Todellisuudenpakoa

En halua uskoa, myöntää, enkä tietää, että pian viedään viimeistä kokonaista kuukautta täällä Espanjan kamaralla. Karu todellisuus iski vastaan, kun tällä viikolla hyvästelin jo pari kaveria jenkeistä, ja lähes kaikki tietävät jo kotiinlähtöpäivänsä. Todellisuutta on kuitenkin myös, että opiskelijan kukkaro ei ole ehtymätön, ja että lippujen hinnat nousevat ja nousevat, joten niinpä pakotin itseni varamaan tänään paluulipun Suomeen. Tulen 12.heinäkuuta.
Nyt voin siis haudata teeman taas vähäksi aikaa – koko paluun käsittely aiheuttaa pieniä ärsytystunteita, suurta ennakkoikävää ja hieman ahdistusta. Vaikka tietää, että tulee viihtymään Suomessa taas, mutta ei millään raaskisi jättää Madridia. Täällä on elämä nyt!

Siirrytäänpä siis teemoihin, joiden suhteen pysyn vielä enemmän tai vähemmän huolettomana! Huomenna on viimeinen päivä luentoja, ja sitten alkaa virallisesti tentit, mutta tällä viikolla oli jo kaksi tenttiä – yksi antropologian tentti ja espanjankoe. Viime aikoina ollaan espanjantunneilla käsitelty paljon erilaisia sanontoja, ja ne on tosi hauskoja. Yksi suosikeistani on ”olet nolla vasemmalla puolella”, mikä tarkoittaa sitä, että toinen on täysin hyödytön (mitä hyödyttävät nollat vasemmalla puolella numeroa? niinpä!). Tai että ”paita ja peppu” ilmaistaan espanjaksi ”kynsi ja liha” :)

Ensi viikolla tentti indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruoinnista, apua, olen aika pihalla, vaikka luulin kielioppia käsittelevän kurssin olevan helpompi kuin fonologia, mutta vielä mitä. Fonologia sentään kytkeytyy läheisesti fonetiikkaan ja pysyttelee äänenkäytön rakenteellisissa rajoissa, ja taipumuksissa helpottaa tai selkeyttää ääntämystä. Mutta kielioppi.. siihen liittyy koko maailmankatsomus, miten koodataan eri sijamuodot ja mitä ne kuvaavat, mikä on subjuntiivin ja imperatiivin ero, miten kuvataan mediopassiivi (mikä tämä edes on suomeksi?) ja miksi… uh. Osaisi nyt edes latinaa tai kreikkaa tai sanskriittiä, mutta kun ei, niin täytyy yrittää vaan hioa ja pärjätä.

Kirjastoissa on tosi paljon porukkaa lukemassa näinä päivinä ja aukioloajatkin ovat pidentyneet, esim. humanistisen kirjasto on auki yhteentoista saakka illalla. Julkiset kirjastot Madridissa ovat tenttikausien aikana 24 tuntia vuorokaudessa, aikamoista! Ehkä ihan kokemuksen vuoksi täytyisi mennä joskus yöllä käväisemään. Ja muutenkin saada jotain rytmiä elämään tenttikauden aikana, tammikuussa huomasin olevani ihan liikaa kotona ja en tarvitse kuin muutaman päivän ilman aikatauluja, niin huomaankin jo valvovani yöt ja nukkuvani päivät, mikä on joskus hieman epäkäytännöllistä – jopa Espanjassa.

Nytkin tuli fiksusti otettua kolmen tunnin päikkärit, niin ei varmaan heti uni tule silmään. No, hyvä muutenkin olla kotona nyt illalla, kun flunssan takia ääneni on vieläkin kuin korpilla ja täytyy yrittää säästellä. Tämä viikko on ollut aika rankka, koska oli tosiaan noi kaksi koetta ja lisäksi yhden ryhmätyön esittely, yhden elokuva-analyysin palautus ja vielä jää pari deadlinea tiivistelmistä tälle viikolle. Täällä todella on tullut kyllä pidettyä paljon esitelmiä, tuntuu että vähintään joka toinen viikko jotain. Helsingissä.. olisinkohan kolme kertaa jotain pitänyt? Eivätkä nekään omaan aineen tiimoilta! No, kaikesta on selvitty tähän saakka ja sanonta ”raskas työ vaatii raskaat huvit” toimii myös toisinpäin. Hanna oli nimittäin täällä käymässä, ja Madridin yöt eivät osaltamme ainakaan lyhyiksi jääneet, joten työtulva suorastaan vyörähti päälle viikon alussa.
Yölliset kaupunkikiertelyt voi tulkita tietysti myös sään optimaaliseksi hyödyntämiseksi – yöt olivat lähes ainoita hetkiä noiden viiden päivän aikana, jolloin ei satanut, paitsi tietysti viimeisenä aamuna aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. On uskomatonta, että täällä todellakin voi sataa monta päivää melkein putkeen, kyllähän Suomessakin sataa, mutta jotain rajaa sentään! Monella teillä oli pahoja tulvia, ja kaupungilla ei voi olla huomaamatta, että espanjalaiset eivät todellakaan ole viemäröinnin kunkkuja. Ainoat sateenpitävät kenkäni lähetin jo kotiin edellisten vieraiden mukana, joten käytin legendaarista festarikikkaa: ei muuta kuin muovipussit jalkaan ja kengät päälle, niin ei kastu ja estetiikkakin säilyy.. mukavuus on sitten asia erikseen. Tai nolous, kun ei kehtaa ottaa kenkäkaupassa kenkiään pois (tai ottaa, ja tilanteesta tulee todella nolo). Aloin miettiä, että miksi kukaan ei ole keksinyt vedenpitäviä sukkia (kumisukat?)? On sadetakkia, -lakkia, kumisaappaat, kurahanskat.. kumisukissa olisi sitä paitsi vielä älytön kehityspotentiaalikin: Nyt entistä hengittävämmät ja istuvammat! :)

Vaalit ovat ohitse, onneksi, koska poliisi todellakin partioi öisin joka paikassa ja vaalimainokset ”sinun äänesi voi”, ”haluan Madridin sinua varten”, ”puolusta oikeuksiasi” alkoivat tulla jo korvista ulos. PP (oikeistopuolue) jatkaa siis Madridin ja provinssin johdossa. Jotkut baarit sulkivat melkein tuntia aikaisemmin, jotta kaduilla ei olisi ollut niin paljon häiriöitä. Saa nähdä, miten Suomessa tulen reagoimaan, kun baari sulkeekin ”jo” varttia vaille neljä :D Hassua, että välillä alkaa samoissa mestoissa törmätä tyyppeihin, jotka on joskus ennenkin tavannut tai nähnyt niissä. Joo, kyllä voi sanoa, että on eräänlainen kanta-alue!

Hellettä ja hälinöitä

Koittihan se kesä vihdoin tännekin! Lähemmäksi kolmeakymmentä on mittari kohonnut jo parina viime päivänä, eipä kyllä haittaa että tänään on vaihteeksi vähän vilpoisempi. Aika rennosti on mennyt viime päivät ja viikot ylimääräisten lomapäivien ansioista, ensi tiistaikin on kaiken lisäksi vapaapäivä (pyhä San Isidro – yksi Madridin suojeluspyhimyksistä). Eipä tosiaan ihme, että espanjalaiset rakastavat pyhimyksiään!

Stella muutti pois pari viikkoa sitten, ja huoneeseen muutti yksi Lydian kaveri Itävallasta, Julia. Jotenkin hassua, että taas syntyi 3:1-tilanne: minä ja hollantilaiset/itävaltalaiset :) Mutta ei siinä mitään, hyvin menee. Olen oppinut (tai palannut?) huolettomaan suhtautumiseen kämpän suhteen, ja Julialta ei ainakaan järjestyksentajua puutu. Tykkään tosi paljon tästä asunnosta ja sen mallista – käytännössä L-kirjaimen muotoinen, ja välissä sisäpiha (tyypillistä Espanjassa), joten voin esimerkiksi huutaa keittiöön suoraan ikkunastani :) Tosin pitää vähän vahtia äänenkäyttöään, sisäpihalle kun kuuluu melkein kaikki.. niin naapurin astioiden kilinä kuin verhojenkin nosto. Varmaan meidätkin tunnetaan jo täällä. Kerran yksi kaverini oli tulossa bileisiin mutta ei muistanut mikä asunto, ja joku oli kommentoitunut hänelle porraskäytävässä: ”Ai ne ulkomaalaiset? 2d!”

En oo varmaan koskaan viettänyt niin ”laiskaa” vappua kuin mitä täällä. Munkkeja kyllä tehtiin, ja simaa, mutta muuten nuo ylimääräiset lomapäivät kuluivat aivan johonkin ihmeelliseen oleiluun vaan. Oli masentavan kylmä ja vappuaattopäiväkin kului Mediamarktissa susirajan takana, koska piti viedä kamera korjaukseen, MPkolmosen sain onneksi vihdoin ostettua.

Jännitystä ei kyllä jäänyt puuttumaan: en usko, että Suomen lehdissä oli mitään juttua, mutta Madridissa oli aikamoiset kahinat 1. ja 2. toukokuun öinä nuorten ja poliisien välillä. Kuten taisin joskus kertoakin, niin keskustan kadut eivät todellakaan jää tyhjiksi öisin, ja erityisesti eräs Malasaña-alue (jossa itsekin käyn useimmiten ulkona, sieltä löytyy kaikille jotain) on tiettyjen katujen ja aukioiden osalta hyödynnetty kyllä joka kuutiometriltä. Poliisi aina välillä puuttuu asiaan, mutta noina öinä tilanne repesi täysin käsistä.
Yhtäkkiä alkoi kuulua huutoja, särkyvien pullojen kilinää ja porukka alkoi juosta kadulla. Enpä olisi koskaan uskonut, että päätyisi juoksemaan Madridin kadulla poliisit perässä, mutta juoksevan massan vetovoimaa ei voi vastustaa. Ainahan sitä olisi voinut paikalleen jäädä (varsinkin, kun ei ole ”syytä” paeta), mutta siinäkin on omat riskinsä: saada vaikka tiiliskivi päähänsä tai iskuja poliisin pampuista – pampuilla kun huidottiin niitä ketkä tielle sattuivat.
Kahden yön mellakoissa loukkaantui monia kymmeniä nuoria ja useita poliiseja, ja tilanne on herättänyt paljon julkista keskustelua. ”Botellonit” (kadulla juomiset & hengailut) eivät ole laillisia, joten tavallaan poliisin on pakko puuttua asiaan, mutta tällä kertaa poliisi käytti liikaa väkivaltaa. Kaikkea sitä nuoretkin keksivät, kaataa muun muassa roskiksia ja työmaa-aitoja kadulle, jotta poliisi ei pääsisi tulemaan autolla.

Aluksi luulin, että kyse on (taas) anarkistimeiningistä, mutta Espanjassa on tulossa kunnallis- ja maakuntavaalit parin viikon päästä, ja monet sanovat, että ilman vaaleja tuonsuuruisia mellakoita ei olisi edes syntynyt. En kovinkaan seuraa Espanjan politiikkaa, mutta pääasiallisesti vastakkain ovat oikeistolainen PP (Partido Popular), ja vasemmistopuolue PSOE (Partido Socialista Obrero Español). Kuulemma vanhat ihmiset, joita asuu paljon Malasañan kaduilla, äänestävät mielummin PP:tä kuin liberaalimpaa PSOE:ta (jotka eivät vastusta, ainakaan niin paljon, nuorten järjestäytymistä), ja jos poliisi ei olisi puuttunut nuorten juhlimiseen, olisivat monet saattaneet jättää äänestämättä. Jonkinlaista oikeiston ja poliisin yhteistyötä? Mutta, toisaalta poliisi käytti liikaa voimakeinoja mitä sallittua, joten kyseenalaista on, hyödyttikö mikään loppujen lopuksi mitään.

Näin minulle kertoi eräs Jesús yhtä ryhmätyötä tehdessämme – siinä muita odotellessamme kysäisin jotain vaaleista ja niinpä seuraavat puoli tuntia hän selosti intohimoisesti Espanjan historiaa eri kuninkaiden ja provinssien osalta :) Oikein opettavaista, mutta on se ihmeellistä, että jotkut heittävät puhuessaan heti vitosvaihteen päälle. Täällä ryhmätyöt ovat todella suosittuja, onneksi tällä hetkellä kuitenkin vain kahdella kurssilla. Ei siinä mitään, että oppii toimimaan ryhmässä ja jakamaan tietoa muiden kanssa sekä oppii itse muilta, mutta se ikuinen järjestäytyminen! Eikä aina ole helppoa saada omaa sanaansa natiivin puhetulvan väliin – onneksi en kuitenkaan ole ainut vaihtari ryhmissä.

Opiskelu täällä on siis aika erilaista kuin Suomessa. Joskus ärsyttää sellainen koulumaisuus, mutta monella kurssilla oon kyllä tykännyt, että on pienempiä ryhmiä ja oikeasti pääsee keskustelemaan asioista. Satojen ihmisten massaluennoilla en koskaan ole uskaltanut avata suutani. Oppimistekniikat vaihtelevat myös enemmän, on tosiaan näitä rakkauden ja ärsytyksenvälisiä ryhmätöitä, tekstikommentteja, pieniä harjoitustöitä, tiivistelmiä ja henkilökohtaisia esityksiä. Tietysti riippuu paljon opiskeltavasta alasta ja kurssista, mutta Helsingissä lähes poikkeuksetta joko vain kävi kurssilla ja teki tentin/esseen, tai sitten luki kirjoja ja kävi tenttimässä ne.

Hassua, mutta joskus tuntuu, etten ehkä koskaan ole opiskellut niin säännöllisesti kuin täällä, vaikka opintoviikkoja ei sen enempää tule kuin muulloinkaan, varmasti vähemmän. Kai tuo kampusalue sen tekee – kerran kun lähtee yliopistolle, niin siellä sitten on, ja jos jää vapaata aikaa niin helposti jää sitten vaikka kirjastoon. Helsingissä taas yleensä lähti keskustaan, eikä niinkään yliopistolle, ja kirjatenttejä oli niin paljon että tuli opiskeltua aivan koska itselle sattui sopimaan. Molemmissa puolensa, mutta kyllä mä oon aika ihastunut tuohon kampusalueeseen. On niin mukava aina törmätä johonkin tuttuun tai kaveriin, loikoilla nurmikolla ja nauttia auringosta.. no, onhan meilläkin ne tuomiokirkon portaat!

Huomenna Euroviisujen finaali, totta kai pitää katsoa :) Kuinkahan muuten välissä näytettävät ”suominäkymät” on valittu? Tulipa kotoinen olo eilen niitä katsellessa. Vaikka eipä sinällään, että täältä pois haluaisin… hmph, kaikki loppuu aikanaan mutta aina liian aikaisin. Kai.