Opiskeluja ja päätöksiä
Tällä viikolla oli viimeiset luennot, ja seuraavat kaksi viikkoa ovatkin sitten ns. tenttiviikkoja. Aika onkin mennyt oikeastaan lähinnä opiskellessa, ja vaikka pieni stressi pukkaa päälle, niin itse asiassa välillä on jopa ollut tosi kiva opiskella. Kyllä se vaan niin on, että pieni stressi välillä pitää vireessä, ja lisäksi itselle tulee hyvä olo siitä, että on ”tehnyt jotain”.
Tällä hetkellä yritän lukea paria kirjaa uskonnon antropologiaa varten, ja musta tuntuu, että koko kurssi on kyllä lähinnä vitsi. Alkuluennot proffa vielä piti itse, sitten yhtäkkiä porukka alkoi pitää esityksiä ties mistä aiheista, enkä mä tai mun kaverit edes ehditty pitää mitään esitelmää (mikä ei kyllä ollenkaan haittaa:)). No, kurssin suorittamisesta proffa totesi, että kunhan tutkii jotain teemaa ja kirjoittaa siitä sitten kokeessa.
Hänellä ei koskaan ollut aikaa keskustella kanssani aiheesta ja loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että kiiruhdin hänen perässään käytävällä kolme kirjaa kädessäni kysyäkseni, mitä kappaleita esimerkiksi voisin jostain niistä lukea. Ei oikein päästy yhteisymmärrykseen eikä selvyyteen, tai päästiin, mutta en ollut oikein tyytyväinen jälkeenpäin. Niinpä päätin lukea vähän sitä mitä ehdin, ja jaksan, ja kirjoittaa sitten siitä mitä tiedän :)
Toinen tentti, mikä mulla on ens viikolla, on se indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, ja siitä oon oikeasti vähän paniikissa. Että mihinkäs suuntaan ne äänteet nyt kehittyivätkään, missä kielissä mitenkäkin…ja kun ei saada käyttää kokeessa mitään apupapereita, mistä tähän saakka on aina voinut luntata eri kielten äänteidenmuutoksia. Joskus mietin kyllä, että onkohan niin mielekästä rekonstruoida kieltä, jota puhuttiin noin 4500 eKr., mutta tärkeintä onkin oppia kielille tyypilliset kehitys- ja muutosvaiheet.
Tällä viikolla oli espanjankurssin koe. Vähän huvitti, kun tajusin, että vasta nyt kokeessa oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin pienen aineen espanjaksi. Koko kurssi on ollut huono ja jokseenkin hyödytön, eikä opettajan vaihtuminen (saatiin siis vihdoin sijainen noin viikkoa ennen joulua.. ja nyt jo loppuikin kurssi) auttanut yhtään. Välillä on ollut vaikea uskoa, miten joku voikaan opettaa niin huonosti, mutta kyllä vaan voi. Hyvin tehottomasti ja välillä myös epäpedagogisesti.
Viime tunti juteltiin esimerkiksi eri maiden koulutussysteemeistä, ja yksi ujompi tyttö ei puhunut koko tunnilla mitään. Niinpä opettaja totesi hänelle jossain vaiheessa, että ”Puhu! Sinä kun et ole sanonut vielä mitään..”. Olin kauhuissani, ja mietin että HALOO. Vaikka ei olisi lukenut kasvatustieteitä tai psykologiaa päivääkään, niin sen verran sosiaalista älykkyyttä odottaisi ainakin opettajalta löytyvän, että tajuaisi tuon olevan viimeinen taktiikka siihen, että joku sanoisi jotain ja vielä vieraalla kielellä. Apua!
Peggy (kämppis) lähti tänään, mikä tarkoittaa siis sitä, että valloitin hänen huoneensa! Yupi! Sarah (toinen kämppis) lähtee tiistaina, ja sitten siihen huoneeseen muuttaa itävaltalainen kaveri Lydia. Chi Mei lähtee helmikuun puolessa välissä, voi olla että siihen kämppään tulee tällä hetkellä vielä tuntematon kaverinkaveri, ja mun kämppään tulee joku, kuka sen nyt sitten huolii :)
Muuten täällä kämpässä olen vähän kuin kahden tulen välissä, koska edelleenkään tuo yksi suuttunut kämppis ei puhu kahden muun kanssa, eikä tule puhumaan. Onneksi kukaan ei vaadi multa, että pitäisi valita jompikumpi puoli. Kyllä tää tilanne silti pistää mutkin vähän koville, tai mun ymmärryksen lähinnä – kun mitään sen dramaattisempaa ei todellakaan ole tapahtunut, en voi ymmärtää, että joku voi olla niin ylpeä, että ei vaivaudu edes yrittämään ongelmanratkaisua. Kämppisten ei tarvi olla parhaita kavereita, mutta hyvänen aika, jos ei edes yritä tulla toimeen, niin kyllä siinä menee jo vähän vikaan. Ihan hyvä, että pian alkaa uudet tuulet puhaltaa -tiedä sitten häntä, millaiset :D
Se aika, mikä ei ole mennyt opiskeluun tai sen yrittämisen, oonkin sitten pohtinut elämääni ja päätöksiä. Joululoman jälkeen aloin miettiä tänne kevääksi jäämistä uudestaan ja ylipäänsä kaikkia elämäni prioriteetteja. Huh, millainen elämänahdistus siitä syntyikään. Pohdiskelujen ja eri vaihtoehtojen kelaamisen jälkeen tänne kuitenkin päätin jäädä, eli tervetuloa vielä keväälläkin visiiteille!
Tällä hetkellä yritän lukea paria kirjaa uskonnon antropologiaa varten, ja musta tuntuu, että koko kurssi on kyllä lähinnä vitsi. Alkuluennot proffa vielä piti itse, sitten yhtäkkiä porukka alkoi pitää esityksiä ties mistä aiheista, enkä mä tai mun kaverit edes ehditty pitää mitään esitelmää (mikä ei kyllä ollenkaan haittaa:)). No, kurssin suorittamisesta proffa totesi, että kunhan tutkii jotain teemaa ja kirjoittaa siitä sitten kokeessa.
Hänellä ei koskaan ollut aikaa keskustella kanssani aiheesta ja loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että kiiruhdin hänen perässään käytävällä kolme kirjaa kädessäni kysyäkseni, mitä kappaleita esimerkiksi voisin jostain niistä lukea. Ei oikein päästy yhteisymmärrykseen eikä selvyyteen, tai päästiin, mutta en ollut oikein tyytyväinen jälkeenpäin. Niinpä päätin lukea vähän sitä mitä ehdin, ja jaksan, ja kirjoittaa sitten siitä mitä tiedän :)
Toinen tentti, mikä mulla on ens viikolla, on se indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, ja siitä oon oikeasti vähän paniikissa. Että mihinkäs suuntaan ne äänteet nyt kehittyivätkään, missä kielissä mitenkäkin…ja kun ei saada käyttää kokeessa mitään apupapereita, mistä tähän saakka on aina voinut luntata eri kielten äänteidenmuutoksia. Joskus mietin kyllä, että onkohan niin mielekästä rekonstruoida kieltä, jota puhuttiin noin 4500 eKr., mutta tärkeintä onkin oppia kielille tyypilliset kehitys- ja muutosvaiheet.
Tällä viikolla oli espanjankurssin koe. Vähän huvitti, kun tajusin, että vasta nyt kokeessa oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin pienen aineen espanjaksi. Koko kurssi on ollut huono ja jokseenkin hyödytön, eikä opettajan vaihtuminen (saatiin siis vihdoin sijainen noin viikkoa ennen joulua.. ja nyt jo loppuikin kurssi) auttanut yhtään. Välillä on ollut vaikea uskoa, miten joku voikaan opettaa niin huonosti, mutta kyllä vaan voi. Hyvin tehottomasti ja välillä myös epäpedagogisesti.
Viime tunti juteltiin esimerkiksi eri maiden koulutussysteemeistä, ja yksi ujompi tyttö ei puhunut koko tunnilla mitään. Niinpä opettaja totesi hänelle jossain vaiheessa, että ”Puhu! Sinä kun et ole sanonut vielä mitään..”. Olin kauhuissani, ja mietin että HALOO. Vaikka ei olisi lukenut kasvatustieteitä tai psykologiaa päivääkään, niin sen verran sosiaalista älykkyyttä odottaisi ainakin opettajalta löytyvän, että tajuaisi tuon olevan viimeinen taktiikka siihen, että joku sanoisi jotain ja vielä vieraalla kielellä. Apua!
Peggy (kämppis) lähti tänään, mikä tarkoittaa siis sitä, että valloitin hänen huoneensa! Yupi! Sarah (toinen kämppis) lähtee tiistaina, ja sitten siihen huoneeseen muuttaa itävaltalainen kaveri Lydia. Chi Mei lähtee helmikuun puolessa välissä, voi olla että siihen kämppään tulee tällä hetkellä vielä tuntematon kaverinkaveri, ja mun kämppään tulee joku, kuka sen nyt sitten huolii :)
Muuten täällä kämpässä olen vähän kuin kahden tulen välissä, koska edelleenkään tuo yksi suuttunut kämppis ei puhu kahden muun kanssa, eikä tule puhumaan. Onneksi kukaan ei vaadi multa, että pitäisi valita jompikumpi puoli. Kyllä tää tilanne silti pistää mutkin vähän koville, tai mun ymmärryksen lähinnä – kun mitään sen dramaattisempaa ei todellakaan ole tapahtunut, en voi ymmärtää, että joku voi olla niin ylpeä, että ei vaivaudu edes yrittämään ongelmanratkaisua. Kämppisten ei tarvi olla parhaita kavereita, mutta hyvänen aika, jos ei edes yritä tulla toimeen, niin kyllä siinä menee jo vähän vikaan. Ihan hyvä, että pian alkaa uudet tuulet puhaltaa -tiedä sitten häntä, millaiset :D
Se aika, mikä ei ole mennyt opiskeluun tai sen yrittämisen, oonkin sitten pohtinut elämääni ja päätöksiä. Joululoman jälkeen aloin miettiä tänne kevääksi jäämistä uudestaan ja ylipäänsä kaikkia elämäni prioriteetteja. Huh, millainen elämänahdistus siitä syntyikään. Pohdiskelujen ja eri vaihtoehtojen kelaamisen jälkeen tänne kuitenkin päätin jäädä, eli tervetuloa vielä keväälläkin visiiteille!
0 Comments:
Post a Comment
<< Home