Hellettä ja hälinöitä

Koittihan se kesä vihdoin tännekin! Lähemmäksi kolmeakymmentä on mittari kohonnut jo parina viime päivänä, eipä kyllä haittaa että tänään on vaihteeksi vähän vilpoisempi. Aika rennosti on mennyt viime päivät ja viikot ylimääräisten lomapäivien ansioista, ensi tiistaikin on kaiken lisäksi vapaapäivä (pyhä San Isidro – yksi Madridin suojeluspyhimyksistä). Eipä tosiaan ihme, että espanjalaiset rakastavat pyhimyksiään!

Stella muutti pois pari viikkoa sitten, ja huoneeseen muutti yksi Lydian kaveri Itävallasta, Julia. Jotenkin hassua, että taas syntyi 3:1-tilanne: minä ja hollantilaiset/itävaltalaiset :) Mutta ei siinä mitään, hyvin menee. Olen oppinut (tai palannut?) huolettomaan suhtautumiseen kämpän suhteen, ja Julialta ei ainakaan järjestyksentajua puutu. Tykkään tosi paljon tästä asunnosta ja sen mallista – käytännössä L-kirjaimen muotoinen, ja välissä sisäpiha (tyypillistä Espanjassa), joten voin esimerkiksi huutaa keittiöön suoraan ikkunastani :) Tosin pitää vähän vahtia äänenkäyttöään, sisäpihalle kun kuuluu melkein kaikki.. niin naapurin astioiden kilinä kuin verhojenkin nosto. Varmaan meidätkin tunnetaan jo täällä. Kerran yksi kaverini oli tulossa bileisiin mutta ei muistanut mikä asunto, ja joku oli kommentoitunut hänelle porraskäytävässä: ”Ai ne ulkomaalaiset? 2d!”

En oo varmaan koskaan viettänyt niin ”laiskaa” vappua kuin mitä täällä. Munkkeja kyllä tehtiin, ja simaa, mutta muuten nuo ylimääräiset lomapäivät kuluivat aivan johonkin ihmeelliseen oleiluun vaan. Oli masentavan kylmä ja vappuaattopäiväkin kului Mediamarktissa susirajan takana, koska piti viedä kamera korjaukseen, MPkolmosen sain onneksi vihdoin ostettua.

Jännitystä ei kyllä jäänyt puuttumaan: en usko, että Suomen lehdissä oli mitään juttua, mutta Madridissa oli aikamoiset kahinat 1. ja 2. toukokuun öinä nuorten ja poliisien välillä. Kuten taisin joskus kertoakin, niin keskustan kadut eivät todellakaan jää tyhjiksi öisin, ja erityisesti eräs Malasaña-alue (jossa itsekin käyn useimmiten ulkona, sieltä löytyy kaikille jotain) on tiettyjen katujen ja aukioiden osalta hyödynnetty kyllä joka kuutiometriltä. Poliisi aina välillä puuttuu asiaan, mutta noina öinä tilanne repesi täysin käsistä.
Yhtäkkiä alkoi kuulua huutoja, särkyvien pullojen kilinää ja porukka alkoi juosta kadulla. Enpä olisi koskaan uskonut, että päätyisi juoksemaan Madridin kadulla poliisit perässä, mutta juoksevan massan vetovoimaa ei voi vastustaa. Ainahan sitä olisi voinut paikalleen jäädä (varsinkin, kun ei ole ”syytä” paeta), mutta siinäkin on omat riskinsä: saada vaikka tiiliskivi päähänsä tai iskuja poliisin pampuista – pampuilla kun huidottiin niitä ketkä tielle sattuivat.
Kahden yön mellakoissa loukkaantui monia kymmeniä nuoria ja useita poliiseja, ja tilanne on herättänyt paljon julkista keskustelua. ”Botellonit” (kadulla juomiset & hengailut) eivät ole laillisia, joten tavallaan poliisin on pakko puuttua asiaan, mutta tällä kertaa poliisi käytti liikaa väkivaltaa. Kaikkea sitä nuoretkin keksivät, kaataa muun muassa roskiksia ja työmaa-aitoja kadulle, jotta poliisi ei pääsisi tulemaan autolla.

Aluksi luulin, että kyse on (taas) anarkistimeiningistä, mutta Espanjassa on tulossa kunnallis- ja maakuntavaalit parin viikon päästä, ja monet sanovat, että ilman vaaleja tuonsuuruisia mellakoita ei olisi edes syntynyt. En kovinkaan seuraa Espanjan politiikkaa, mutta pääasiallisesti vastakkain ovat oikeistolainen PP (Partido Popular), ja vasemmistopuolue PSOE (Partido Socialista Obrero Español). Kuulemma vanhat ihmiset, joita asuu paljon Malasañan kaduilla, äänestävät mielummin PP:tä kuin liberaalimpaa PSOE:ta (jotka eivät vastusta, ainakaan niin paljon, nuorten järjestäytymistä), ja jos poliisi ei olisi puuttunut nuorten juhlimiseen, olisivat monet saattaneet jättää äänestämättä. Jonkinlaista oikeiston ja poliisin yhteistyötä? Mutta, toisaalta poliisi käytti liikaa voimakeinoja mitä sallittua, joten kyseenalaista on, hyödyttikö mikään loppujen lopuksi mitään.

Näin minulle kertoi eräs Jesús yhtä ryhmätyötä tehdessämme – siinä muita odotellessamme kysäisin jotain vaaleista ja niinpä seuraavat puoli tuntia hän selosti intohimoisesti Espanjan historiaa eri kuninkaiden ja provinssien osalta :) Oikein opettavaista, mutta on se ihmeellistä, että jotkut heittävät puhuessaan heti vitosvaihteen päälle. Täällä ryhmätyöt ovat todella suosittuja, onneksi tällä hetkellä kuitenkin vain kahdella kurssilla. Ei siinä mitään, että oppii toimimaan ryhmässä ja jakamaan tietoa muiden kanssa sekä oppii itse muilta, mutta se ikuinen järjestäytyminen! Eikä aina ole helppoa saada omaa sanaansa natiivin puhetulvan väliin – onneksi en kuitenkaan ole ainut vaihtari ryhmissä.

Opiskelu täällä on siis aika erilaista kuin Suomessa. Joskus ärsyttää sellainen koulumaisuus, mutta monella kurssilla oon kyllä tykännyt, että on pienempiä ryhmiä ja oikeasti pääsee keskustelemaan asioista. Satojen ihmisten massaluennoilla en koskaan ole uskaltanut avata suutani. Oppimistekniikat vaihtelevat myös enemmän, on tosiaan näitä rakkauden ja ärsytyksenvälisiä ryhmätöitä, tekstikommentteja, pieniä harjoitustöitä, tiivistelmiä ja henkilökohtaisia esityksiä. Tietysti riippuu paljon opiskeltavasta alasta ja kurssista, mutta Helsingissä lähes poikkeuksetta joko vain kävi kurssilla ja teki tentin/esseen, tai sitten luki kirjoja ja kävi tenttimässä ne.

Hassua, mutta joskus tuntuu, etten ehkä koskaan ole opiskellut niin säännöllisesti kuin täällä, vaikka opintoviikkoja ei sen enempää tule kuin muulloinkaan, varmasti vähemmän. Kai tuo kampusalue sen tekee – kerran kun lähtee yliopistolle, niin siellä sitten on, ja jos jää vapaata aikaa niin helposti jää sitten vaikka kirjastoon. Helsingissä taas yleensä lähti keskustaan, eikä niinkään yliopistolle, ja kirjatenttejä oli niin paljon että tuli opiskeltua aivan koska itselle sattui sopimaan. Molemmissa puolensa, mutta kyllä mä oon aika ihastunut tuohon kampusalueeseen. On niin mukava aina törmätä johonkin tuttuun tai kaveriin, loikoilla nurmikolla ja nauttia auringosta.. no, onhan meilläkin ne tuomiokirkon portaat!

Huomenna Euroviisujen finaali, totta kai pitää katsoa :) Kuinkahan muuten välissä näytettävät ”suominäkymät” on valittu? Tulipa kotoinen olo eilen niitä katsellessa. Vaikka eipä sinällään, että täältä pois haluaisin… hmph, kaikki loppuu aikanaan mutta aina liian aikaisin. Kai.