Luentojen yritysta

Elama taalla on yllareita taynna. Tosin talla viikolla vahan tympeita sellaisia, kun ikina ei nyt voinut sitten olla varma, onko jotain luentoa vai ei. Eilen sain selville, etta vapaavalintaiset kurssit alkavatkin, yllariyllari, vasta ensi viikolla. Eli vasta muutama kurssi tsekattuna. Kaksi antropologian kurssia aion ottaa ainakin: sukulaissuhteita kasittelevatn ja poliittisen antropologian kurssin. Luennoilla on pysynyt karryilla vahan niin ja nain, turha kylla kuvitella osallistuvansa mihinkaan keskusteluihin.. mutta ainakin askeinen proffa, jonka kanssa juttelin, oli tosi sympaattinen. Kannattaa istuttaa itsensa aina jonkun tyypin viereen, etta saa edes otsikon vakoiltua oikein, jos ei muuta. :)

Maanantaina puolestaan tapasin vahan liiankin sympaattisen proffan.. kokeilin yhta maantiedon kurssia, jossa meita oli vain nelja. Erotuin joukosta heti kuin rikkaruoho kukkapenkista, ja opettaja puhutteli kaikkia nimella ja valilla kysyi multa, etta pysynko karryilla.. kaiken kukkuraksi ymmarsin hanen puheestaan oikeasti ehka 20% :/ "Lotta, tiedatko mika on.. " - ja koska kaikki muut olivat siihen mennessa vastanneet etta en, niin makin vastasin, etta en. Ei ollut edes aavistusta, mista teemasta han puhuu. Mietin, etta kumpi on nolompaa: pitaa kasvoillaan rehellisesti "en tajua"-ilmetta, vai teennaista neutraalia nyokyttelyilmetta, josta saattaa seurata riskikysymys - "niin oliko sinulla mielipidetta tahan asiaan?" (ai mihin asiaan siis..)

Onneksi useimmat luennot on taalla vain vajaan tunnin mittaisia, yhtaan enempaa ei jaksais keskittya!