Uudenlaista arkea

Terveiset jo keväisestä Madridista – tänään oli 18 astetta! Tuntuu, että tämä lukukausi on kaikin puolin erilaisempi kuin ensimmäinen. Monella kurssilla joutuu lukemaan paljon jo kurssin aikana, minkä takia oon löytänyt itseni jo muutaman kerran kirjastosta, mutta tykkään silti enemmän tällaisesta suoritustavasta. Yhdeksän aamut ja perjantai-luento (!!) ottavat kyllä koville. Espanjankurssi alkoi myös, ja vaikuttaa paljon paremmalta kuin edellinen. Kampuksella on tullut vietettyä siis suhtpaljon aikaa, tuskin maltan odottaa vielä hieman lämpimämpiä ilmoja niin voi mennä nurmikolle loikoilemaan ja viettämään piknikkiä luentojen välissä! Tai houkuttelevasti niiden sijaan..

Aloitin myös pilateksen yliopiston kuntokeskuksessa ja se on hirmu rentouttavaa, vaikkakin rankkaa. Opettaja on myös omantyylisensä, sellainen inkkarihenkinen – aluksi luulin, että hänellä olisi jonkinlaiset sotamaalaukset poskilla, mutta ei, hän olikin ajanut partansa viiruiksi :)

Alle vitosen menevät arvosanat ovat muuten sitä varten, että tietäisi, kuinka pahasti on reputtanut :D Meillähän saman asian saa tietää sitten pisteiden kautta. Tuntuu, että täällä on suhteessa paljon enemmän reputuksia kuin mihin on tottunut Suomessa, enkä todellakaan tiedä mistä se johtuu. Heikommat esseevastaukset vaiko tiukemmat opettajat? Vaikeammat tentit? Yhteensopimattomuus kurssin ja kokeen vaatimusten kanssa? Läpipääsykiintiöt? Mikä on mielestäni todella syvältä, on se, että seuraava uusintamahdollisuus on vasta syyskuussa!

Parin viikon ajan meitä on ollut taas neljä kämpässä: uusi kämppis on Stella, brasilialainen tyttö, joka on tullut tänne vuodeksi töihin (etsii vielä). Hyvin tullaan kaikki toimeen keskenämme ja vähitellen on itsekin tottunut uusiin tapoihin. Nyt meillä on paljon enemmän yhteisömeininki kuin ennen, monesti joku kokkaa kaikille ja muutenkin vietetään enemmän aikaa yhdessä.
Kotikatumme esiintyy muuten Almódovarin elokuvassa Volver!! Penelope Cruz kävelee sitä pitkin ehkä viiden sekunnin ajan :)

Karnevaaleja juhlittiin pari viikkoa sitten, Madridissa oli kuulemma muutamia karnevaalikulkueita, mutta missasin ne. Muuten Madridissa ei karnevaalia kovin vahvasti juhlita, toisin kuin esimerkiksi Kanariansaarilla. Sieltä kotoisin oleva ystäväni kertoi, että viikon ajan joka ilta he juhlivat karnevaalia eri asuissa! Huh, siinä tarvitaan jo kekseliäisyyttä.

Nyt toisena lukukautena on tullut myös jonkin verran uusia vaihtareita. Mutta täytyy myöntää, että ei oikein enää jaksa tutustua aktiivisesti uusiin ihmisiin, mikä osaltaan on myös sääli. Nytkin on jo ihan tarpeeksi puolituttuja ja mieluummin viettää vapaa-aikansa ihmisten kanssa, jotka tuntee ja joiden kanssa tietää viihtyvänsä. Alussakin jo vähän tympi sellainen yli-innostunut vaihtarimeininki (on niin tottunut jo olemaan erimaalaisten ihmisten kanssa, ettei sitä tule erityisesti hehkutettua), ja nyt sitä on jo kurkkuaan myöten täynnä. Aina tavatessaan uuden vaihtarin tulee sellainen olo, että nyt pitäisi keskustella ja tutustua, kun kerran ollaan molemmat vaihtareita. Mutta aina ei vaan jaksaisi.

Just tuossa Lydian (kämppis) kanssa juttelin, että niin monet luulee, että vaihtarielämä on vain yhtä lomailua, juhlaa ja hauskuutta. Ok, pitää paikkansa, että löytyy vaihtareita, jotka eivät opiskele yhtään, mutta myös vaihtareita, jotka opiskelevat älyttömästi. Eikä juhlameininkiä jaksaisi koko ajan, kyllä sitä tarvitsee jonkinlaisia rutiineja ja pintaa syvempiä ihmissuhteita. Uusia asioita tietysti löytyy ihmeteltäväksi ja etenkin esim. italialaiset, jotka monesti asuvat vielä kotona kotimaassaan, ovat innoissaan omasta asunnosta. Mutta ei elämä täällä todellakaan aina kivaa ole, joskus ottaa ihan älyttömästi päähän, jos jokin asia ei vaan toimi, jos itseä ei ymmärretä tai kaipaa omia ”vanhoja” kavereitaan. On se arki täälläkin, mikä loppujen lopuksi onkin kaikkein parasta.