Todellisuudenpakoa

En halua uskoa, myöntää, enkä tietää, että pian viedään viimeistä kokonaista kuukautta täällä Espanjan kamaralla. Karu todellisuus iski vastaan, kun tällä viikolla hyvästelin jo pari kaveria jenkeistä, ja lähes kaikki tietävät jo kotiinlähtöpäivänsä. Todellisuutta on kuitenkin myös, että opiskelijan kukkaro ei ole ehtymätön, ja että lippujen hinnat nousevat ja nousevat, joten niinpä pakotin itseni varamaan tänään paluulipun Suomeen. Tulen 12.heinäkuuta.
Nyt voin siis haudata teeman taas vähäksi aikaa – koko paluun käsittely aiheuttaa pieniä ärsytystunteita, suurta ennakkoikävää ja hieman ahdistusta. Vaikka tietää, että tulee viihtymään Suomessa taas, mutta ei millään raaskisi jättää Madridia. Täällä on elämä nyt!

Siirrytäänpä siis teemoihin, joiden suhteen pysyn vielä enemmän tai vähemmän huolettomana! Huomenna on viimeinen päivä luentoja, ja sitten alkaa virallisesti tentit, mutta tällä viikolla oli jo kaksi tenttiä – yksi antropologian tentti ja espanjankoe. Viime aikoina ollaan espanjantunneilla käsitelty paljon erilaisia sanontoja, ja ne on tosi hauskoja. Yksi suosikeistani on ”olet nolla vasemmalla puolella”, mikä tarkoittaa sitä, että toinen on täysin hyödytön (mitä hyödyttävät nollat vasemmalla puolella numeroa? niinpä!). Tai että ”paita ja peppu” ilmaistaan espanjaksi ”kynsi ja liha” :)

Ensi viikolla tentti indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruoinnista, apua, olen aika pihalla, vaikka luulin kielioppia käsittelevän kurssin olevan helpompi kuin fonologia, mutta vielä mitä. Fonologia sentään kytkeytyy läheisesti fonetiikkaan ja pysyttelee äänenkäytön rakenteellisissa rajoissa, ja taipumuksissa helpottaa tai selkeyttää ääntämystä. Mutta kielioppi.. siihen liittyy koko maailmankatsomus, miten koodataan eri sijamuodot ja mitä ne kuvaavat, mikä on subjuntiivin ja imperatiivin ero, miten kuvataan mediopassiivi (mikä tämä edes on suomeksi?) ja miksi… uh. Osaisi nyt edes latinaa tai kreikkaa tai sanskriittiä, mutta kun ei, niin täytyy yrittää vaan hioa ja pärjätä.

Kirjastoissa on tosi paljon porukkaa lukemassa näinä päivinä ja aukioloajatkin ovat pidentyneet, esim. humanistisen kirjasto on auki yhteentoista saakka illalla. Julkiset kirjastot Madridissa ovat tenttikausien aikana 24 tuntia vuorokaudessa, aikamoista! Ehkä ihan kokemuksen vuoksi täytyisi mennä joskus yöllä käväisemään. Ja muutenkin saada jotain rytmiä elämään tenttikauden aikana, tammikuussa huomasin olevani ihan liikaa kotona ja en tarvitse kuin muutaman päivän ilman aikatauluja, niin huomaankin jo valvovani yöt ja nukkuvani päivät, mikä on joskus hieman epäkäytännöllistä – jopa Espanjassa.

Nytkin tuli fiksusti otettua kolmen tunnin päikkärit, niin ei varmaan heti uni tule silmään. No, hyvä muutenkin olla kotona nyt illalla, kun flunssan takia ääneni on vieläkin kuin korpilla ja täytyy yrittää säästellä. Tämä viikko on ollut aika rankka, koska oli tosiaan noi kaksi koetta ja lisäksi yhden ryhmätyön esittely, yhden elokuva-analyysin palautus ja vielä jää pari deadlinea tiivistelmistä tälle viikolle. Täällä todella on tullut kyllä pidettyä paljon esitelmiä, tuntuu että vähintään joka toinen viikko jotain. Helsingissä.. olisinkohan kolme kertaa jotain pitänyt? Eivätkä nekään omaan aineen tiimoilta! No, kaikesta on selvitty tähän saakka ja sanonta ”raskas työ vaatii raskaat huvit” toimii myös toisinpäin. Hanna oli nimittäin täällä käymässä, ja Madridin yöt eivät osaltamme ainakaan lyhyiksi jääneet, joten työtulva suorastaan vyörähti päälle viikon alussa.
Yölliset kaupunkikiertelyt voi tulkita tietysti myös sään optimaaliseksi hyödyntämiseksi – yöt olivat lähes ainoita hetkiä noiden viiden päivän aikana, jolloin ei satanut, paitsi tietysti viimeisenä aamuna aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. On uskomatonta, että täällä todellakin voi sataa monta päivää melkein putkeen, kyllähän Suomessakin sataa, mutta jotain rajaa sentään! Monella teillä oli pahoja tulvia, ja kaupungilla ei voi olla huomaamatta, että espanjalaiset eivät todellakaan ole viemäröinnin kunkkuja. Ainoat sateenpitävät kenkäni lähetin jo kotiin edellisten vieraiden mukana, joten käytin legendaarista festarikikkaa: ei muuta kuin muovipussit jalkaan ja kengät päälle, niin ei kastu ja estetiikkakin säilyy.. mukavuus on sitten asia erikseen. Tai nolous, kun ei kehtaa ottaa kenkäkaupassa kenkiään pois (tai ottaa, ja tilanteesta tulee todella nolo). Aloin miettiä, että miksi kukaan ei ole keksinyt vedenpitäviä sukkia (kumisukat?)? On sadetakkia, -lakkia, kumisaappaat, kurahanskat.. kumisukissa olisi sitä paitsi vielä älytön kehityspotentiaalikin: Nyt entistä hengittävämmät ja istuvammat! :)

Vaalit ovat ohitse, onneksi, koska poliisi todellakin partioi öisin joka paikassa ja vaalimainokset ”sinun äänesi voi”, ”haluan Madridin sinua varten”, ”puolusta oikeuksiasi” alkoivat tulla jo korvista ulos. PP (oikeistopuolue) jatkaa siis Madridin ja provinssin johdossa. Jotkut baarit sulkivat melkein tuntia aikaisemmin, jotta kaduilla ei olisi ollut niin paljon häiriöitä. Saa nähdä, miten Suomessa tulen reagoimaan, kun baari sulkeekin ”jo” varttia vaille neljä :D Hassua, että välillä alkaa samoissa mestoissa törmätä tyyppeihin, jotka on joskus ennenkin tavannut tai nähnyt niissä. Joo, kyllä voi sanoa, että on eräänlainen kanta-alue!