Havaintoja. Tai ainakin valitusta..

Jee! Tasta illasta lahtien olen tosin koyhempi, mutta ylpea digikameran omistaja!Kaytiin Juergenin kanssa Mediamarktissa ja koko reissuun meni rapeat viisi tuntia, huhhuh. Paikka sijoittui kauas etela-Madridiin, eika ollutkaan niin lahella kuin nettikartta oli osoittanut (tai tulkitsin mittakaavat hieman vaarin:), ja kun vihdoin olin paattanyt valintani, niin kassalla eivat hyvaksyneet visan vingutuksen todisteeksi ajokorttia, enka ollut ottanut passia mukaan. Onneksi sentaan -tosin 10 min kavelymatkan paasta- loytyi automaatti. Koko etsimissaadon jalkeen paatin kylla, etta tyhjin kasin taalta ei lahdeta, tapahtui mita tapahtui.. kamerani on siis pikkuruinen casio joka mahtuu napparasti taskuun!

Viikonloppuna kerkesin tosin hermostua vahan tahan elamaan taalla, tietynlaiseen pintaliitoisuuteen. Tai etenkin siihen, etta niin monesti, kun lahdetaan ulos niin yhtakkia porukkaa onkin ihan liikaa. Tyypillinen tilanne: Lahden ulos illallisen jalkeen ehka parin, kolmen kaverin kanssa, yleensa myohemmin kuin ajateltua, tyypillista, etta moni on sopinu jonkun toisenkin kaverin kanssa etta nahdaan kaupungilla, joita sitten odotellaan, ja valilla yksi ilmestyy sielta ja toinen taalta.
Mita suuremmaksi ryhma kasvaa, sita vaikeampi sita on liikutella ja helposti kello saattaa kayda jo kolmea, ennen kuin edes ollaan paasty mihinkaan. Tahan aikaan pienet kahvilat ja baarit, joissa tykkaan enemman kayda, on monesti menny jo kiinni ja vain suuremmat paikat on auki. Tosin pieniin paikkoihin on turha edes yrittaa suurella porukalla. Puhumattakaan siita, etta mielipiteet jakautuu tasaisesti ja onpa kerran mennyt paikka kiinni suoraan nenan edesta hetken jonotuksen jalkeen. Lauantaina menetin kerta kaikkisesti hermoni ja lahdin suoraan yobussilla kotiin 45 min. ryhmaharhailun jalkeen - joskus kaipaan selkeaa paamaaraa ja ylipaansa suunnitelmaa, en kirjaimellisesti ULKONAkayntia.. :D

Oon myos kyllastynyt puhumaan aina samoista aiheista uusien tuttavuuksien kanssa. Perustietojen vaihtamiseen menee vajaat 5 min, ja sitten voi vaihtoehtoisesti kysya jotain vahan uudempaa, mutta silti niin tavallista: "Mita teet jouluna?", "Minkalainen espanjankurssisi on?". Joskus tekisi vain mieli olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Valilla taalla oon huomannut, etta oon joskus epasosiaalisempi ja joustamattomampi kuin oon luullut. Varsinkin jalkimmaista - ehka oon tottunut niin menemaan itsenaisesti ja oman paani mukaisesti.

Viime viikonloppuna mulla oli kylla tosi antoisa keskustelu eraan ibizalaisen (kylla! jotkut ovat myos sielta kotoisin) kanssa kielipolitiikasta, nationalismista yms.. Espanjassa on siis nelja vierallista kielta: espanja (castellano), baski, gallego ja katalaani. Ibiza kuuluu myos Katalunian maakuntaan ja tapaamani tyyppi kertoi, etta han tuntee olevansa Madridissa vahan kuin ulkomailla, eika myoskaan tunne oloaan espanjan kielella kotoisaksi.

Sunnuntaina kavin katsomassa flamencoa eraan jenkkilaisen kanssa, joka on tullut tanne opiskelemaan flamenco-kitaransoittoa. Tosi kaunista, ja tosi espanjalaista. Flamencoa katsellessani pohdin, etta tama ei ole kylla tanssi, jossa olisi tarkoitus miellyttaa yleisoa. Flamencossa tuntuu olevan puolet kuin nayttelemista ja enemman vuoropuhelua kitaristin ja laulajan kanssa, itse tanssi on kuin sekoitus ylpeytta, intohimoa ja epatoivoa. Ja vaikeita rytmeja ja koordinatiota - huh, muistan, kuinka tappelin askelten ja hienonhienojen ranneliikkeitten kanssa joskus lukiossa, kun harjoiteltiin flamencoa!

Oonko muuten kertonut, etta yliopistolla on mikrouuniluokka? Kylla vaan! Tosi tyypillista, etta on jonkinlaiset evaat mukana, kun ruokavaihtoehtoina on lahinna ianikuista patonkia, tai pizzaa, tai kallista, mutta kerran kokemuksen perusteella pahaa lamminta ruokaa. Muutaman kerran oon raahannut omaa kunnon ruokaa mukaan ja lammittanyt mikrossa. Katevaa, mutta itse huone ei voisi olla karumpi - kellarissa, kylma, hieman hamara paikka jossa haisee suurinpiirtein samalle kuin karjakeittiossa, ja kun sataa, niin lattialla vahan lainehtii. Hrr, ja hyvaa ruokahalua.
Tosin nain myos kirjastossa, muuten siisti paikka, etta muutaman paikkaan oli tyonnetty ampari vastaanottamaan tippuvia pisaroita. Ei kai se voi olla niin turhan tarkkaa? :D Kirjaston lainausperiaate on myos vahan erilainen: pitkia lainoja voi pitaa 4 viikkoa, mutta ne pitaa uusia kerran viikossa. Tietty unohdin, ja menin 4 paivaa myohassa palauttamaan kirjat. Kukkaro kadessani jo kysyin, "no, paljonko tulee maksaa", kunnes kuulin, etta taloudellista sanktiota ei ole ollenkaan. Rangaistus toteutuu kaytannossa lainakieltona tuplasti suhteutettuna myohastymispaivien maaraan, eli tapauksessani 8 paivan kielto. Tulipa mieleeni, etta jos ei tuntisi mitaan syyllisyytta tai velvollisuudentuntoa, niin mikas siina, jos pitaisin kirjoja kaikki nama 3 kuukautta - ei mua haittaa, jos sen jalkeen on puolen vuoden lainakielto :D no, tuskin tama nain napparasti onnistuisi ja selvittelen, josko voin jaada tanne myos kevaaksi, mutta mitaan varmaa ei viela ole tiedossa.

Espanjankurssi on talla hetkella loppu, koska opettaja, en tieda mista syysta, jaa sairaslomalle, eika uutta oo loydetty viela tilalle. Harmi, tuntuu, etten kylla oo oppinut siella juuri mitaan.

Yksi valitus viela: yliopistolla ei oo tulostimia! Eli kaytannossa jos haluaa tulostaa, niin taytyy menna joko nettikahvilaan jonnekin tai sitten vieda muistitikku tms. paikalliseen 'reprografiaan' (kopiopalvelu), jossa he tulostavat sen puolestasi pienta maksua vastaan. Voi hyvaa paivaa, ettei yhtaan vaikeammaksi voisi asiaa tehda.. eika muistitikkuni edes toiminut siella. Tai sitten tiedosto oli tuhoutunut, kuten iloisesti huomasin eilen. Sinne meni 2 sivua kommentteja nationalismi-aiheesta - sisalto tosin aika kokkoa, mutta olin erittain tyytyvainen aikaansaannokseeni kielellisesti, tai ainakin spatiaalisesti: 2 sivua espanjaa! En todellakaan aio kirjoittaa uudestaan, koska olin muutenkin jo miettinyt jattavani kurssin kesken, silla en ymmarra opettajan puheesta ja en jaksa istua kolmea tuntia viikossa tyhjan panttina. Kaunis ajatus olisi tietysti kayttaa tama aika johonkin muuhun hyodylliseen - kaytanto saattaa tietysti osoittaa jotain muuta :) Tosin juhlissa nationalistikeskustelun aikana opin enemman kuin koko kurssilla yhteensa tahan mennessa! Enemman juhliin siis? :)

Viimeinen vieras...

ei onneksi ollut poliisi, kun jarjestin synttaribileet lauantaina. Taalla nimittain ei ole ollenkaan harvinaista, etta poliisi ilmestyy jossain vaiheessa paikalle. Muun muassa keskiviikkona ei ikina edes paasty kotibileisiin, jonne olin menossa yhden saksalaisen kaverin kanssa - poliisi kun oli paikalla ennen meita. Eipa toisaalta ihme, kun paikalla oli kuulemma ollut noin 250 henkiloa.. Toisaalta kun taalla en ainakaan ole koskaan kuullut isannoitsijista, niin poliisi on naapurivaroitusten jalkeen seuraava soiton kohde.

Mutta itse juhlat meni tosi kivasti, meita oli noin 25, sinallaan just sopivasti. Vahan pelkasin, etta tulee tilasta puutetta, kun tuli jotenkin kutsuttua huomaamatta paljon vakea ja kun monet ilmestyy jonkun kanssa, niin helposti kasvaa vakimaara. Italialaisten kutsujen kanssa olin jo etukateen hieman varovainen, he kun tunnetusti liikkuvat aina ryhmissa :) Ylakerran naapureita varoittelin etukateen, toisaalta heilla ei mielestani ole mitaan sanottavaa, vaikka yhden yon taalla melua olisikin. Siella nimittain asuu joku perhe, jonka lapset tuntuvat pelaavan sahlya tai mita lie ties mihinka kellonaikaan, ja aiti ei varmaan teravimpia korkkareita edes voisi kayttaa. kop-kop-kop.. juu, mutta leivoin piirakkaa ja pullaa juhliin ja pullista ihmiset olivat aika innoissaan. Taalla muuten ei hiivaa edes saa normaalista kaupasta, vaan piti ostaa leipomosta, onneksi sentaan loytyi. Viinipullo toimii muuten vallan mainiosti kaulimena! Joskus taytyy olla luova, kun keittiokamat rajoittuu lahinna perustarvikkeisiin. Yhdelta kaverilta sain bileisiin lainaksi kajarit, voi mika mahtava tunnelma kuunnella cd:ita! Tahan mennessa oon parjannyt pikkuisella kelloradiolla ja cd-walkmaneilla, mutta taytyy varmaan kylla ostaa omat kajarit, huomattava ero.

Nyt on pitkasta aikaa taas 4-paivainen kouluviikko, huh, varmaan raskasta :) Viime viikollakin kun torstai oli taas vapaa, paikallisen suojelupyhimyksen (Almudena) paiva. Suunnittelin tanaan yhta antropologian ryhmatyota parin kurssikaverin kanssa, ja kyllapa oli rankkaa seka ajatella etta puhua intensiivisesti espanjaksi, ja viela natiivien kanssa, joiden kanssa puhuminen on haastellisempaa. Tietysti myos paljon kehittavampaa, kuin ikuinen vaihtarikieli, mutta todella huomaa omat puutteensa ja valilla aivan raivostuttavaa, jos ei meinaa saada sanotuksi mita haluaa. Eivatka natiivit aina edes ymmarra mua :D
Eilen hengasin illan muutamien espanjalaisten seurassa (tunsin yhden heista, joka oli pari vuotta sitten vaihtarina Suomessa), ja oli tosi kivaa vaan nahda, miten paikalliset toimii. Paadyttiin jonnekin baariin katsomaan futismatsia, ja mina kun en kovin urheilua seuraa, niin oli vahan noloa kun multa kysyttiin, etta kummalla puolella oon.. no toisaalta en uskaltanut vastata muuta kuin etta Real Madridin :) enka edes muista, keta vastaan pelasivat. Voittivat kuitenkin.

Tajusin yhtakkia, etta en oo kertonut paljon mitaan uusista ystavistani. Tosiaan suurimmaksi osin hengataan vaihtariporukassa, kenen kanssa vietan suhtispaljon aikaa on mm. Emma Englannista, Juergen Saksasta, Agatha Ranskasta, Freya Belgiasta, Jaakko Suomesta, Krasi Bulgariasta.. alyttomasti on uusia tuttavuuksia ylipaansaan. Valilla kyllastyy siihen, etta aina "taytyy tutustua" uusiin ihmisiin, mutta aika nopeasti kylla yleensa loytaa ihmiset, joiden kanssa kemiat synkkaa yhteen paremmin kuin joidenkin toisten kanssa. Chi Mein (yksi kamppiksistani) vietan myos aika paljon aikaa ja tykkaan kylla tosi paljon asua taas solukampassa. On kivaa jakaa arki. Ja opin Chi Meilta, etta myos salaattia voi paistaa pannulla muiden vihannesten joukossa, eipa olisi ikina juolahtanut mieleeni. Krasi kokkasi viime viikolla bulgarialaista ruokaa (mjam) ja Juergen on tullut moottoripyoralla Saksasta saakka. Odotan, kunhan jostain loytyy toinen kypara, niin voin joskus sujauttaa hanen kyydissaan yliopistolle! Agatha on ehka pisin tapaamani nainen, sympaattinen pariisilainen. Freya, Emma ja Jaakko ovat tuttuja jo alun hostelliajoista saakka, ja siina mielessa he edustavat tavallaan "alkuperaisporukkaa" :)

Nyt kylla mietin, etta onneksi oli tuuria kamppisten kanssa, huoneeni kun tavallaan on osa olohuonetta, niin voisi olla tosi ikavaa, jos he pitaisivat bileita olkkarissa joka paiva. Ja muutenkin taa meidan asunto on todellakin enemman perheasunnon tyylinen kuin neljan ihmisen solukamppa, mika tekee tasta todella kotoisen, mutta jos ei kemiat synkkaa, niin voisi olla vahan inhottavaa.

Jees, tallaista taas tanne! Valilla on vaikea uskoa, etta on mennyt vasta kaks kuukautta, tuntuu, etta on tapahtunut niin paljon asioita.

Muerte!

Taas on ollut tallainen tynkaviikko, koska 1.marraskuuta oli Dia de los Santos eli paikallinen pyhainpaiva. Kursseilta mulla on yksi meksikolainen kaveri, joka kertoi, etta Meksikossa kyseinen paiva on Dia de los Muertos eli Kuolleiden paiva. Tapahtumaa juhlitaan 1. ja 2. marraskuuta ja koteihin rakennetaan alttareita edesmenneiden ihmisten muistoille, ja alttareille kerataan vainajan lempiasioita, kuten ruokaa, kukkia, suklaata ja vaikkapa tequilaa.. Uskotaan, etta lasten sielut palaavat 1.paivana ja aikuisten 2.paivana, ja elavat ja kuolleet sielut loytavat yhteyden.
Joka tapauksessa sain lahjaksi hanelta bingon, jossa oli kuvia ja 100 erilaista nimea kuolemalle (tyyliin Viikatemies.. paitsi etta koska espanjan kielessa sana kuolema (la muerte) on feminiinisukuinen, niin naispuolisia edustajia, mielenkiintoinen ero muuten). Ennen Halloween-juhlia pelattiin tietysti kavereiden kanssa sita, ja huudettiin aina "muerte" kun rivi tuli tayteen :)

Sevillan reissu oli ja meni, kaytiin myos Cordobassa paluumatkalla. Kivaa ja kaunista oli, mutta tuli huomattua, etta en ole oikein ryhmamatkailun ystava. Valilla tietysti kivaa, etta asiat on organisoitu etukateen ja paasee esim. opastetulle kierrokselle, mutta se iankaikkinen odottelu ja ryhman yhdessapysyminen..meita oli kuitenkin noin 100.
Sevillassa vierailtiin kuuluisassa katedraalissa, joka muslimien aikaan palveli moskeijana, mutta joka sittemmin kristittyjen vallatessa kaupungin vuonna 1248 sai toimia kirkkona. Myohemmin suuri osa rakennuksesta tuhottiin ja rakennettiin mahtava katedraali, yksi maailman suurimpia. Toinen suuri nahtavyys oli Alcazar, kuninkaallisten palatsi, joka oli rakennettu sekoittaen arabilaisten ja kristittyjen taidetyyleja. Sevilla on myos flamencon syntykaupunki ja kuuluisa hyvista tapaksistaan. Olivat kylla hyvia - kolmen paivan aikana ei tullut edes syotya kunnon ateriaa, vain tapaksia. Rohkenin maistaa jotain mustekalahassakkaa (nam) ja yksi kaveri koitti haranhantaa (ei sekaan pahaa). Cordobassa oli myos entinen suuri moskeija, nykyinen kirkko, missa vierailtiin.

Luennoilla menee ihan ok, mulla on viisi kurssia, josta kaksi on tosi hyvaa, kaksi vaihtelevasti hyvia ja yksi todella sekava, mutta kylla se tasta. Harmi kuitenkin, etta kielitaito ei ole viela sita tasoa, etta pystyisi osallistumaan vaikkapa johonkin antropologiseen keskusteluun luokassa. Opetus taalla on tosiaan, kuten etukateen sainkin kuulla, paljon koulumaisempaa kuin Suomessa. Yhdella luennolla eraan oppilaan taytyi lukea aaneen monisteesta, ja kerran opettaja luki myos suoraan kirjasta tekstinpatkaa, joka oli pitanyt lukea jo kotona. Tuntuu, etta lukemiston kanssa ollaan orjallisempia kuin Suomessa, tai meilla ainakin kirjan opiskelu on pitkalti omalla vastuulla.
Espanjankurssi ei ole kovin tehokas, mutta ehka se viela parantuu. Opettaja on todella mukava, mutta kaytamme tuhottomasti aikaa aina yhteen tehtavaan.

Ja taas sataa. No, Sevillassa oli TOSI lammin vkonloppuna, melkein 30, etta aivan tuli henkinen ongelma myontaa se: marraskuu melkein ja tallaiset saat. Mutta kaipaan jo vilpoisuutta, kirpeaa syysilmaa ja LUNTA. No, jouluksi kotiin!