Viimeinen vieras...
ei onneksi ollut poliisi, kun jarjestin synttaribileet lauantaina. Taalla nimittain ei ole ollenkaan harvinaista, etta poliisi ilmestyy jossain vaiheessa paikalle. Muun muassa keskiviikkona ei ikina edes paasty kotibileisiin, jonne olin menossa yhden saksalaisen kaverin kanssa - poliisi kun oli paikalla ennen meita. Eipa toisaalta ihme, kun paikalla oli kuulemma ollut noin 250 henkiloa.. Toisaalta kun taalla en ainakaan ole koskaan kuullut isannoitsijista, niin poliisi on naapurivaroitusten jalkeen seuraava soiton kohde.
Mutta itse juhlat meni tosi kivasti, meita oli noin 25, sinallaan just sopivasti. Vahan pelkasin, etta tulee tilasta puutetta, kun tuli jotenkin kutsuttua huomaamatta paljon vakea ja kun monet ilmestyy jonkun kanssa, niin helposti kasvaa vakimaara. Italialaisten kutsujen kanssa olin jo etukateen hieman varovainen, he kun tunnetusti liikkuvat aina ryhmissa :) Ylakerran naapureita varoittelin etukateen, toisaalta heilla ei mielestani ole mitaan sanottavaa, vaikka yhden yon taalla melua olisikin. Siella nimittain asuu joku perhe, jonka lapset tuntuvat pelaavan sahlya tai mita lie ties mihinka kellonaikaan, ja aiti ei varmaan teravimpia korkkareita edes voisi kayttaa. kop-kop-kop.. juu, mutta leivoin piirakkaa ja pullaa juhliin ja pullista ihmiset olivat aika innoissaan. Taalla muuten ei hiivaa edes saa normaalista kaupasta, vaan piti ostaa leipomosta, onneksi sentaan loytyi. Viinipullo toimii muuten vallan mainiosti kaulimena! Joskus taytyy olla luova, kun keittiokamat rajoittuu lahinna perustarvikkeisiin. Yhdelta kaverilta sain bileisiin lainaksi kajarit, voi mika mahtava tunnelma kuunnella cd:ita! Tahan mennessa oon parjannyt pikkuisella kelloradiolla ja cd-walkmaneilla, mutta taytyy varmaan kylla ostaa omat kajarit, huomattava ero.
Nyt on pitkasta aikaa taas 4-paivainen kouluviikko, huh, varmaan raskasta :) Viime viikollakin kun torstai oli taas vapaa, paikallisen suojelupyhimyksen (Almudena) paiva. Suunnittelin tanaan yhta antropologian ryhmatyota parin kurssikaverin kanssa, ja kyllapa oli rankkaa seka ajatella etta puhua intensiivisesti espanjaksi, ja viela natiivien kanssa, joiden kanssa puhuminen on haastellisempaa. Tietysti myos paljon kehittavampaa, kuin ikuinen vaihtarikieli, mutta todella huomaa omat puutteensa ja valilla aivan raivostuttavaa, jos ei meinaa saada sanotuksi mita haluaa. Eivatka natiivit aina edes ymmarra mua :D
Eilen hengasin illan muutamien espanjalaisten seurassa (tunsin yhden heista, joka oli pari vuotta sitten vaihtarina Suomessa), ja oli tosi kivaa vaan nahda, miten paikalliset toimii. Paadyttiin jonnekin baariin katsomaan futismatsia, ja mina kun en kovin urheilua seuraa, niin oli vahan noloa kun multa kysyttiin, etta kummalla puolella oon.. no toisaalta en uskaltanut vastata muuta kuin etta Real Madridin :) enka edes muista, keta vastaan pelasivat. Voittivat kuitenkin.
Tajusin yhtakkia, etta en oo kertonut paljon mitaan uusista ystavistani. Tosiaan suurimmaksi osin hengataan vaihtariporukassa, kenen kanssa vietan suhtispaljon aikaa on mm. Emma Englannista, Juergen Saksasta, Agatha Ranskasta, Freya Belgiasta, Jaakko Suomesta, Krasi Bulgariasta.. alyttomasti on uusia tuttavuuksia ylipaansaan. Valilla kyllastyy siihen, etta aina "taytyy tutustua" uusiin ihmisiin, mutta aika nopeasti kylla yleensa loytaa ihmiset, joiden kanssa kemiat synkkaa yhteen paremmin kuin joidenkin toisten kanssa. Chi Mein (yksi kamppiksistani) vietan myos aika paljon aikaa ja tykkaan kylla tosi paljon asua taas solukampassa. On kivaa jakaa arki. Ja opin Chi Meilta, etta myos salaattia voi paistaa pannulla muiden vihannesten joukossa, eipa olisi ikina juolahtanut mieleeni. Krasi kokkasi viime viikolla bulgarialaista ruokaa (mjam) ja Juergen on tullut moottoripyoralla Saksasta saakka. Odotan, kunhan jostain loytyy toinen kypara, niin voin joskus sujauttaa hanen kyydissaan yliopistolle! Agatha on ehka pisin tapaamani nainen, sympaattinen pariisilainen. Freya, Emma ja Jaakko ovat tuttuja jo alun hostelliajoista saakka, ja siina mielessa he edustavat tavallaan "alkuperaisporukkaa" :)
Nyt kylla mietin, etta onneksi oli tuuria kamppisten kanssa, huoneeni kun tavallaan on osa olohuonetta, niin voisi olla tosi ikavaa, jos he pitaisivat bileita olkkarissa joka paiva. Ja muutenkin taa meidan asunto on todellakin enemman perheasunnon tyylinen kuin neljan ihmisen solukamppa, mika tekee tasta todella kotoisen, mutta jos ei kemiat synkkaa, niin voisi olla vahan inhottavaa.
Jees, tallaista taas tanne! Valilla on vaikea uskoa, etta on mennyt vasta kaks kuukautta, tuntuu, etta on tapahtunut niin paljon asioita.
Mutta itse juhlat meni tosi kivasti, meita oli noin 25, sinallaan just sopivasti. Vahan pelkasin, etta tulee tilasta puutetta, kun tuli jotenkin kutsuttua huomaamatta paljon vakea ja kun monet ilmestyy jonkun kanssa, niin helposti kasvaa vakimaara. Italialaisten kutsujen kanssa olin jo etukateen hieman varovainen, he kun tunnetusti liikkuvat aina ryhmissa :) Ylakerran naapureita varoittelin etukateen, toisaalta heilla ei mielestani ole mitaan sanottavaa, vaikka yhden yon taalla melua olisikin. Siella nimittain asuu joku perhe, jonka lapset tuntuvat pelaavan sahlya tai mita lie ties mihinka kellonaikaan, ja aiti ei varmaan teravimpia korkkareita edes voisi kayttaa. kop-kop-kop.. juu, mutta leivoin piirakkaa ja pullaa juhliin ja pullista ihmiset olivat aika innoissaan. Taalla muuten ei hiivaa edes saa normaalista kaupasta, vaan piti ostaa leipomosta, onneksi sentaan loytyi. Viinipullo toimii muuten vallan mainiosti kaulimena! Joskus taytyy olla luova, kun keittiokamat rajoittuu lahinna perustarvikkeisiin. Yhdelta kaverilta sain bileisiin lainaksi kajarit, voi mika mahtava tunnelma kuunnella cd:ita! Tahan mennessa oon parjannyt pikkuisella kelloradiolla ja cd-walkmaneilla, mutta taytyy varmaan kylla ostaa omat kajarit, huomattava ero.
Nyt on pitkasta aikaa taas 4-paivainen kouluviikko, huh, varmaan raskasta :) Viime viikollakin kun torstai oli taas vapaa, paikallisen suojelupyhimyksen (Almudena) paiva. Suunnittelin tanaan yhta antropologian ryhmatyota parin kurssikaverin kanssa, ja kyllapa oli rankkaa seka ajatella etta puhua intensiivisesti espanjaksi, ja viela natiivien kanssa, joiden kanssa puhuminen on haastellisempaa. Tietysti myos paljon kehittavampaa, kuin ikuinen vaihtarikieli, mutta todella huomaa omat puutteensa ja valilla aivan raivostuttavaa, jos ei meinaa saada sanotuksi mita haluaa. Eivatka natiivit aina edes ymmarra mua :D
Eilen hengasin illan muutamien espanjalaisten seurassa (tunsin yhden heista, joka oli pari vuotta sitten vaihtarina Suomessa), ja oli tosi kivaa vaan nahda, miten paikalliset toimii. Paadyttiin jonnekin baariin katsomaan futismatsia, ja mina kun en kovin urheilua seuraa, niin oli vahan noloa kun multa kysyttiin, etta kummalla puolella oon.. no toisaalta en uskaltanut vastata muuta kuin etta Real Madridin :) enka edes muista, keta vastaan pelasivat. Voittivat kuitenkin.
Tajusin yhtakkia, etta en oo kertonut paljon mitaan uusista ystavistani. Tosiaan suurimmaksi osin hengataan vaihtariporukassa, kenen kanssa vietan suhtispaljon aikaa on mm. Emma Englannista, Juergen Saksasta, Agatha Ranskasta, Freya Belgiasta, Jaakko Suomesta, Krasi Bulgariasta.. alyttomasti on uusia tuttavuuksia ylipaansaan. Valilla kyllastyy siihen, etta aina "taytyy tutustua" uusiin ihmisiin, mutta aika nopeasti kylla yleensa loytaa ihmiset, joiden kanssa kemiat synkkaa yhteen paremmin kuin joidenkin toisten kanssa. Chi Mein (yksi kamppiksistani) vietan myos aika paljon aikaa ja tykkaan kylla tosi paljon asua taas solukampassa. On kivaa jakaa arki. Ja opin Chi Meilta, etta myos salaattia voi paistaa pannulla muiden vihannesten joukossa, eipa olisi ikina juolahtanut mieleeni. Krasi kokkasi viime viikolla bulgarialaista ruokaa (mjam) ja Juergen on tullut moottoripyoralla Saksasta saakka. Odotan, kunhan jostain loytyy toinen kypara, niin voin joskus sujauttaa hanen kyydissaan yliopistolle! Agatha on ehka pisin tapaamani nainen, sympaattinen pariisilainen. Freya, Emma ja Jaakko ovat tuttuja jo alun hostelliajoista saakka, ja siina mielessa he edustavat tavallaan "alkuperaisporukkaa" :)
Nyt kylla mietin, etta onneksi oli tuuria kamppisten kanssa, huoneeni kun tavallaan on osa olohuonetta, niin voisi olla tosi ikavaa, jos he pitaisivat bileita olkkarissa joka paiva. Ja muutenkin taa meidan asunto on todellakin enemman perheasunnon tyylinen kuin neljan ihmisen solukamppa, mika tekee tasta todella kotoisen, mutta jos ei kemiat synkkaa, niin voisi olla vahan inhottavaa.
Jees, tallaista taas tanne! Valilla on vaikea uskoa, etta on mennyt vasta kaks kuukautta, tuntuu, etta on tapahtunut niin paljon asioita.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home