Vasynyt, mutta onnellinen

Terveisia Zaragozasta, Aragonin maakunnasta! Lahdettiin sinne juhlimaan Fiesta del Pilaria, sinne oli taalta noin 4 tunnin matka. Juhlan varsinainen paiva oli torstaina, joten taas opiskeluviikko jai hieman tyngaksi. Torstaina oli myos Espanjan kansallispaiva (Kolumbus loysi Amerikan). Fiesta del Pilar saa alkunsa siita, etta noin 40 jKr Zaragozassa laskeutui pilarin paalle Neitsyt Marian ilmentyma. Pilari on kuulemma vielakin basilikassa, missa kaytiin, tosin ei loydetty sita. Kylla, vahan niin kuin ei nakisi Pariisissa Eiffel-tornia.. Lonely Planet kylla sanoi, etta se on pieni ja jotenkin piilotettu, mutta eipa loytynyt.

Joka tapauksessa oli rankemmanpuoleinen reissu: bussi lahti klo 9 lauantaina taalta, ja takaisin klo 8 sunnuntaiaamuna, eli lapi paivan ja yon siella sitten oltiin. Paivalla kierreltiin kaupungissa ja tsekkailtiin erilaisia performansseja, yolla oltiin jossain vahan kauempana keskustasta juhlimassa tivoli/karnevaalityyppisella alueella. Alyttomasti ihmisia, mutta ihan hauskat menot. Nyt pienten paikkarien jalkeen alkaa maailmakin taas avautua, aika poikki oon kylla ollut.

Yliopistolla on melkein kaikki kurssit alkanu, pienen saatamisen jalkeen. Ei ole ollenkaan epatyypillista, etta vaihtunutta luokkaa ei ilmoiteta missaan - onneksi saatiin yhden luokan vaihtumispaikka tiedekunnan sihteeristosta selville. Toisen kurssin kanssa kavi vahan huonommmin: ensin selitettiin, etta kurssi alkaa vasta talla viikolla, no opettaja ei tullut kummallekaan luennolle, saatiin selville, etta siina(kin) on luokka vaihtunut ja kurssi oli, yllari, alkanut jo viime viikolla. Kun loydettiin uusi luokka, niin kavi ilmi, etta tanaan professorilla oli sitten vaan jotain muuta menoa, eli kurssia ei sittenkaan ollut. Harmittaa, etta olemattoman informaationkulun takia on missannut sinallaan hyodylliset alkuluennot.

Espanjankurssille kuitenkin paasin, varmaan tulee olemaan aivan ok. Taalla on kylla eniten porukkaa Ranskasta, Saksasta ja Italiasta, minimaalisen vahan oon tavannut Ita-Euroopasta vakea. Enka kylla myoskaan oo tavannu muita pohjoismaalaisia kuin suomalaisia.

Yhdella luennolla (indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, on muuten alyttoman mielenkiintoinen!) meilla on tosi kiva opettaja, mutta on ihan uskomatonta, kuinka usein se kysyy, etta ymmarrettiinko. Koko luokalta yleensa, mutta kuvittelen sen katseen viipyvan vahan kauemmin mussa ja Terhissa kuitenkin, kun ollaan vaihtareita. Yleensa on ymmartanyt, kun se puhuu niin selvasti, mutta valilla on rasittavaa, kun tuo sama toistuu valehtelematta kahden minsan valein. Harvoin mikaan asia minuutissa edes selva voi olla, vaan selviaa luennon edetessa. En muistaisi muuta kuin muutaman harjoituskurssin Helsingissa yliopistolla, joissa olisi kysytty, etta ymmarettiinko. Jos ei ymmartanyt, niin ainahan voi kysya tai selvittaa asian ominpain. Tuli vahan olo, etta tervetuloa takaisin peruskouluun.. - mutta ainakin asiat selviaa.

Parilla antropologian luennolla on puolestaan proffa, jonka luennoitsimistyyli kuuluu sellaisiin luentoihin, joiden jalkeen (kielesta riippumatta) voi vain pyoritella paataan ja miettia, mista han oikeastaan puhui. Tosi turhauttavaa, kun ymmartaa sanoja sielta taalta mutta ei vain sita punaista lankaa. Han tulee luokkaan, istuu takki paalla alas, puhuu, ja lahtee. Sovin tosin jo yhden meksikolaisen kanssa, jonka vieressa istun yleensa, etta on OK etta katson ja kopioin hanen muistiinpanonsa :) Uskomaton AHAA-elamys: jaha, tasta siis ollaan puhuttu!