tosin oon kylla tehny jos kesalla alustavan opintosuunnitelman ja varmaan pitaydynkin siina sitten. Uskomattoman vaikeaksi on tehty kylla vaihto-opiskelijan elama, tosin nyt on tullut jo 3 kertaa SAMA sahkoposti jostain tervetulotilaisuudesta ensi viikolla, ehkapa yrittavat vahan kompensoida :D
Kampassa on viihtyny ihan hyvin ja kamppikset (Peggy, Sarah ja Chi Mei) on mukavia, ja kahdella on lappari joten kotonakin paasee sitten nettiin. Vahan hankalaa on kylla se, etta ne kaikki on asunu siella jo parisen viikkoa ja on samasta koulusta ja tuttuja keskenaan, joten ma olen se "uusi tytto", jonka taytyy tavallaan tehda eniten sopeutumistyota jo olemassa oleviin asunnon tapoihin. En kylla suoraan sanottuna ymmarra, miten he ikina luulevat paasevansa kiinni espanjalaiseen kulttuuriin tai ylipaansa henkilokohtaiseen itsenaistymiseen, kun hengaavat vain keskenaan kaiket paivat ja puhuvat hollantia. Ehkapa makin opin viela ymmartamaan sita, hihiii. :) Muuten kylla yritetaan vaantaa edes jonkinlaista espanjaa keskenamme, mika on hyva harjoituksen kannalta.
Madridin asiakaspalvelusta pitaa kommentoida, etta sita EI OLE. Ei ainakaan juna-ja metroasemilla. Edistysta on, jos heidan ilmeensa on edes neutraali (eika totaalisen tympaantynyt) tai kuuntelevat mita kysyttavaa on (ja sitahan tietenkin on, jos ei ekalla kerralla ole ymmartanyt, mita vastattiin). Jonotin yli tunnin Atochan asemalla (on muuten mielenkiintoinen juna-asema, koska sinne on rakennettu sademetsa keskelle asemahallia ja siella uiskenteli jopa kilpikonnia, kuvitelkaa) akaiselle virkailijalle, joka lopuksi lahetti kaksi muuta asiakasta peraani, kaksi kertaa, koska olin VAHINGOSSA ottanut hanen kynansa. Ok, tiedan itsekin asiakaspalvelusta ettei ole kivaa, etta paivan paatteeksi huomaa kyniensa kadonneen, mutta ei se nyt noin vakava juttu ole. Tai sitten on :)
Tanaan nukuin myohaan, yojunalla tulo kun ei kovin univelkoja poistanut. Myohemmin lahdetaan Pontevedraan kaymaan, kaupunki tassa melko lahella. Ehka kaydaan myos Santiago de Compostelassa.
Madridissa elama on alkanut rullailla paremmin, ihana tunne joskus, kun voi kulkea sen nakoisena kadulla, etta on jokin PAAMAARA. Yliopistolla kaytiin Terhin kanssa (toinen tytto meidan laitokselta, joka on vaihdossa taalla) ja aika tympeaa, kun ei kukaan auta missaan.. mentiin meidan tiedekunnan ORI:in (Oficina de los Relaciones Internacionales tai jotain) kysymaan kursseista, mutta siella ei aluksi suostuttu auttamaan meita, vaan neuvottiin joiden opettajakoordinaattoreiden luokse. Heita ei tietenkaan loytynyt, joten palattiin takaisin ja koko paivan tietosaldo oli oikeastaan se mita jo valmiiksi uumoiltiinkin: mennaan aluksi mille kursseille halutaan, ja 7.marraskuuta mennessa pitaa hyvaksyttaa opintosuunnitelma sitten vasta. Tosin oon kylla tehny jos kesalla alustavan opintosuunnitelman ja varmaan pitaydynkin siina sitten. Uskomattoman vaikeaksi on tehty kylla vaihto-opiskelijan elama, tosin nyt on tullut jo 3 kertaa SAMA sahkoposti jostain tervetulotilaisuudesta ensi viikolla, ehkapa yrittavat vahan kompensoida :D
Kampassa on viihtyny ihan hyvin ja kamppikset (Peggy, Sarah ja Chi Mei) on mukavia, ja kahdella on lappari joten kotonakin paasee sitten nettiin. Vahan hankalaa on kylla se, etta ne kaikki on asunu siella jo parisen viikkoa ja on samasta koulusta ja tuttuja keskenaan, joten ma olen se "uusi tytto", jonka taytyy tavallaan tehda eniten sopeutumistyota jo olemassa oleviin asunnon tapoihin. En kylla suoraan sanottuna ymmarra, miten he ikina luulevat paasevansa kiinni espanjalaiseen kulttuuriin tai ylipaansa henkilokohtaiseen itsenaistymiseen, kun hengaavat vain keskenaan kaiket paivat ja puhuvat hollantia. Ehkapa makin opin viela ymmartamaan sita, hihiii. :) Muuten kylla yritetaan vaantaa edes jonkinlaista espanjaa keskenamme, mika on hyva harjoituksen kannalta.
Madridin asiakaspalvelusta pitaa kommentoida, etta sita EI OLE. Ei ainakaan juna-ja metroasemilla. Edistysta on, jos heidan ilmeensa on edes neutraali (eika totaalisen tympaantynyt) tai kuuntelevat mita kysyttavaa on (ja sitahan tietenkin on, jos ei ekalla kerralla ole ymmartanyt, mita vastattiin). Jonotin yli tunnin Atochan asemalla (on muuten mielenkiintoinen juna-asema, koska sinne on rakennettu sademetsa keskelle asemahallia ja siella uiskenteli jopa kilpikonnia, kuvitelkaa) akaiselle virkailijalle, joka lopuksi lahetti kaksi muuta asiakasta peraani, kaksi kertaa, koska olin VAHINGOSSA ottanut hanen kynansa. Ok, tiedan itsekin asiakaspalvelusta ettei ole kivaa, etta paivan paatteeksi huomaa kyniensa kadonneen, mutta ei se nyt noin vakava juttu ole. Tai sitten on :)
0 Comments:
Post a Comment
<< Home