Espanjassa...

Tuesday, October 24, 2006

Sataa sataa ropisee

Nyt blogia voi kommentoida myos muut kuin jasenet! Kiitos Vilma, ilman sua en olisi edes huomannut, etta tammoinenkin mahdollisuus on, kun vahan saataa.

Elama rullailee, mutta taalla sataa melkein koko ajan. Kumisaappaat olisivat kylla kova sana. Onneksi meidan asunnossa alkoi lammitys viikonloppuna (vaikka vuokraemanta sanoi, etta vasta marraskuun alusta), niin ei tarvitse enaa latoa kolmea paitaa paallekain, kun menee nukkumaan, mun peitto on aika ohut nimittain. Aivan taivaallinen tunne nauttia lammosta!

Yska vaivaa, mutta onneksi eilen laakari maarasi jotain laaketta, joka ainakin tuntuu tuhdilta, niin eikohan se tasta. Viikonloppuna lahdetaan vaihtarimatkalle Sevillaan, joten parempi olisi olla kunnossa.

Luennoilla mulla on jo muutamia ystavia! On ihanaa, etta voi jostain muustakin jo jutella kuin "mita kuuluu, vasyttaa" tai "voi harmi, etta taas sataa". Jutelkaa ulkkareille, koska he kaipaavat sita! Ei sita muuten oo paikallisiin tutustunut juuri yhtaan. Tosin joskus on arsyttavaa, kun aina eka kommentti, minka kuulee kun kertoo, etta on Suomesta, on: "Hace frío, no?" (kylmaa, eiko?). Niinkuin Suomessa todella olisi se ikuinen talvi, ja huono saa, porukka luulee, etta Suomessa sataa koko syksyn. Meinasin pimahtaa, kun yksi vaitti suomen olevan japanin sukukieli (ja tama tapahtui siis ennen kielitieteen luentoa..). Tai etta ei tiedeta, etta suomi on kieli ylipaansaan. Englantia luullaan joskus toiseksi viralliseksi kieleksi.

No, taytyy ajatella, etta olemme niin eksoottisia, etta meista ei paljonkaan tiedeta :) Ja toisaalta, mitapa mina tiedan esimerkiksi Bulgariasta?

Thursday, October 19, 2006

Rennosti ja royhkeasti

Yritan harjoitella paikallisia tapoja. Yksi tarkea harjoituksen kohde on muun muassa ravintolan, baarin tai jonkin katukojun aaressa tapahtuva asiointihetki. Muutaman pitkan odotuksen jalkeen huomaa, etta on turha odottaa kiltisti ja kohteliaasti, etta minulta kysytaan mita haluan - forget it. Kun myyja/baarimikko vain vilkaiseekin pain, niin taytyy heti napakasti huudahtaa mita haluaa. Muutaman kerran olen onnistunut tassa, aluksi hieman royhkealta tuntuvassa tavassa, ja olen suorastaan hehkunut ylpeytta saatuani patongin tai kahvin alle 2 minuutissa.

Asiakaspalvelua on mielenkiintoista tutkia muutenkin. Zaragozassa kavimme syomassa pienessa kahvilassa nimeltaan Broetchen (saksaa:tarkoittaa leipasta). No, leivat olivat yllatyksellisesti loppu (sama, kuin Picnicista loppuisi patongit..) eika kasvishampurilaisia ollut, joten pari joukostamme joutui valitsemaan toisen syomispaikan. Myyja oli todella kiukkuisella tuulella, kun oli kuulemma yksin toissa, ja silloin aloin miettia, kuinka usein taalla itse asiakkaana saa olla hieman tulisilla hiililla, mita tulee tapahtumaan ja taytyy myotailla myyjan tuulta. Mutta en usko, etta paikallisilla on ongelmia sen suhteen, silla eihan asiakkaan tarvi myotailla, jos hanta palvellaan - tassa on toinen harjoituksen kohteeni. Minun ei tarvitse olla asiakaspalvelijalle asiakaspalvelija, toki ei epakohteliaskaan.

Niin, ja eilinen kampaajakaynti, tai kaynnin yritys. Sihtasin meidan sisapihan kampaajalle ja yritin selittaa suurinpiirtein mita haluan. Ilmoitin, etta joka tapauksessa tarvitsen kaytannon hiukset, joiden laittamiseen ei vaadita paljon aikaa tai koneita. Han ehdotti, etta laittaisin rullia paahan. (siihen ei varmaan aikaa menekaan?!). No, lopuksi olin paattanyt suurinpiirtein mita haluaisin, mutta hanen mielestaan malli oli miehen malli (enka siis todella ajatellut mitaan kummempaa, kuin muutaman sentin lyhennysta.. ihan perusmalliin takaisin) eika halua leikata sita. No, totesin aika suoraan siina, etta meilla on kylla ongelma, jos han ei suostu leikkaamaan kuinka haluan.. ja lahdinpa sitten vain pois. Ties minkalaiset hiukseni nyt olisivat, jos olisin istunut tuoliin ja han olisi leikannut omien visioidensa mukaisesti.

Maanantaina missasin ensimmaisen luennon kokonaan, koska junaradalla oli jokin hairio ja saavuin yli tunnin myohassa yliopistolle. Meidan piti vaihtaa junaa, menna metroasemalle ja sielta bussilla. Onneksi sain itseni tungettua parin tyton vanaveteen, jotka olivat myos menossa kampukselle, muuten olisin ollut taysin hukassa. Heille ihmettelin, kuinka rentoja ihmiset ovat, miksi kukaan ei huuda kannykkaansa tai naputa kynaa tai ylipaansa levita kiukkuaan muihin ihmisiin. Ei mitaan. Tytot totesivat, etta taalla ihmiset ovat niin tottuneita, etta ei kukaan hermostu. Enka minakaan sitten hermostunut, kun ei kukaan muukaan. Mutta auta armias, kun Suomessa myohastyy bussi 10 minuuttia tai VR takkuaa (nyt tietysti olen jalkimmaista kohtaan hyvin suopea:), niin HKL:n linjat ja yleisonosastopalstat kayvat kuumina.
Yksi kaverini oli kysynyt kamppikseltaan, koska han oikein opiskelee, kun tuntuu olevan kaikki paivat juhlimassa tai nukkumassa tai missa lie. Han oli vastannut, etta ei ongelmaa, han opiskelee busseissa ja junissa..

Sunday, October 15, 2006

Vasynyt, mutta onnellinen

Terveisia Zaragozasta, Aragonin maakunnasta! Lahdettiin sinne juhlimaan Fiesta del Pilaria, sinne oli taalta noin 4 tunnin matka. Juhlan varsinainen paiva oli torstaina, joten taas opiskeluviikko jai hieman tyngaksi. Torstaina oli myos Espanjan kansallispaiva (Kolumbus loysi Amerikan). Fiesta del Pilar saa alkunsa siita, etta noin 40 jKr Zaragozassa laskeutui pilarin paalle Neitsyt Marian ilmentyma. Pilari on kuulemma vielakin basilikassa, missa kaytiin, tosin ei loydetty sita. Kylla, vahan niin kuin ei nakisi Pariisissa Eiffel-tornia.. Lonely Planet kylla sanoi, etta se on pieni ja jotenkin piilotettu, mutta eipa loytynyt.

Joka tapauksessa oli rankemmanpuoleinen reissu: bussi lahti klo 9 lauantaina taalta, ja takaisin klo 8 sunnuntaiaamuna, eli lapi paivan ja yon siella sitten oltiin. Paivalla kierreltiin kaupungissa ja tsekkailtiin erilaisia performansseja, yolla oltiin jossain vahan kauempana keskustasta juhlimassa tivoli/karnevaalityyppisella alueella. Alyttomasti ihmisia, mutta ihan hauskat menot. Nyt pienten paikkarien jalkeen alkaa maailmakin taas avautua, aika poikki oon kylla ollut.

Yliopistolla on melkein kaikki kurssit alkanu, pienen saatamisen jalkeen. Ei ole ollenkaan epatyypillista, etta vaihtunutta luokkaa ei ilmoiteta missaan - onneksi saatiin yhden luokan vaihtumispaikka tiedekunnan sihteeristosta selville. Toisen kurssin kanssa kavi vahan huonommmin: ensin selitettiin, etta kurssi alkaa vasta talla viikolla, no opettaja ei tullut kummallekaan luennolle, saatiin selville, etta siina(kin) on luokka vaihtunut ja kurssi oli, yllari, alkanut jo viime viikolla. Kun loydettiin uusi luokka, niin kavi ilmi, etta tanaan professorilla oli sitten vaan jotain muuta menoa, eli kurssia ei sittenkaan ollut. Harmittaa, etta olemattoman informaationkulun takia on missannut sinallaan hyodylliset alkuluennot.

Espanjankurssille kuitenkin paasin, varmaan tulee olemaan aivan ok. Taalla on kylla eniten porukkaa Ranskasta, Saksasta ja Italiasta, minimaalisen vahan oon tavannut Ita-Euroopasta vakea. Enka kylla myoskaan oo tavannu muita pohjoismaalaisia kuin suomalaisia.

Yhdella luennolla (indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi, on muuten alyttoman mielenkiintoinen!) meilla on tosi kiva opettaja, mutta on ihan uskomatonta, kuinka usein se kysyy, etta ymmarrettiinko. Koko luokalta yleensa, mutta kuvittelen sen katseen viipyvan vahan kauemmin mussa ja Terhissa kuitenkin, kun ollaan vaihtareita. Yleensa on ymmartanyt, kun se puhuu niin selvasti, mutta valilla on rasittavaa, kun tuo sama toistuu valehtelematta kahden minsan valein. Harvoin mikaan asia minuutissa edes selva voi olla, vaan selviaa luennon edetessa. En muistaisi muuta kuin muutaman harjoituskurssin Helsingissa yliopistolla, joissa olisi kysytty, etta ymmarettiinko. Jos ei ymmartanyt, niin ainahan voi kysya tai selvittaa asian ominpain. Tuli vahan olo, etta tervetuloa takaisin peruskouluun.. - mutta ainakin asiat selviaa.

Parilla antropologian luennolla on puolestaan proffa, jonka luennoitsimistyyli kuuluu sellaisiin luentoihin, joiden jalkeen (kielesta riippumatta) voi vain pyoritella paataan ja miettia, mista han oikeastaan puhui. Tosi turhauttavaa, kun ymmartaa sanoja sielta taalta mutta ei vain sita punaista lankaa. Han tulee luokkaan, istuu takki paalla alas, puhuu, ja lahtee. Sovin tosin jo yhden meksikolaisen kanssa, jonka vieressa istun yleensa, etta on OK etta katson ja kopioin hanen muistiinpanonsa :) Uskomaton AHAA-elamys: jaha, tasta siis ollaan puhuttu!

Sunday, October 08, 2006

Ei minihameita harkataisteluun

Kun nyt Espanjassa ollaan, niin mentiin katsomaan harkataistelua. Tappelin hieman itseni kanssa asian suhteen - toisaalta kyse on kulttuuriperinnosta, mutta samalla myos epainhimillisesta harkien taposta, jota ei haluaisi kannattaa. No, eilen kuitenkin Ilkan kanssa (vieras Suomesta) ostimme liput hintaan 6,50 ja ihan hyvat paikat parvelta saimme.

Mita ajattelin ennen: En varmasti pida. Mita ajattelin jalkeen: Vahan havettaa jopa myontaa, mutta koko tapahtuma oli paljon kiintoisampi ja kiehtovampi kuin ajattelin. Ensimmaiset harantapot kirpaisivat, ja varsinkin jos harka sattui juoksemaan meidan puolelle areenaa loppuvaiheessa, kun verta valui suusta ja kehosta. Kokonaisuudessaan taistelun kuitenkin naki eraanlaisena taidelajina, johon vakivalta elainta kohtaan on piilotettu. Kahden tunnin kesto oli kylla liikaa, kuvio kun oli yksinkertaistettuna niin sama: harkaa harnataan ja tapetaan.

Areena oli todella suuri ja melkein taynna, luultavasti paikalla oli noin 20 000 ihmista. Istuimme siella kuin sillit suolassa, ja mietin, etta tuollainen ei ikina toimisi esimerkiksi Suomessa. Kaytannossa olisin pystynyt lepuuttamaan kasiani takana istuvan miehen polvilla, edessa oleva istui jalkojeni valissa. Eli mikali harkitset katsomoon menemista, ala laita minihametta paalle. :) Toinen mielenkiintoinen asia katsomassa oli jatteiden keruu. Takana oleva nainen (josta sittemmin tuli tarkea informantti taistelun edetessa, koska han kuulemma kay joka viikko katsomassa harkataisteluita ja tiesi paljon) neuvoi, etta ne voi vain tiputtaa katsomosta alas maahan, koska myohemmin sielta kerataan jatteet. Aika katevaa, ja varmasti toimivaa.

Harkataistelussa on aina 3 matadoria ja 6 harkaa, joten 2 per matadori. Aluksi harka paastetaan areenalle, ja matadorin apulaiset, en muista miksika heita kutsutaan, heiluttelevat pinkkia kangasta harkaa harnaten. Hetken kuluttua paikalle saapuu 2 ratsastajaa, joiden luo areenan reunalle taytyy harnata harka. Hevosilla on eraanlaiset haarniskat kupeillaan ja silmat on peitetty, koska muuten ne vauhkoontuisivat harista. Ratsastaja tokkii muutamia tikareita haran selkaan. Katsomossa istuu aina harkataistelun presidentti, joka maaraa tapahtuman kulusta eri varisia liinoja heiluttamalla - kun valkoinen heilahtaa, niin voidaan siirtya seuraavaan osioon.

Toisessa osiossa joko matadori yksin (jos han on todella hyva) tai erityiset banderillomiehet iskevat haran selkaan tikareita, joissa on varikas, noin puolen metrin mittainen varsi, joka jaa nakyviin. Naita keppeja pitaa iskea ainakin 4, yleensa nakojaan noin 6. Ja presidentti ilmoittaa, kun on aika siirtya finaaliin ja musiikki soi.

Finaalissa matadori on yksin haran kanssa. Nyt hanella on vasta kirkkaanpunainen kangas kadessaan, seka erityinen miekka. Han saa harnata harkaa kangasta heiluttemalla korkeintaan 10 minuuttia, presidentin luvalla enemman. Sitten miekka vaihdetaan erityismiekkaan, jolla matadorin on tarkoitus antaa kuolettava isku. Yleensa harka kuoli aika pian iskun jalkeen, joskus annettiin viela muutamia ekstraiskuja, ja harka vajosi maahan. Ja muulit kopsuttelevat kentalle, raahaavat haran pois, ja verijaljet harjataan pois areenalta. Tama oli aika brutaalin nakoista. Sitten uusi matadori ja uusi harka kentalle.

Viimeinen matadori oli yleison mielesta niin hyva, etta hanta varten haralta leikattiin korva pois ja han kulki sen kanssa ympari areenaa ja ihmiset hurrasivat. Jos matadori on todella todella mahtava, niin han voi saada haran molemmat korvat.

Julmaa, eiko? Mutta jokin tassa, once in a lifetime-kokemuksessa kuitenkin savaytti. Ehka uskomattominta oli se, kun kuuli 20 000:n ihmisen olevan HILJAA ja odottavan viimeista iskua. Matadorien asut olivat myos komeita.

Yleiso sai myos vaikuttaa: Pari kertaa katsomossa vilkkuivat vihreat liinat, milla yleiso vaati, etta harka vaihdetaan, koska se kaatuili jo alkuaikoina (mita kiinnostavaa on, jos harka ei ole tarpeeksi agressiivinen?) Toisella kerralla presidentti suostui tahan, ja areenalla saapui noin 10 koulutettua lehmaa, jotka ohjasivat haran pois areenalta. Informanttirouvan mukaan olimme hyvin onnekkaita, etta saimme nahda taman "erittain kauniin kohtauksen". Ne lehmat olivat kylla huvittavia.

Harkien liha menee kuulemma hyotykaytoon myohemmin. Olisi kiinnostavaa tietaa, mista tama kulttuuriperinne on saanut alkunsa. Espanjassa on kylla paljon ihmisia, jotka vaativat, etta harkataistelut pitaisi kieltaa kokonaan. Itse olen tuota epainhimillista kidutuskuolemaa vastaan, jota kokevat valitettavasti myos monet muut elaimet ilman kulttuurillista aspektia. Pakkosyotetyt hanhet, hakkikanat, haiparat, jotka kuolevat merenpohjaan kun eivat pysty liikkumaan kunnolla ilman selkaevaa. Varmaan allekirjoittaisin adressin, jos taytyisi vastustaa harkataisteluita, mutta muuten mielipiteeni on muuttunut avoimemmaksi ja myontavammaksi asian suhteen. Sitapaitsi, joskus tuntuu naurettavalta ajatella yksioikoisesti ulkomaalaisena, mita mina voisin asiasta sanoa, kun en ole Espanjan kulttuurin kasvatti? Tietysti aina voi myos spekuloida, kuinka monia asioita yleensa naamioidaan ja puolustellaan kultturin nimissa, mihin vetaa raja?

Wednesday, October 04, 2006

Luentojen yritysta

Elama taalla on yllareita taynna. Tosin talla viikolla vahan tympeita sellaisia, kun ikina ei nyt voinut sitten olla varma, onko jotain luentoa vai ei. Eilen sain selville, etta vapaavalintaiset kurssit alkavatkin, yllariyllari, vasta ensi viikolla. Eli vasta muutama kurssi tsekattuna. Kaksi antropologian kurssia aion ottaa ainakin: sukulaissuhteita kasittelevatn ja poliittisen antropologian kurssin. Luennoilla on pysynyt karryilla vahan niin ja nain, turha kylla kuvitella osallistuvansa mihinkaan keskusteluihin.. mutta ainakin askeinen proffa, jonka kanssa juttelin, oli tosi sympaattinen. Kannattaa istuttaa itsensa aina jonkun tyypin viereen, etta saa edes otsikon vakoiltua oikein, jos ei muuta. :)

Maanantaina puolestaan tapasin vahan liiankin sympaattisen proffan.. kokeilin yhta maantiedon kurssia, jossa meita oli vain nelja. Erotuin joukosta heti kuin rikkaruoho kukkapenkista, ja opettaja puhutteli kaikkia nimella ja valilla kysyi multa, etta pysynko karryilla.. kaiken kukkuraksi ymmarsin hanen puheestaan oikeasti ehka 20% :/ "Lotta, tiedatko mika on.. " - ja koska kaikki muut olivat siihen mennessa vastanneet etta en, niin makin vastasin, etta en. Ei ollut edes aavistusta, mista teemasta han puhuu. Mietin, etta kumpi on nolompaa: pitaa kasvoillaan rehellisesti "en tajua"-ilmetta, vai teennaista neutraalia nyokyttelyilmetta, josta saattaa seurata riskikysymys - "niin oliko sinulla mielipidetta tahan asiaan?" (ai mihin asiaan siis..)

Onneksi useimmat luennot on taalla vain vajaan tunnin mittaisia, yhtaan enempaa ei jaksais keskittya!