Arkea ja arvoituksia

Pitkasta aikaa illanvietto kotosalla - talla viikolla kun alkoivat yliopistotouhut, juhlat ja muut, niin ei oo menoista ollut pulaa. Eilen oli vaihtareiden vaahtobileet, aika hauskat, aivan kuin olisi kylpparissa bailannut :) Taalla baarit ja diskot menee myohemmin kiinni kun Suomessa, viela viidenkin maissa saattaa porukkaa virrata sisaan.
On tullu tutustuttua tosi paljon uusin ihmisiin joka puolelta Eurooppaa, valilla tosin on vasyttavaa se ikuinen small talk: nimi, mista tulee, mita opiskelee.. eika nimea todennakoisesti kuitenkaan muista enaa hetken paasta. On huvittavaa, kuinka jotkut muuntavat nimensa taalla, kiinalaisethan keksivat usein itselleen jonkun "helpon" nimen, mutta etta eurooppalaisetkin.. eras italialainen esitteli itsensa Alessandroksi, mutta kavi ilmi seuraavana paivana etta sen nimi onkin Manlio tai jotain. Han selitti, etta kuulemma Manliota ei ikina kukaan muista.. uskomatonta, eiko tuollainen aiheuta minkaanlaista identiteettikriisia. Onneksi itella on sen verran helppo nimi, etta ongelmia ei juurikaan tuu, paitsi etta ulkkarit eivat tuota kaksoiskonsonanttia oikein hahmota. Huvittavampaa on esimerkiksi Jaakolla, josta on tullut puhujan mukaan Jacob tai espanjalaisittain aannettyna Hako. :)

Ylipaansa ystavystyminen on tosi helppoa, koska kaikki on periaatteessa aluksi kuitenkin ilman ystavia. Suunniteltiin uusien kavereiden kanssa alkupaivina, etta pitaisi painaa paidat, jossa lukisi tyyliin: Oletko ystavani? samoin uutisoinnin arvoinen asia on aina se, jos joku on saanut uuden ystavan :)

Luennot alkoi torstaina, mutta koska perjantait on mulla aina vapaana, niin sai heti pitkan viikonlopun. Ihan hyva, koska vaikka toisaalta on kiva saada jotain aikatauluja paiviin niin on kerinnyt jo mukavasti paasta tahan rennon hengailun makuun. Tosin mulla oli vain yksi luento, joka sekin kesti vain 15 min.. ja luokkaa etsin 20 minuuttia, humanistisen tiedekunnan rakennus on jotenkin tosi monimutkainen. Sisallakin saa siis olla kartta kadessa. Yliopisto on kaupungin ulkopuolella, joten matkaan menee vakisinkin noin 35-45 minuuttia.

Kamppisten ollaan paasty jo sopimukseen siivousvuoroista ja yhteisista ruoista yms.. toisaalta tosi outoa tehda mitaan listoja, koska ikina en muiden kanssa asuessani oo sellaisia harrastanut. No, kai se on yleisen ilmapiirin kannalta ihan hyva, tosin siivousvuorot on mun mielesta aivan liian tiheat, 2x viikossa kylppari, keittio ja olkkari! Onneksi meita on nelja.

Vahan alkaa oppia tuntemaan jo kaupunkia. Tanaan onnistuin ensimmaisen kerran lenkkeilemaan eksymatta, jess! Paikasta A paikkaan B, ja jotenkin navigoida samaa reittia takaisin :) Churroja suklaan kanssa on myos maistettu, mjam, tosin tuhtia tavaraa.

Oon pahkaillyt paria arvoitusta. Ensimmaiseen lukeutuvat ihmiset, jotka seisovat kadulla hillittoman kyltit kiinni vartalossa, jossa lukee "compro oro", eli ostan kultaa. Heita on joka puolella ja seisoskelevat tietty aina jossain liikkeensa lahella. En tieda, lieneeko laitonta laittaa pelkkia kyltteja kadulle, mutta patkatyolaisen unelma ei taida tuo olla.
Toinen arvoitus on keltainen roskapontto meidan sisapihalla. Tosiaan kierratys ei oikein pelaa - samaan ponttoon menevat niin kartongit, sanomalehdet, tolkit kuin biojatekin, ja nyyyyyyh kuinka ottaa koville! Tanaan nain kauempana kadulla lasinkerayksen, jossain muualla oon myos tormannu kartonkiin tms., taytyy jatkaa etsimista viela muiden suhteen. Joka tapauksessa aina ennen kuin vie roskat, taytyy kurkistaa onko keltainen pontto ylipaansa siella vai ei. Kerran se oli monta paivaa putkeen poissa. Tanaan joku tyyppi tuli hakemaan sita pihalta, ja vaklasin sen verran, etta nain sen raahaavan sen kadunvarteen. Kai siella kiertaa sitten jokin oinen jateauto.

Toiden suhteen ei taalla kylla aikoja katsota. Tyomiehet kadulla saattavat olla hommissa keskiyolla, mika heille tietysti on katevaa, koska ei oo niin paljon liikennetta. Onnea vaan hanelle, joka asuu naapurissa.. Ai niin, tosiaan kannattaa lahettaa mulle osoite jos haluaa kortteja (ellei sitten oo kirjoittanut sita mun osoitekirjaan itse). Muuten sita ei mulla hyvinkaan todennakoisesti oo. tallaista talla kertaa!

Pablolle kamppaa?

Unohdin viimeksi mainita, etta kun asioin rautatieaseman infopisteessa, niin siella tyoskenteli poika nimelta Pablo. Kun han sai selville, etta olen Helsingista, niin kertoi, etta on itse lahdossa vaihtoon sinne nyt lokakuussa ja voivotteli, kun HOAS laittaa aina samasta maasta olevat samaan kamppaan.. niinpa hanella oli uusi asuntohaku paalla, jotta voisi puhua enemman englantia. Lupasin kysya ystaviltani, mikali on mitaan tietoa vapaista huoneista solukampissa tai vastaavaa - elika, jos haluat Pablon kamppikseksi, niin tassa olisi nyt hyva chanssi! :)

Atlantin rannalla

Terveisia Vigosta, Galiciasta! Matkustin tanne moikkaamaan Laraa, yhta espanjalaista kaveria Itavallan ajoilta. Tosi kaunis paikka ja ihanaa, kun taa on meren rannalla. Eilen kaytiin rannalla ja pulikoin jopa hieman Atlantin aalloissa - vesi oli melko kylmaa, mutta ihanan kirkasta ja MERI ON MERI.. maistoin myos nain rannikolla olon kunniaksi osteria, ja jai kylla ensimmaiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Hyh-hyh, kai se on enimmakseen tottumiskysymys mutta silti. Eilen syotiin ihan tosi hyvaa ruokaa jossain vegetaariravintolassa ja hinnat on kylla melko alhaiset, paaruoan sai noin kuudella eurolla. Ja kun kaytiin kahvilla/oluilla/kukin millakin sen jalkeen, niin kuuden ihmisen satsi maksoi 8 euroa.
Tanaan nukuin myohaan, yojunalla tulo kun ei kovin univelkoja poistanut. Myohemmin lahdetaan Pontevedraan kaymaan, kaupunki tassa melko lahella. Ehka kaydaan myos Santiago de Compostelassa.

Madridissa elama on alkanut rullailla paremmin, ihana tunne joskus, kun voi kulkea sen nakoisena kadulla, etta on jokin PAAMAARA. Yliopistolla kaytiin Terhin kanssa (toinen tytto meidan laitokselta, joka on vaihdossa taalla) ja aika tympeaa, kun ei kukaan auta missaan.. mentiin meidan tiedekunnan ORI:in (Oficina de los Relaciones Internacionales tai jotain) kysymaan kursseista, mutta siella ei aluksi suostuttu auttamaan meita, vaan neuvottiin joiden opettajakoordinaattoreiden luokse. Heita ei tietenkaan loytynyt, joten palattiin takaisin ja koko paivan tietosaldo oli oikeastaan se mita jo valmiiksi uumoiltiinkin: mennaan aluksi mille kursseille halutaan, ja 7.marraskuuta mennessa pitaa hyvaksyttaa opintosuunnitelma sitten vasta. Tosin oon kylla tehny jos kesalla alustavan opintosuunnitelman ja varmaan pitaydynkin siina sitten. Uskomattoman vaikeaksi on tehty kylla vaihto-opiskelijan elama, tosin nyt on tullut jo 3 kertaa SAMA sahkoposti jostain tervetulotilaisuudesta ensi viikolla, ehkapa yrittavat vahan kompensoida :D

Kampassa on viihtyny ihan hyvin ja kamppikset (Peggy, Sarah ja Chi Mei) on mukavia, ja kahdella on lappari joten kotonakin paasee sitten nettiin. Vahan hankalaa on kylla se, etta ne kaikki on asunu siella jo parisen viikkoa ja on samasta koulusta ja tuttuja keskenaan, joten ma olen se "uusi tytto", jonka taytyy tavallaan tehda eniten sopeutumistyota jo olemassa oleviin asunnon tapoihin. En kylla suoraan sanottuna ymmarra, miten he ikina luulevat paasevansa kiinni espanjalaiseen kulttuuriin tai ylipaansa henkilokohtaiseen itsenaistymiseen, kun hengaavat vain keskenaan kaiket paivat ja puhuvat hollantia. Ehkapa makin opin viela ymmartamaan sita, hihiii. :) Muuten kylla yritetaan vaantaa edes jonkinlaista espanjaa keskenamme, mika on hyva harjoituksen kannalta.

Madridin asiakaspalvelusta pitaa kommentoida, etta sita EI OLE. Ei ainakaan juna-ja metroasemilla. Edistysta on, jos heidan ilmeensa on edes neutraali (eika totaalisen tympaantynyt) tai kuuntelevat mita kysyttavaa on (ja sitahan tietenkin on, jos ei ekalla kerralla ole ymmartanyt, mita vastattiin). Jonotin yli tunnin Atochan asemalla (on muuten mielenkiintoinen juna-asema, koska sinne on rakennettu sademetsa keskelle asemahallia ja siella uiskenteli jopa kilpikonnia, kuvitelkaa) akaiselle virkailijalle, joka lopuksi lahetti kaksi muuta asiakasta peraani, kaksi kertaa, koska olin VAHINGOSSA ottanut hanen kynansa. Ok, tiedan itsekin asiakaspalvelusta ettei ole kivaa, etta paivan paatteeksi huomaa kyniensa kadonneen, mutta ei se nyt noin vakava juttu ole. Tai sitten on :)

Vihdoinkin kamppa

No niin! Vihdoinkin sain siis kampan, lukemattomien puhelujen (+ kiitettavan korkean puhelinlaskun..)ja noin kahdeksan kayntikerran jalkeen. Oon tosi iloinen ja tyytyvainen. Cuatro Caminosilta (ei ihan ydinkeskustaa, mutta muutaman pysakin paassa pohjoisessa pain) pienen huoneen asunnosta, jossa on ennestaan kolme hollantilaista opiskelijatyttoa. Vuokra 285 eli hyvin inhimillinen ja sisaltaa lisaksi sahkon ja veden. Viihtyisa olohuone, keittio ja muutenkin siistinoloinen asunto, mutta myos rento - ei siis ole ongelma vaikka kavereita kutsuisi kylaan :) vuokraemannalle jatin 30 euroa takeeksi siita, etta muutan huomenna ja ylipaansakin taalla on tapana, etta vuokrat maksetaan kateisella. Han oli myos todella sympaattinen, kuitenkin myos tiukka ja reilu etta sinallaan jai luotettava kuva (ihan oikeesti:). Ainut miinuspuoli, mita pitkaan pahkailin, oli se, etta mun huoneessa ei oo suoraa ikkunaa ulos, vaan ovi ja ikkuna olkkariin (kuulostaa oudolta, mutta on se aivan jees), josta tietty voi sitten tuulettaa. Toisaalta se voi olla myos hyva, koska vieressa on tosi suuri katu (mika tekee paikasta myos turvallisen asua), niin ei kuulu halya. Oon tosi iloinen vaikka nyt jannittaa, miten tulee siina viihtymaan kuitenkin jne.

Mut on naa ihan uskomattoman stressaavia ollu kaikinpuolin naa ekat paivat, tuntuu etta on kayny niin varabensalla ettei koskaan. Paljon on kylla oppinut asuntohausta ja se on kehittavaa, tanaan jo ihan rutiinilla kavi ostamassa aamulehden ja katteli netista ilmoituksia ja ylipaansa tietaa vahan, milta alueelta kannattaa kattoa ja minkalaisia ilmoituksia..

Tanaan oli myos kielitasokoe yliopistolle, etta tietaa mihinka kielikurssiryhmaan paasee (toivottavasti, koska paikkoja on kuulemma rajoitettu maara). Yksi yo enaa hostellissa (onneksi), huomenna muutto ja uudet kuviot, mutta jippii, kyl taa varmaan tasta kuitenkin alkaa luistaa! Nyt varmaan uskaltaa jo illallakin heittaa hieman vapaalle. jess! :)

Sekaisin Madridissa..

Taalla siis ollaan, ja voi hurja miten elama voi tuntua vaikealta. Matka meni kaikinpuolin leppoisasti vaihtoineen paivineen, nukuin oikeastaan autuaasti koko matkan, heratys kun oli 4.15 ja viikonlopun unisaldo jai muutenkin melko minimaaliseksi. Ei ollut rinkka kuin 17,5 kiloa vaikka saumat suorastaan natisivat. No, perille paasin ja rupesinpa siina matkatavaroitani odotellessani juttelemaan jonkun tyypin kanssa, joka oli sattumalta seka Suomesta, menossa samaan yliopistoon kun ma, samaan tiedekuntaan kun ma, etta viela kaiken kukkuraksi samaan hostelliinkin kun ma. Siina sitten lyotiin sekaiset paamme yhteen ja tavattiin viela pari muuta tyttoa, jotka oli kylla suoraan sanottuna viela enemman pihalla kun me, mut ne oli menos eri hostelliin ja eri yliopistoon. No tuon Jaakon kanssa sitten hengailtiin loppupaiva, hostellikin oli ihan viihtyisa. Ihan kiva kylla etta tormas siihen, vaikka alunperin lahdinkin periaatteella, etta jotenkin haluan tehda kaiken itse ja itsenaisesti, mutta taytyy sanoa etta kun on ite vasynyt ja sekaisin, niin helpottaa huomattavasti, kun huomaa, ettei olekaan ainut :) ja ongelmien lisaksi voi tietty jakaa myos neuvot.

Kaytiin myos ilmoittautumassa yliopistoon, ja saatiin jotain asuntoilmoituksia sielta mukaan. Taytyy sanoa, etta kauniimmalta tuo kampusalue naytti kuvissa kuin livena - betonirakennuksia vain ympariinsa. Mutta tosi tyhjaa siella tahan aikaan viela muutenkin on.. valilla kylla arsyttaa, kun tuntuu ettei meille oo taalla minkaanlaisia oljenkorsia tarjottu etukateen ja kaiken tyon saa tehda ite. Kun ihmeen kaupalla oli eilen kuitenkin kaikki tarvittavat dokumentit mukana niin sai sentaan opiskelijakorttihakemuksen menemaan.

Tanaan alkoi sitten kampparumba, ja voi Luoja sentaan, ma oon niin POIKKI ettei jaksais yhtaan. En edes muista, moneenko kamppaan oon soittanu mut varmaan pariinkymmeneen tai jotain. Kolmea oon kayny jo katsomassa eika ne ollu mitaan pohjanoteerauksia kuitenkaan, mista oon kuullut, tosin tosi erilaisia kaikki eika ihan kuitenkaan napannut.. ensimmainen olisi ollut tavallaan kaksio jonkun viisikymppisen miehen kanssa, oma huone tietty mutta silti.. no toka oli tosi huvittava, kun saavun paikalle niin vuokraisanta tulee jo kadulla vastaan ja kiirehtii, koska han oli parkkeerannu autonsa vaarin viereiselle tielle (nakojaan jollekin pelkalle pysaytyskaistalle tai jotain).. sitten kaytannossa juostaan sinne asuntoon, onneksi sentaan toka kerros. Muuten ihan ok, kaksi saksalaista tyttoa asuu kuulemma siella myos mutta se "mun" huone oli ihan minimaalisen pieni ja aika tunkkaisen tuntuinen, ja kalterit ikkunoissa, vaikka ikkuna antoi sisapihalle, ministi ahdistavaa. Asken katsomani kamppa puolestaan oli siistein kaikista, siella olis ollu 2 huonetta vapaana aitin ja 13-vuotiaan tyttaren jo asuttamassa asunnossa. Ihan ok sinallaan, koska asunto kylla oli viihtyisa, mutta mielummin kylla asuis kuitenkin opiskelijoiden, tai ainakin nuorten kanssa. Tanaan katsomaan viela paria ja huomenna myos, nyt istahdin vahaksi aikaa tahan nettikahvilaan, soin itselleni pienen hengahdystauon :)
Mutta on taa kylla tosi stressaavaa kun ei oo viela missaan kiinni, eika oikein vielakaan tieda mistaan mitaan, kielikin takkuaa mutta onpahan ainakin harjoiteltu. Puhelinliittymankin sain avattua, tosin en nyt muista numeroa mutta kerron myohemmin. Huh-huh, toivottavasti nyt jostain tarppaa.. tai ylipaansa kun aluksi on vaikeaa arvioida, mimmosia kampat taalla yleensa on, kuinka joustava tai joustamaton taytyis olla ite tms. Just Jaakon kanssa tanaan aamulla mietittiin vahan noloina, etta jos rehellisia ollaan niin nyt just on pieni koti-ikava, koska kaikki on vaan nyt niin kamalan hankalaa. Mutta ei auta kun ponnistella vaan ja edes YRITTAA olla stressaamatta liikaa. No niin taytyy lopettaa ja anteeksipyynto lyhyen tekstin ystaville - en osaa kirjoittaa lyhyesti jos on paljon asiaa. No siksi tama blogi etta ei oo pakko lukea, eika tayty kenenkaan postit. hasta luego..