Espanjassa...

Thursday, January 25, 2007

Yllätyksiä ja järkytyksiäkin

Ensimmäinen tentti ohi, ja ihan hyvin meni! 15 min. tentin alkamisen jälkeen kaverini Mar (Espanjasta) kuiski takaa ja viittoi muistiinpanojaan, jotka olivat hänen vieressään pöydällä. Katsoin epäuskoisena koko luokkaa ja kyllä vaan, porukka piti muistiinpanojaan pöydällä! Kysymys oli toki niin soveltava, että ei muistiinpanoista voinut kaikkea katsoa, mutta silti… itse olin sopinut opettajan kanssa etukäteen, mistä kirjoitan, joten en vastannut kokeen kysymykseen. Siispä en tiennyt, koskeeko ”lunttausmyönnytys” myös minua, eikä antanut moraali periksi kaivaa a-nelostani repusta, koska se olisi ollut ihan suoraa kopioimista. Ihme systeemi kyllä. Ei kuulemma kuitenkaan ole tyypillistä, että tämä sallitaan :)

Lisäksi piti kirjoittaa mustekynällä (lyijykynät ovat kuulemma lapsia varten!) ja erityiselle Universidad Autónoma de Madrid-paperille.

Viime viikolla Madridissa oli Cine Solidario-viikko, eli näytettiin leffoja eri puolilta maailmaa solidaarisuus-teemaan liittyen, maksoi vain yhden euron. Käytiin katsomassa yksi indonesialainen polygamiasta kertova ja toinen espanjalainen, joka kertoi maahanmuuttajista ja nuorten ongelmista koulussa ja arkielämässä (Masala). Jälkimmäisestä järkytyin todella pahasti, koska teini-ikäinen poika, joka oli liittynyt erääseen latinojengiin, kuoli tappelussa toista jengiä vastaan. Tämän tappelun tarkoitus oli siis olla eräänlainen miehuuskoe, josta selviämisen jälkeen hänestä olisi tullut ”rey” eli kuningas ja päässyt jengiin.

Kyllä, tiedän että kyseessä on vain elokuva, mutta tuo voisi ihan hyvin tapahtua todellisuudessa. Madridissa (ja Barcelonassa joitain) on ainakin kaksi suurta jengiä: Latin Kings (tai Latinos de Fuego, kertoi kaverini Celina Meksikosta, hän on työssään tavannut jengiläisiä) ja Ñetas. Latin Kingeihin kuuluu pääasiallisesti ecuadorilaisia, myös kolumbialaisia ja perulaisia, Ñetas-jengissä puolestaan suurin osa on dominikaaneja. Espanjassa on paljon maahanmuuttajia Latinalaisesta Amerikasta, ja osa nuorista tuntee olonsa syrjäytyneeksi. Eipä ihme, että jengit tarjoavat tiiviin yhteisön, johon integroitua uuden kulttuurin keskellä ja murrosiän pyörteissä. Monille jengi on varmasti kuin toinen perhe. On myös naisjengejä, jotka loogisesti nimittävät itseään nimellä Latin Queens.

Jengeillä on omat tervehdyksensä, pukeutumistapansa, reviirinsä ja riittinsä, miten päästä jäseneksi. Celina kertoi, että ainakin yksi tapa on se, että jengiläiset tumppaavat tupakat uuden jäsenen käsivarteen ja tämän täytyy kestää se. Lyöminen ja ylipäänsä kivun kestäminen olivat myös leffassa keskeisiä teemoja.

Yleensä jengien aiheuttama levottomuus, ryöstöt ja tappelut tapahtuvat lähinnä eri jengien välillä, harvemmin ulkopuoliset joutuvat mukaan selkkauksiin. Joskus voi tulla tietysti tulla erheitä sen suhteen, kuka kuuluu jengiin ja kuka ei. Jengeistä on vaikea lähteä pois, koska järjestelmä ja jengissä tapahtuvat asiat ovat salaisia eikä tietenkään haluta, että niitä laverrellaan muille.

Tietenkään ei tule yleistää, että joka ikinen eteläamerikkalainen olisi jonkun jengin jäsen tai että rikoksia tekisivät ainoastaan jengiläiset. Näin ei suinkaan ole asian laita. Latin Kings tai Ñetas jakaantuvat useisiin pienempiin jengeihin, jotka ovat jengin sisällä myös jonkinlaisessa hierarkiassa. Jokainen jengi on erilainen, toiset rauhallisempia, toiset levottomampia.

Ei täällä silti tarvitse mitenkään pelätä. Heillä on omat reviirinsä (yleensä vähän kaupungin laitamilla) ja kuvionsa, ja missäpä suurkaupungissa ei olisi välillä rauhatonta, jengeistä riippumatta. Nämä asiat aina vaan laittavat miettimään, että kuinka paljon yksilö onkaan valmis tekemään hyväksynnän puolesta.

Viime viikolla täällä oli San Canuto-päivä, mikä käytännössä tarkoitti kannabis-juhlaa ja pilven polttelua. Suurin osa porukasta tuli nimenomaan meidän yliopistolle Autónomaan, varmaan laajan piha-alueen vuoksi. Yliopistolle ei päässyt sisään puolenpäivän jälkeen enää kuin opiskelijakorttia näyttämällä, ja ihmisiä oli aivan valtavasti nurmikolla. Googlasin vähän ja sain selville, että San Canuto oli itse asiassa kuningas Tanskassa keskiajalla, ja hyvin uskonnollinen mies, jonka paavi myöhemmin julisti pyhimykseksi. Hänet kuitenkin murhattiin.
Sitä en tiedä sitten, miksi marihuanan kannattajat ovat valinneet nimenomaan tämän päivän julistukseksi laillistamisen puolesta. Lieneekö tekemistä sanojen samankaltaisuudella: canuto-cannabis. Niin, marihuana on siis myös kielletty aine täällä, mutta poliisit katsovat monesti asiaa sormien läpi, aika tyypillistä Espanjassa. Pilven polttelu on huomattavasti yleisempää, tai ainakin näkyvämpää kuin Suomessa.

Tää mun uusi huone on tosi kiva, melko suuri ja ikkuna tietysti on tosi mukava. Muutenkin enemmän omaa rauhaa. Tosin joka asiassa ei voi voittaa: Kadulta ja sisäpihalta kuuluu huomattavasti enemmän melua. Naapurin kännykän soittoääni on myös tullut tutuksi ja valitettavasti myös kuorsaus! Yhtenä yönä valvoessani hiljaisessa kämpässä säikähdin kuollakseni, koska kuulosti siltä, että joku olisi puhunut suoraan takanani.
Lydia (itävaltalainen) muuttaa tänne huomenna, joten lauantaina pidetään bileet täällä kämpässä. Vuokraemäntä oli tänään täällä kuuraamassa paikat kuntoon uusia asukkeja varten, ja hän pesi jopa olohuoneen ikkunan :)

Ai niin, piti sanoa että jos joku on lukenut tänne saakka niin kommentoi kiitos, niin tiedän lukeeko näitä vielä joku vai kirjoitanko tyhjyydelle.. :)

Saturday, January 20, 2007

Opiskeluja ja päätöksiä

Tällä viikolla oli viimeiset luennot, ja seuraavat kaksi viikkoa ovatkin sitten ns. tenttiviikkoja. Aika onkin mennyt oikeastaan lähinnä opiskellessa, ja vaikka pieni stressi pukkaa päälle, niin itse asiassa välillä on jopa ollut tosi kiva opiskella. Kyllä se vaan niin on, että pieni stressi välillä pitää vireessä, ja lisäksi itselle tulee hyvä olo siitä, että on ”tehnyt jotain”.

Tällä hetkellä yritän lukea paria kirjaa uskonnon antropologiaa varten, ja musta tuntuu, että koko kurssi on kyllä lähinnä vitsi. Alkuluennot proffa vielä piti itse, sitten yhtäkkiä porukka alkoi pitää esityksiä ties mistä aiheista, enkä mä tai mun kaverit edes ehditty pitää mitään esitelmää (mikä ei kyllä ollenkaan haittaa:)). No, kurssin suorittamisesta proffa totesi, että kunhan tutkii jotain teemaa ja kirjoittaa siitä sitten kokeessa.
Hänellä ei koskaan ollut aikaa keskustella kanssani aiheesta ja loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että kiiruhdin hänen perässään käytävällä kolme kirjaa kädessäni kysyäkseni, mitä kappaleita esimerkiksi voisin jostain niistä lukea. Ei oikein päästy yhteisymmärrykseen eikä selvyyteen, tai päästiin, mutta en ollut oikein tyytyväinen jälkeenpäin. Niinpä päätin lukea vähän sitä mitä ehdin, ja jaksan, ja kirjoittaa sitten siitä mitä tiedän :)

Toinen tentti, mikä mulla on ens viikolla, on se indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, ja siitä oon oikeasti vähän paniikissa. Että mihinkäs suuntaan ne äänteet nyt kehittyivätkään, missä kielissä mitenkäkin…ja kun ei saada käyttää kokeessa mitään apupapereita, mistä tähän saakka on aina voinut luntata eri kielten äänteidenmuutoksia. Joskus mietin kyllä, että onkohan niin mielekästä rekonstruoida kieltä, jota puhuttiin noin 4500 eKr., mutta tärkeintä onkin oppia kielille tyypilliset kehitys- ja muutosvaiheet.

Tällä viikolla oli espanjankurssin koe. Vähän huvitti, kun tajusin, että vasta nyt kokeessa oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin pienen aineen espanjaksi. Koko kurssi on ollut huono ja jokseenkin hyödytön, eikä opettajan vaihtuminen (saatiin siis vihdoin sijainen noin viikkoa ennen joulua.. ja nyt jo loppuikin kurssi) auttanut yhtään. Välillä on ollut vaikea uskoa, miten joku voikaan opettaa niin huonosti, mutta kyllä vaan voi. Hyvin tehottomasti ja välillä myös epäpedagogisesti.

Viime tunti juteltiin esimerkiksi eri maiden koulutussysteemeistä, ja yksi ujompi tyttö ei puhunut koko tunnilla mitään. Niinpä opettaja totesi hänelle jossain vaiheessa, että ”Puhu! Sinä kun et ole sanonut vielä mitään..”. Olin kauhuissani, ja mietin että HALOO. Vaikka ei olisi lukenut kasvatustieteitä tai psykologiaa päivääkään, niin sen verran sosiaalista älykkyyttä odottaisi ainakin opettajalta löytyvän, että tajuaisi tuon olevan viimeinen taktiikka siihen, että joku sanoisi jotain ja vielä vieraalla kielellä. Apua!

Peggy (kämppis) lähti tänään, mikä tarkoittaa siis sitä, että valloitin hänen huoneensa! Yupi! Sarah (toinen kämppis) lähtee tiistaina, ja sitten siihen huoneeseen muuttaa itävaltalainen kaveri Lydia. Chi Mei lähtee helmikuun puolessa välissä, voi olla että siihen kämppään tulee tällä hetkellä vielä tuntematon kaverinkaveri, ja mun kämppään tulee joku, kuka sen nyt sitten huolii :)

Muuten täällä kämpässä olen vähän kuin kahden tulen välissä, koska edelleenkään tuo yksi suuttunut kämppis ei puhu kahden muun kanssa, eikä tule puhumaan. Onneksi kukaan ei vaadi multa, että pitäisi valita jompikumpi puoli. Kyllä tää tilanne silti pistää mutkin vähän koville, tai mun ymmärryksen lähinnä – kun mitään sen dramaattisempaa ei todellakaan ole tapahtunut, en voi ymmärtää, että joku voi olla niin ylpeä, että ei vaivaudu edes yrittämään ongelmanratkaisua. Kämppisten ei tarvi olla parhaita kavereita, mutta hyvänen aika, jos ei edes yritä tulla toimeen, niin kyllä siinä menee jo vähän vikaan. Ihan hyvä, että pian alkaa uudet tuulet puhaltaa -tiedä sitten häntä, millaiset :D

Se aika, mikä ei ole mennyt opiskeluun tai sen yrittämisen, oonkin sitten pohtinut elämääni ja päätöksiä. Joululoman jälkeen aloin miettiä tänne kevääksi jäämistä uudestaan ja ylipäänsä kaikkia elämäni prioriteetteja. Huh, millainen elämänahdistus siitä syntyikään. Pohdiskelujen ja eri vaihtoehtojen kelaamisen jälkeen tänne kuitenkin päätin jäädä, eli tervetuloa vielä keväälläkin visiiteille!

Monday, January 08, 2007

Madridissa taas

No niin! Taas alkaa varmaan tasta arkielama rullailla. Juuri palasin pienelta Italian-reissulta: ensin kavin moikkaamassa opiskelukaveriani Vilmaa Parmassa, ja sitten suuntasin Torinoon italialaisten ystavieni Pablon ja Chiaran luo. Oikein kiva reissu oli, mutta oli kylla kiva palata takaisin Madridiinkin. Aivan sydanta lammitti, kun espanjankielisia kyltteja alkoi nakya. Yllattavan paljon italian kielesta kuitenkin ymmarsi ja pystyi hieman keskustelemaankin, tosin italian sanavarastoni on tosi minimaalinen.

Lopussa tuossa ennen lentoa vietin aikaa viela Milanossa, eipa ollut mikaan sydanta sykahdyttava paikka. Kaunis duomo oli kylla, eli tuomiokirkko, mutta jossain maarin joskus vastustaa niin sellainen turistimeininki. Tuntuu, etta olen nahnyt jo elamani aikana niin monia kauniita kirkkoja ja linnoituksia, etta yksi lisaa ei rehellisesti sanottuna enaa paljoa hetkauta.

Enemman jaa mieleen arkipaivaiset, pienet asiat, kuten luultavasti ikuisesti jaa arvoitukseksi, miksi ihmeessa Milanon jossain puistossa oli kymmenittain kiinalaisia haapareja kameroineen ja vieraineen. Parmassa oli taivaallista pyorailla pitkin kaupunkia auringon paistaessa, esittaa suomalaisia kansantansseja yolla kaupungin eraalla aukiolla ja kayda luistinradalla pyorahtelemassa, vaikka itaeurooppalaiset (joita on Italiassa melko paljon) olivat melko hasardeja jaan paalla.

Torinosta muistelen Pablon aitin uskomattoman herkullisia kokkauksia ja ikuisia parkkeerausongelmia auton kanssa, muutenkin tuli nahtya mita uskomattomampia taskuparkkeerauksia. Italialainen liikenne on aika villia, eika mielestani ollut yhtaan ihme, etta Pablon autosta leijui hieman outo haju kaasuttelun ja jarruttelun jalkeen, mista han itse oli hyvin kummissaan ja huolissaan. Kerran ei paasty tankkaamaan, kun joku oli parkkeerannut huoltoasemalle menevan tien eteen :D Varmasti muistan myos junasta konduktoorin nimelta Giuseppe, joka heratti mut kun nukuin, silla hanen mielestaan vaunussa olevat pari marokkolaista olisivat voineet ryostaa mut - no, enpa jaksanut vaittaa vastaan, etta aika epatodennakoista, koska reppu oli sylissani. Siina han istahti sitten juttelemaan kanssani toviksi ja ihan hyvin han ymmarsi mun espanja-italia-elekieli-sekoitustani ja mina hanen italiaansa.

Loppiaisena Italiassa elaa kristillisen tradition rinnalla myos pakanaperinne noidasta nimeltaan Befana, joka tuo karkkeja lasten sukkiin loppiaisena. Tai hiilia, jos on ollut tuhma. Legendan mukaan Befana suuttui syrjahyppyja tehneelle miehelleen, ja niinpa kostoksi noitui ja laittoi hanelle ruoaksi heidan omat lapsensa..
Espanjassa loppiaisena, eli kolmen kuninkaan paivana lapset saavat suurimman osan lahjoista (vaihtelee perheittain, joulupukki on myos tuttu taalla) ja kuulemma kaupungeilla on suuria kulkueita loppiaisena, joku puhui jopa elefanteista!!

Aloin taas miettia tata italialaisten ja espanjalaisten ryhmakulttuuria, kuulemma Italiassa myos espanjalaiset vaihtarit liikkuvat yhdessa, kuten taalla italialaiset. Mielestani se on kasittamatonta!! Kyllahan minakin hengaan valilla suomalaisten kanssa, lahinna Jaakon, Matin ja Terhin kanssa, ja toki on ihanaa joskus vaan tilittaa menemaan, mutta lahtokohtana ei ole se, etta se olisi jokin meidan 'ryhma'. Italialaisista on joskus vaikea puhua yksikossa, kun he liikkuvat aina porukassa. Olen tutustunut kylla muutamaan tosi mukavaan italialaiseen, etta ei siina mitaan. Tosin paluulennolla meinasin pimahtaa, kun takanani kolme italiaista kalattivat KOKO MATKAN, uskomatonta, etta heilla sita juttua vaan saattoikin riittaa. Ja se voluumi. !!

Uusi vuosi meni taalla juhlimisen merkeissa ja 12 rypaletta tuli syotya. Yritin kysella, mista tama traditio on saanut alkunsa, mutta ei kukaan oikein tieda. Tietty tuo onnea vuoden 12 kuukaudelle, ja luultavasti viinikulttuurilla on jotain tekemista sen kanssa, miksi popsitaan juuri rypaleita.

Huomenna taas luennoille. Pari viikkoa enaa luentoa ja sitten alkaa tentit, yksi essee pitaisi myos kirjoittaa. Kylla se loma on loppu nyt..