Madridissa taas
No niin! Taas alkaa varmaan tasta arkielama rullailla. Juuri palasin pienelta Italian-reissulta: ensin kavin moikkaamassa opiskelukaveriani Vilmaa Parmassa, ja sitten suuntasin Torinoon italialaisten ystavieni Pablon ja Chiaran luo. Oikein kiva reissu oli, mutta oli kylla kiva palata takaisin Madridiinkin. Aivan sydanta lammitti, kun espanjankielisia kyltteja alkoi nakya. Yllattavan paljon italian kielesta kuitenkin ymmarsi ja pystyi hieman keskustelemaankin, tosin italian sanavarastoni on tosi minimaalinen.
Lopussa tuossa ennen lentoa vietin aikaa viela Milanossa, eipa ollut mikaan sydanta sykahdyttava paikka. Kaunis duomo oli kylla, eli tuomiokirkko, mutta jossain maarin joskus vastustaa niin sellainen turistimeininki. Tuntuu, etta olen nahnyt jo elamani aikana niin monia kauniita kirkkoja ja linnoituksia, etta yksi lisaa ei rehellisesti sanottuna enaa paljoa hetkauta.
Enemman jaa mieleen arkipaivaiset, pienet asiat, kuten luultavasti ikuisesti jaa arvoitukseksi, miksi ihmeessa Milanon jossain puistossa oli kymmenittain kiinalaisia haapareja kameroineen ja vieraineen. Parmassa oli taivaallista pyorailla pitkin kaupunkia auringon paistaessa, esittaa suomalaisia kansantansseja yolla kaupungin eraalla aukiolla ja kayda luistinradalla pyorahtelemassa, vaikka itaeurooppalaiset (joita on Italiassa melko paljon) olivat melko hasardeja jaan paalla.
Torinosta muistelen Pablon aitin uskomattoman herkullisia kokkauksia ja ikuisia parkkeerausongelmia auton kanssa, muutenkin tuli nahtya mita uskomattomampia taskuparkkeerauksia. Italialainen liikenne on aika villia, eika mielestani ollut yhtaan ihme, etta Pablon autosta leijui hieman outo haju kaasuttelun ja jarruttelun jalkeen, mista han itse oli hyvin kummissaan ja huolissaan. Kerran ei paasty tankkaamaan, kun joku oli parkkeerannut huoltoasemalle menevan tien eteen :D Varmasti muistan myos junasta konduktoorin nimelta Giuseppe, joka heratti mut kun nukuin, silla hanen mielestaan vaunussa olevat pari marokkolaista olisivat voineet ryostaa mut - no, enpa jaksanut vaittaa vastaan, etta aika epatodennakoista, koska reppu oli sylissani. Siina han istahti sitten juttelemaan kanssani toviksi ja ihan hyvin han ymmarsi mun espanja-italia-elekieli-sekoitustani ja mina hanen italiaansa.
Loppiaisena Italiassa elaa kristillisen tradition rinnalla myos pakanaperinne noidasta nimeltaan Befana, joka tuo karkkeja lasten sukkiin loppiaisena. Tai hiilia, jos on ollut tuhma. Legendan mukaan Befana suuttui syrjahyppyja tehneelle miehelleen, ja niinpa kostoksi noitui ja laittoi hanelle ruoaksi heidan omat lapsensa..
Espanjassa loppiaisena, eli kolmen kuninkaan paivana lapset saavat suurimman osan lahjoista (vaihtelee perheittain, joulupukki on myos tuttu taalla) ja kuulemma kaupungeilla on suuria kulkueita loppiaisena, joku puhui jopa elefanteista!!
Aloin taas miettia tata italialaisten ja espanjalaisten ryhmakulttuuria, kuulemma Italiassa myos espanjalaiset vaihtarit liikkuvat yhdessa, kuten taalla italialaiset. Mielestani se on kasittamatonta!! Kyllahan minakin hengaan valilla suomalaisten kanssa, lahinna Jaakon, Matin ja Terhin kanssa, ja toki on ihanaa joskus vaan tilittaa menemaan, mutta lahtokohtana ei ole se, etta se olisi jokin meidan 'ryhma'. Italialaisista on joskus vaikea puhua yksikossa, kun he liikkuvat aina porukassa. Olen tutustunut kylla muutamaan tosi mukavaan italialaiseen, etta ei siina mitaan. Tosin paluulennolla meinasin pimahtaa, kun takanani kolme italiaista kalattivat KOKO MATKAN, uskomatonta, etta heilla sita juttua vaan saattoikin riittaa. Ja se voluumi. !!
Uusi vuosi meni taalla juhlimisen merkeissa ja 12 rypaletta tuli syotya. Yritin kysella, mista tama traditio on saanut alkunsa, mutta ei kukaan oikein tieda. Tietty tuo onnea vuoden 12 kuukaudelle, ja luultavasti viinikulttuurilla on jotain tekemista sen kanssa, miksi popsitaan juuri rypaleita.
Huomenna taas luennoille. Pari viikkoa enaa luentoa ja sitten alkaa tentit, yksi essee pitaisi myos kirjoittaa. Kylla se loma on loppu nyt..
Lopussa tuossa ennen lentoa vietin aikaa viela Milanossa, eipa ollut mikaan sydanta sykahdyttava paikka. Kaunis duomo oli kylla, eli tuomiokirkko, mutta jossain maarin joskus vastustaa niin sellainen turistimeininki. Tuntuu, etta olen nahnyt jo elamani aikana niin monia kauniita kirkkoja ja linnoituksia, etta yksi lisaa ei rehellisesti sanottuna enaa paljoa hetkauta.
Enemman jaa mieleen arkipaivaiset, pienet asiat, kuten luultavasti ikuisesti jaa arvoitukseksi, miksi ihmeessa Milanon jossain puistossa oli kymmenittain kiinalaisia haapareja kameroineen ja vieraineen. Parmassa oli taivaallista pyorailla pitkin kaupunkia auringon paistaessa, esittaa suomalaisia kansantansseja yolla kaupungin eraalla aukiolla ja kayda luistinradalla pyorahtelemassa, vaikka itaeurooppalaiset (joita on Italiassa melko paljon) olivat melko hasardeja jaan paalla.
Torinosta muistelen Pablon aitin uskomattoman herkullisia kokkauksia ja ikuisia parkkeerausongelmia auton kanssa, muutenkin tuli nahtya mita uskomattomampia taskuparkkeerauksia. Italialainen liikenne on aika villia, eika mielestani ollut yhtaan ihme, etta Pablon autosta leijui hieman outo haju kaasuttelun ja jarruttelun jalkeen, mista han itse oli hyvin kummissaan ja huolissaan. Kerran ei paasty tankkaamaan, kun joku oli parkkeerannut huoltoasemalle menevan tien eteen :D Varmasti muistan myos junasta konduktoorin nimelta Giuseppe, joka heratti mut kun nukuin, silla hanen mielestaan vaunussa olevat pari marokkolaista olisivat voineet ryostaa mut - no, enpa jaksanut vaittaa vastaan, etta aika epatodennakoista, koska reppu oli sylissani. Siina han istahti sitten juttelemaan kanssani toviksi ja ihan hyvin han ymmarsi mun espanja-italia-elekieli-sekoitustani ja mina hanen italiaansa.
Loppiaisena Italiassa elaa kristillisen tradition rinnalla myos pakanaperinne noidasta nimeltaan Befana, joka tuo karkkeja lasten sukkiin loppiaisena. Tai hiilia, jos on ollut tuhma. Legendan mukaan Befana suuttui syrjahyppyja tehneelle miehelleen, ja niinpa kostoksi noitui ja laittoi hanelle ruoaksi heidan omat lapsensa..
Espanjassa loppiaisena, eli kolmen kuninkaan paivana lapset saavat suurimman osan lahjoista (vaihtelee perheittain, joulupukki on myos tuttu taalla) ja kuulemma kaupungeilla on suuria kulkueita loppiaisena, joku puhui jopa elefanteista!!
Aloin taas miettia tata italialaisten ja espanjalaisten ryhmakulttuuria, kuulemma Italiassa myos espanjalaiset vaihtarit liikkuvat yhdessa, kuten taalla italialaiset. Mielestani se on kasittamatonta!! Kyllahan minakin hengaan valilla suomalaisten kanssa, lahinna Jaakon, Matin ja Terhin kanssa, ja toki on ihanaa joskus vaan tilittaa menemaan, mutta lahtokohtana ei ole se, etta se olisi jokin meidan 'ryhma'. Italialaisista on joskus vaikea puhua yksikossa, kun he liikkuvat aina porukassa. Olen tutustunut kylla muutamaan tosi mukavaan italialaiseen, etta ei siina mitaan. Tosin paluulennolla meinasin pimahtaa, kun takanani kolme italiaista kalattivat KOKO MATKAN, uskomatonta, etta heilla sita juttua vaan saattoikin riittaa. Ja se voluumi. !!
Uusi vuosi meni taalla juhlimisen merkeissa ja 12 rypaletta tuli syotya. Yritin kysella, mista tama traditio on saanut alkunsa, mutta ei kukaan oikein tieda. Tietty tuo onnea vuoden 12 kuukaudelle, ja luultavasti viinikulttuurilla on jotain tekemista sen kanssa, miksi popsitaan juuri rypaleita.
Huomenna taas luennoille. Pari viikkoa enaa luentoa ja sitten alkaa tentit, yksi essee pitaisi myos kirjoittaa. Kylla se loma on loppu nyt..
0 Comments:
Post a Comment
<< Home