Rennosti ja royhkeasti
Yritan harjoitella paikallisia tapoja. Yksi tarkea harjoituksen kohde on muun muassa ravintolan, baarin tai jonkin katukojun aaressa tapahtuva asiointihetki. Muutaman pitkan odotuksen jalkeen huomaa, etta on turha odottaa kiltisti ja kohteliaasti, etta minulta kysytaan mita haluan - forget it. Kun myyja/baarimikko vain vilkaiseekin pain, niin taytyy heti napakasti huudahtaa mita haluaa. Muutaman kerran olen onnistunut tassa, aluksi hieman royhkealta tuntuvassa tavassa, ja olen suorastaan hehkunut ylpeytta saatuani patongin tai kahvin alle 2 minuutissa.
Asiakaspalvelua on mielenkiintoista tutkia muutenkin. Zaragozassa kavimme syomassa pienessa kahvilassa nimeltaan Broetchen (saksaa:tarkoittaa leipasta). No, leivat olivat yllatyksellisesti loppu (sama, kuin Picnicista loppuisi patongit..) eika kasvishampurilaisia ollut, joten pari joukostamme joutui valitsemaan toisen syomispaikan. Myyja oli todella kiukkuisella tuulella, kun oli kuulemma yksin toissa, ja silloin aloin miettia, kuinka usein taalla itse asiakkaana saa olla hieman tulisilla hiililla, mita tulee tapahtumaan ja taytyy myotailla myyjan tuulta. Mutta en usko, etta paikallisilla on ongelmia sen suhteen, silla eihan asiakkaan tarvi myotailla, jos hanta palvellaan - tassa on toinen harjoituksen kohteeni. Minun ei tarvitse olla asiakaspalvelijalle asiakaspalvelija, toki ei epakohteliaskaan.
Niin, ja eilinen kampaajakaynti, tai kaynnin yritys. Sihtasin meidan sisapihan kampaajalle ja yritin selittaa suurinpiirtein mita haluan. Ilmoitin, etta joka tapauksessa tarvitsen kaytannon hiukset, joiden laittamiseen ei vaadita paljon aikaa tai koneita. Han ehdotti, etta laittaisin rullia paahan. (siihen ei varmaan aikaa menekaan?!). No, lopuksi olin paattanyt suurinpiirtein mita haluaisin, mutta hanen mielestaan malli oli miehen malli (enka siis todella ajatellut mitaan kummempaa, kuin muutaman sentin lyhennysta.. ihan perusmalliin takaisin) eika halua leikata sita. No, totesin aika suoraan siina, etta meilla on kylla ongelma, jos han ei suostu leikkaamaan kuinka haluan.. ja lahdinpa sitten vain pois. Ties minkalaiset hiukseni nyt olisivat, jos olisin istunut tuoliin ja han olisi leikannut omien visioidensa mukaisesti.
Maanantaina missasin ensimmaisen luennon kokonaan, koska junaradalla oli jokin hairio ja saavuin yli tunnin myohassa yliopistolle. Meidan piti vaihtaa junaa, menna metroasemalle ja sielta bussilla. Onneksi sain itseni tungettua parin tyton vanaveteen, jotka olivat myos menossa kampukselle, muuten olisin ollut taysin hukassa. Heille ihmettelin, kuinka rentoja ihmiset ovat, miksi kukaan ei huuda kannykkaansa tai naputa kynaa tai ylipaansa levita kiukkuaan muihin ihmisiin. Ei mitaan. Tytot totesivat, etta taalla ihmiset ovat niin tottuneita, etta ei kukaan hermostu. Enka minakaan sitten hermostunut, kun ei kukaan muukaan. Mutta auta armias, kun Suomessa myohastyy bussi 10 minuuttia tai VR takkuaa (nyt tietysti olen jalkimmaista kohtaan hyvin suopea:), niin HKL:n linjat ja yleisonosastopalstat kayvat kuumina.
Yksi kaverini oli kysynyt kamppikseltaan, koska han oikein opiskelee, kun tuntuu olevan kaikki paivat juhlimassa tai nukkumassa tai missa lie. Han oli vastannut, etta ei ongelmaa, han opiskelee busseissa ja junissa..
Asiakaspalvelua on mielenkiintoista tutkia muutenkin. Zaragozassa kavimme syomassa pienessa kahvilassa nimeltaan Broetchen (saksaa:tarkoittaa leipasta). No, leivat olivat yllatyksellisesti loppu (sama, kuin Picnicista loppuisi patongit..) eika kasvishampurilaisia ollut, joten pari joukostamme joutui valitsemaan toisen syomispaikan. Myyja oli todella kiukkuisella tuulella, kun oli kuulemma yksin toissa, ja silloin aloin miettia, kuinka usein taalla itse asiakkaana saa olla hieman tulisilla hiililla, mita tulee tapahtumaan ja taytyy myotailla myyjan tuulta. Mutta en usko, etta paikallisilla on ongelmia sen suhteen, silla eihan asiakkaan tarvi myotailla, jos hanta palvellaan - tassa on toinen harjoituksen kohteeni. Minun ei tarvitse olla asiakaspalvelijalle asiakaspalvelija, toki ei epakohteliaskaan.
Niin, ja eilinen kampaajakaynti, tai kaynnin yritys. Sihtasin meidan sisapihan kampaajalle ja yritin selittaa suurinpiirtein mita haluan. Ilmoitin, etta joka tapauksessa tarvitsen kaytannon hiukset, joiden laittamiseen ei vaadita paljon aikaa tai koneita. Han ehdotti, etta laittaisin rullia paahan. (siihen ei varmaan aikaa menekaan?!). No, lopuksi olin paattanyt suurinpiirtein mita haluaisin, mutta hanen mielestaan malli oli miehen malli (enka siis todella ajatellut mitaan kummempaa, kuin muutaman sentin lyhennysta.. ihan perusmalliin takaisin) eika halua leikata sita. No, totesin aika suoraan siina, etta meilla on kylla ongelma, jos han ei suostu leikkaamaan kuinka haluan.. ja lahdinpa sitten vain pois. Ties minkalaiset hiukseni nyt olisivat, jos olisin istunut tuoliin ja han olisi leikannut omien visioidensa mukaisesti.
Maanantaina missasin ensimmaisen luennon kokonaan, koska junaradalla oli jokin hairio ja saavuin yli tunnin myohassa yliopistolle. Meidan piti vaihtaa junaa, menna metroasemalle ja sielta bussilla. Onneksi sain itseni tungettua parin tyton vanaveteen, jotka olivat myos menossa kampukselle, muuten olisin ollut taysin hukassa. Heille ihmettelin, kuinka rentoja ihmiset ovat, miksi kukaan ei huuda kannykkaansa tai naputa kynaa tai ylipaansa levita kiukkuaan muihin ihmisiin. Ei mitaan. Tytot totesivat, etta taalla ihmiset ovat niin tottuneita, etta ei kukaan hermostu. Enka minakaan sitten hermostunut, kun ei kukaan muukaan. Mutta auta armias, kun Suomessa myohastyy bussi 10 minuuttia tai VR takkuaa (nyt tietysti olen jalkimmaista kohtaan hyvin suopea:), niin HKL:n linjat ja yleisonosastopalstat kayvat kuumina.
Yksi kaverini oli kysynyt kamppikseltaan, koska han oikein opiskelee, kun tuntuu olevan kaikki paivat juhlimassa tai nukkumassa tai missa lie. Han oli vastannut, etta ei ongelmaa, han opiskelee busseissa ja junissa..
0 Comments:
Post a Comment
<< Home